Omin sanoin referoituja kappaleita Kathryn Kuhlmanin kirjasta Jumala voi. 

Mary Pettigrew, Ontario

Alle nelikymppinen, urheilullinen Mary Pettigrew huomasi ensi merkit sairaudestaan curlingradalla. Hän kaatuili jäälle ilman syytä. Jonkin ajan kuluttua hän heräsi eräänä aamuna vasen jalka halvaantuneena. Tutkimukset osoittivat hänen sairastuneen MS-tautiin.

Hänen tapauksessaan taudin ennuste oli huono. Mary sai pahan kouristuskohtauksen istuessaan kirkossa, setänsä hautajaisissa. Kun kohtaus oli ohi, Maryn oli jalaton. Hän ei tuntenut alaruumistaan, eikä voinut seistä tai kävellä. Pyörätuoliin sopeutuminen oli Marylle vaikeaa. Hän ei olisi halunnut lastensa näkevän häntä tuoliin sidottuna. 

Pitkän kuntoutuksen avulla Mary oppi jotenkuten kävelemään tuen varassa, vaikka ei tuntenutkaan jalkojaan. Kohtauksia tuli kuitenkin lisää, ja hän joutui opettelemaan liikkumisen monet kerrat alusta. Hän taisteli ylivoimaista vihollista vastaan.

Hän piti pahimpana oireenaan selästä alkavia rajuja kouristuksia. Pää vääntyi taakse selkärangan päälle, samoin jalat. Ilman apua hän ei saanut kouristusten aikana happea.

Mary sai rajun kouristuskohtauksen joka kerta häissä tai hautajaisissa, eikä enää uskaltanut mennä kirkkoon. Näiden koettelemusten jälkeen hän oli kypsä lähtemään Pittsburghiin Kathryn Kuhlmanin parantumiskokoukseen. Hän oli valmis yrittämään mitä tahansa.

Mary ja hänen miehensä, sekä kolme ystävää ajoivat pitkän matkan Pittsburghiin. He ottivat yhteisen hotellihuoneen, mikä olikin hyvä, sillä yöllä Mary sai yhden pahimmista kohtauksistaan. Kaikkia tarvittiin pitelemään häntä, ja estämään häntä tukehtumasta. 

Seuraavana päivänä he pääsivät kokoukseen asti, mutta Maryn keho oli jäykkä ja hän tärisi. Hän oli saanut kouristuskohtauksen joka kerta kirkossa ollessaan, ja nyt he olivat taas “kirkossa”. Mary tunsi pistelevän tunteen kulkevan läpi kehonsa. Tunne oli samantyyppinen kuin hänellä oli ollut ennen kouristuksia. Hän pyysi hätääntyneenä miestään viemään hänet heti ulos salista. Mary kannettiin nopeasti aulaan, jonka keskelle päästyään hän menetti tajuntansa. 

Sairausvuosiensa aikana Mary oli toisinaan nähnyt eläviä unia joissa hän oli terve. Noista unista oli ollut hyvin masentavaa herätä todellisuuteen. Nyt, maatessaan tajuttomana aulan lattialla hän näki taas sellaisen unen (tai näyn) jossa hän puuhaili terveenä kotinsa askareissa. Herätessään hän näki miehensä itkevät kasvot edessään. Yhtäaikaa he tajusivat Maryn parantuneen. Mary hyppäsi jalkeille kuin nuori tyttö. Hän tunsi kymmenen varvasta jaloissaan. Oli kulunut viisi vuotta siitä kun hän oli viimeksi tuntenut varpaansa lattiaa vasten. Hän pystyi liikkumaan normaalisti.

Myöhemmin lääkäri totesi hänet täysin parantuneeksi MS-taudista, mutta ei osannut selittää tapahtunutta.