Alku tiivistetty täältä, loppu omaa.

Judaismi ei tunne sellaista kuin aiheeton kärsimys. Kaikkeen on aina syy. Tämä on äärimmäisen lohdullinen ajatus. Aina on toivoa, aina on jotain tehtävissä. 

Perusajatus on että kärsimys puhdistaa rikkomuksista ja avaa näin tien korkeammille tasoille. Ei ole ihmistä joka ei rikkoisi (Saarn.7:21). Ei ole myöskään ihmistä joka ei kärsisi (Bereishit Rabbah 92:1). Gemara toteaa: Ei ole kärsimystä joka ei johtuisi vääryydestä. (Shabbat 55a:17). Siis, ellei ihminen rikkoisi, hän ei myöskään kärsisi. 

Kuitenkaan yksilön kärsimys ei aina välttämättä johdu hänen omista rikkomuksistaan.

"Sellaisena aikana kun sukupolvessa on vanhurskaita ihmisiä, heihin tartutaan, eli he kuolevat tai kärsivät sukupolvensa synnin takia. Ellei vanhurskaita siinä sukupolvessa ole, sukupolven synnin takia tartutaan kouluikäisiin lapsiin, sillä hekin ovat synnittömiä." (Shabbat 33b 4)

Perussääntö siis pysyy; Kärsimys johtuu rikkomuksista. 

"Herra antaa pahalle ihmiselle jo tässä maailmassa palkkion hänen harvoista hyvistä teoistaan, niin että hän voisi saada täyden rangaistuksensa tulevassa maailmassa". (Khidushei Agadot, Berakhot 7a 9).

Joten siis; pahan ihmisen helppoa elämää ei ole syytä kadehtia. Ja hyvän ihmisen vaikea elämä voi olla hyvä asia. Ehkä hänelle annetaan tuomio joka ainoasta pikku rikkeestään jo tässä maailmassa, että hän olisi valmis johonkin suureen palkkioon tulevassa.

Syyttäjä vie pahat teot Herran eteen ja vaatii tuomiota. Jos ihmisen rikkomus on suurempi kuin hänen hyvät tekonsa, syyttäjän vaatimus menee läpi. Hyvät tekomme ovat puolustavia enkeleitä ja pahat tekomme syyttäjiä. Jokainen teko, jopa jokainen ajatus, luo "enkelin" eli yhden kaverin porukkaan joka edustaa ihmistä ylhäällä. Tämä hänen oma luomakuntansa on kuin tuoksupilvi ihmisen ympärillä. Se tuomitsee hänet.

Tätä porukkaa voisi verrata suoliston bakteerikantaan. Kun se on huono, mieli masentuu ja ruumis sairastuu. Kun se on hyvä, ihminen on älykkö ja elää sata vuotta. Kuivapaasto voi uudistaa bakteerikannan ja immuniteetin täydellisesti. Sillä hyvikset ovat lopulta sitkeimpiä ja jäävät eloon. Kärsimys voi toimia samanlaisena shokkihoitona henkiselle bakteerikannalle. Mutta ilman elintapojen muutosta vaikutus ei ole pysyvä. 

Kärsimys ei ole pelkästään puhdistavaa. Se on myös ohjaavaa. Kärsimys ei ole kosto. Käänteentekevä hetki on kun kärsivälle valkenee mistä rikkomuksesta sakkokierros tuli. Näin hän saa tilaisuuden toimia toisin, jopa vielä saman elämän aikana. 

Kärsimys on siis sekä puhdistavaa että opettavaa. Tämä kaikki tulee kuitenkin Jumalan tuomitsevasta puolesta (midat hadin "oikeuden mitta"). Onko mitään keinoa päästä asioimaan Jumalan armollisen puolen kanssa? (midat harachamim "myötätunnon mitta"). On kyllä:

"Kuka ikinä luopuu tilinteosta niitä kohtaan, jotka ovat tehneet vääryyttä hänelle, taivaallinen oikeus puolestaan jättää kaikki hänen syntinsä rankaisematta. (!!!) (Rosh hashanah 17a 14)

Kun ihminen ei laske mielessään kostoa jonka hänen kiusaajansa ansaitsevat, vaan päästää irti koko asiasta ja jatkaa matkaansa, myös häntä vastaan nostetut syytteet raukeavat taivaassa. Hänelle ei mitata oikeuden mitalla vaan myötätunnon mitalla. Hän itse valitsi myötätunnon. Millä mitalla mittaat, sillä mitataan sinulle takaisin.  

Heprean sana midah tarkoittaa paitsi mitta, myös luonne tai käytös. Käytökseni muita kohtaan määrittää taivaan käytöksen minua kohtaan. Miten kohtelen suojattomia ympärilläni, eläimiä, lapsia, vanhuksia, muukalaisia - sellaista kohtelua tulen itse universumilta saamaan. 

Myös itselleen tulee antaa anteeksi. Itsemyötätunto on avain vetää puoleensa taivaallinen myötätunto. Kaikki mitä teemme täällä, heijastuu todellisuuteen ylhäällä. Jos olen lempeä itselleni täällä, se herättää myötätunnon ylemmissä maailmoissa. 



(Huomautus alkupään kohtaan, vanhurskaista tai lapsista joihin tartutaan sukupolven synnin takia. Tietynlaista sijaiskärsimystä siis on. Mekanismi on kuitenkin täysin eri kuin kristinuskon ja sitä vanhempien pakanauskontojen taruissa, joissa aina jokin neitsytäidille syntynyt jumalanpoika piipahtaa tuonelassa noustakseen sieltä voittajana.

Viattomien ja nöyrien kärsimyksen näkeminen vaikuttaa aina syvälle ihmisen sieluun. Miljoonat lukevat kasapäin kirjoja holokaustista, sillä se on puhdistava kokemus. Ihmiselle on parantavaa tuntea myötätuntoa kärsiviä kohtaan. (Holokaustia ei kuitenkaan selitetä tällä, sitä ei yritetä selittää mitenkään.) Moni unohtaa hetkeksi oman katkeruutensa, ja kokee sen sijaan kiitollisuutta omasta osastaan. Tällainen nöyrtyminen voi poistaa tuomioita hänen päältään. 

Tämän puhdistumisen vastakohta lienee se kun katsotaan jotakuta hyvinvoivaa katkeruuden ja kateuden vallassa. Ajan ja energian käyttäminen sellaiseen saastuttaa katsojaa.