Karkeasti tiivistettynä pääkohdat Rabbi Alon Anavan opetuksesta.

2.Ms.25:2 ..jokaiselta jonka sydän on siihen altis, ottakaa vastaan anti minulle.

Käännös vesittää, mutta alkukielessä tässä todellakin Herra pyytää "ottakaa uhri minulle", vaikka kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla "antakaa uhri minulle". Uhraaminen on antamista, miksi Toora kutsuu antamista ottamiseksi? Toorassahan ei ole turhaa eikä sattumanvaraista sanaa. Kaikki outous sisältää viestin.

Abraham sanoi kolmelle vierailijalle: "otettakoon vähän vettä pestäksenne jalkanne.." sekä; "otan palan leipää virkistääksenne itseänne..." Miksei hän sano "annan vettä teille.. annan palan leipää". Täysin järjenvastaisia lauseita.

Toora opettaa että antaminen on ottamista, itselle keräämistä. Tästä maailmasta ei saa mukaansa taloa, titteleitä tai hienoa autoa, ainoa mikä lähtee mukaan ovat hyvät tekomme, se mitä annoimme. Kun antaa jotain pois itsestään, saa omaksi tekoon liittyvän ansion. Se tili on ainoa mitä todella omistamme.

Aabraham juoksi vieraita vastaan, innokkaana palvelemaan heitä. Kun joku ottaa sinulta jotain, hän tekee sinulle palveluksen. Hän hyödyttää sinua enemmän kuin sinä häntä. Sinun tulisi kiittää häntä, eikä päinvastoin. Juokse innokkaasti auttamaan. Älä istu kotona odottamassa että joku tulee pyytämään, juokse ulos etsimään kohteita.

Jumala on käskenyt testaamaan itseään vain yhdessä asiassa; rahassa (Mal.3:10). Talmud opettaa: jos haluat menestyä taloudellisesti, anna. Kymmenykset, kymmenen prosenttia tuloista hyväntekeväisyyteen ja tulet menestymään. Ellet usko, testaa. Jumala haastaa ihmisen tässä asiassa. 

(Oma huomio: Monet maallistuneetkin juutalaiset antavat vähintään kymmenen prosenttia tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Amerikassa juutalaiset ovat eniten lahjoittava ryhmä. Ei siis ihme että heidän nähdään hallitsevan maailman taloutta, vaikka heitä on vain 0,2 prosenttia maailman väestöstä. Joka menestyy vaikka ei anna, menestyy ehkä vanhempiensa tai esivanhempiensa hyvien tekojen ansiosta.)

Antamista ei tietenkään pidä rajata vain rahaan. Antaa voi aikaa, vaivaa, läsnäoloa, kauniita sanoja jne. 

Hasidien ajattelun mukaan, jos ihmisen astia on täynnä, hän ei voi vastaanottaa lisää. Niinpä astia täytyy tyhjentää, antamalla pois, niin taas mahtuu lisää. Ja tässä leikissä astia koko ajan kasvaa. Alussa olemme kaikki hyvin itsekkäitä, astia on silloin pikkiriikkinen.

Rambamin mukaan ihminen pääsee korkeimmalle ilon ja nautinnon tasoille vain antamisen kautta. 

Antamisesta luvattu menestys ei aina ole taloudellista laatua, se voi olla vaikka upea suhde puolisoon tai terveet ja menestyvät lapset.

Joku ehkä antoi sinne ja tänne, mutta ei koe saaneensa mitään siunausta. Syitä on monia. Yksi yleinen syy on että ansiosi ei näy missään sillä "tilisi" oli valmiiksi miinuksella. Velkasi nielaisi ansion. Sait siis kuitenkin täyden hyödyn, velkasi lyheni.

Toinen syy voi olla henkilön elämässä oleva synti joka estää häntä saamasta siunauksia. Kenties hyvän teon ansio käytettiin kompensoimaan tuomio joka hänelle oli jo säädetty. Kenties hän säästyi liikenneonnettomuudelta antamisensa takia. Nyt hänen ei tarvitsekaan maksaa vahingonkorvauksia ja korjaamolaskua. 

Jos astian pohjassa on reikä, astia pysyy tyhjänä vaikka siihen miten kaataisi siunauksia. Esim pahan puhuminen voi olla tällainen vuotokohta.

Oma lisäys: Kenties siunaukset, jotka eivät pysy astiassani, menevätkin sille josta puhun pahaa. Mekanismi selitettynä täällä, tämän blogin ehkä merkittävin teksti, mullistava uusi tapa ajatella, johon en ollut ikinä aiemmin törmännyt.

When you give do you really take? Rabbi Alon Anava

Raha ja menetykset