Kenneth May, Ontario, Kanada

Karjankasvattaja Kenneth May löysi kainalostaan kyhmyn. Se osoittautui pahanlaatuiseksi Hodgkinin taudiksi eli imusolmukesyöväksi. Hän sai maksimiannokset sädehoitoa, mutta ajan myötä syöpä levisi yhä laajemmalle. Toinen jalka turposi vatsaan asti, tehden kävelystä tuskallista. Toinen käsi oli käyttökelvoton kasvainten takia. Leukaperät olivat täynnä kasvaimia tehden kasvot muodottomiksi. Imusolmukkeet olivat tuhoutumassa niin laajalti, että loppu oli lähellä. Hänelle lupailtiin muutamia kuukausia elinaikaa.

Kenneth ja hänen vaimonsa olivat alle kuusikymppisiä, uskovaisia maanviljelijöitä. Kenneth ei pelännyt kuolemaa, mutta suri elämän katkeamista liian aikaisin. Heillä oli kaksi aikuista tytärtä, jotka asuivat Ottawassa. Juuri kun Kennethin aika kävi vähiin, toisen tyttären mies sai siirron Pittsburghiin, Yhdysvaltoihin. Kenneth suri tätä koska olisi halunnut viettää viimeiset kuukautensa lastensa kanssa. Siirto oli kuitenkin ratkaiseva osa Herran suunnitelmaa. 

Kenneth matkusti Pittsburghiin tyttärensä luo viimeisen kerran, tai niin hän oletti. Ennen matkaa naapuri antoi hänelle Kathryn Kuhlmanin kirjan. Se herätti toivon. Juuri Pittsburghissa Kathryn Kuhlman vaikutti.

Kenneth ja hänen vaimonsa päättivät viipyä tyttären luona muutaman päivän pidempään, voidakseen mennä perjantaina neiti Kuhlmanin parantumiskokoukseen.

Tässä vaiheessa Kenneth ei voinut seistä kuin pari minuuttia kerrallaan, kipu oli jatkuvaa. He tulivat kokouspaikalle hyvissä ajoin päästäkseen sisälle. Heidän jonottaessaan ovella tuntematon nainen tuli rukoilemaan Kennethin puolesta. Kenneth tunsi oudon väristyksen, kuin pistelyn, kulkevan lävitseen. Rukoilija sanoi tietävänsä että tämä paranisi, ja katosi sitten ihmisjoukkoon. Kenneth huomasi kivun hävinneen jalastaan. Hän kääntyi vaimonsa puoleen riemuissaan, mutta ei pystynyt puhumaan hämmästykseltään. 

Kokouksessa Kenneth kaatui Pyhän Hengen valtavan voiman alla, vaikka yritti kaikin keinoin pysyä pystyssä. Lattialla maatessaan hän kuuli selkeän äänen sanovan: “Sinä olet parantunut Kenneth May”. Ylös päästyään hän käveli eteisaulaan ja nojasi seinään. Hän alkoi hikoilla ja sen jälkeen täristä ankarasti. 

Vielä seuraavana päivänä tyttärensä sohvalla Kenneth hikoili monta paitaa märäksi.  

Kotiin palattuaan Kenneth meni syöpäklinikalle tutkimuksiin. Kasvaimet ja turvotus olivat poissa. Hämmentynyt lääkäri oli vähäsanainen. Hän pyysi myös kollegaansa tutkimaan potilaan. Mitään ei löytynyt. Uusintatarkastus kuukauden kuluttua vahvisti saman. Lääkäri myönsi että kyseessä oli ihme.




Naurine Bennett, apulaisrehtori, Los Angeles

Naurine Bennettin sairaus alkoi lonkkakivulla. Pian repivät kivut levisivät koko ruumiiseen. Sisäelinten pinnat alkoivat kovettua. Sairaudeksi paljastui systeeminen skleroderma, joka aiheuttaa vakavia muutoksia sisäelimissä. Naurine kärsi kovista kivuista kudosten kovettuessa vähitellen. Muutaman vuoden kuluttua lääkärit sanoivat taudin edenneen viimeiseen vaiheeseen, eikä mitään olllut tehtävissä.

Bennettit olivat babtisteja eivätkä olleet koskaan edes ajatelleet ihmeparantumisen mahdollisuutta. Eräs ystävä toi heille Kathryn Kuhlmanin kirjan Uskon ihmeisiin ja pyysi heitä mukaan kokoukseen. Se muutti kaiken.

Kokouksen loppuvaiheessa Naurine alkoi täristä. Hän kuvaili sitä voimakkaaksi mutta kivuttomaksi sähköiskuksi joka alkoi päälaelta. Kipu oli poissa, skleroderma oli poissa. Samana päivänä Naunine jätti kerralla kaikki lääkkeensä pois, myös vahvan kortisoniannoksen. 

Tutkimuksissa kuukauden kuluttua lääkäri ei löytänyt taudin merkkejä Naurinen kehosta, eikä koetuloksista. Hän luokitteli tapauksen ihmeeksi.


Yksistään Kathryn Kuhlmanin palvelutyössä arvioidaan tapahtuneen kaksi miljoonaa yliluonnollista paranemista. Samaan aikaan oli kymmeniä muita megasuuria, ja satoja, ellei tuhansia pienempiä palvelutöitä, joissa tapahtui isoja ihmeitä. Juuri nyt on Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ollut pitkään hiljaista. Mitä tapahtuu se tapahtuu lähes salassa. Muissa maanosissa sentään on vipinää.