Vähän lyhennetty ja vapaasti suomennettu tarina, peräisin täältä.

Ennen kuolemaansa Baal Shem Tov jakoi tehtäviä oppilailleen. Rabbi Jacobille hän antoi tehtäväksi kertoa tarinoita opettajansa elämästä. Jacob alkoikin kiertää kaupungista kaupunkiin jakaen huimia kertomuksia vuosistaan Baal Shem Tovin kanssa. Kerran rabbi Jacob sitten Italiassa kulkiessaan kuuli rikkaasta juutalaisesta joka oli hyvin kiinnostunut Baal Shem Tovista. Jacob meni kyseisen miehen talolle ja kertoi olevansa Baal Shem Tovin virallinen tarinankertoja. Mies ilahtui ja kutsui vieraan sisään. Hän aikoi kutsua seuraavana päivänä koko paikallisen yhteisön aterialle ja kuulemaan Jacobin tarinoita. 

Seuraavana päivänä he söivät yhdessä kaikkien vieraiden kanssa, ja aterian jälkeen rikas mies esitteli Jacobin, että tällä olisi tuhansia tarinoita Baal Shem Tovista. Mutta Jacob ei yhtäkkiä muistanutkaan yhtään tarinaa! Ei vaikka hän oli monet tapaukset itse kokenut opettajansa kanssa. Hän oli hyvin hämmentynyt ja pahoillaan. Rikas mies sanoi ettei se haittaa, ehkä seuraavana päivänä Jacob muistaisi, silloin paikalla olisi vain hänen oma perheensä. 

Seuraavana päivänä he söivät yhdessä monta ateriaa, mutta Jacob ei edelleenkään muistanut mitään. Hän oli hyvin ihmeissään. Minun pitäisi tietää tuhansia tarinoita, en ymmärrä miten en nyt muista yhtäkään. Rikas mies kuitenkin halusi maksaa Jacobille anteliaasti tarinoista, vaikka niitä ei ollut tullutkaan. Jacob lähti talosta hämmentyneenä jatkamaan matkaansa. 

Jonkin matkaa kuljettuaan hän ohitti pienen kylän, joka vaikutti tutulta. Äkkiä hän muisti jotain. Hän ei muistanut tarinan alkua eikä loppua, mutta keskikohdan hän muisti. Se oli tapahtunut tuossa kylässä. Jacob palasi nopeasti rikkaan miehen kotiin, kertoakseen edes sen pätkän minkä muisti. Hän löysi rikkaan miehen itkemästä. 

"Onko jotain tapahtunut", Jacob ihmetteli. "Ei tässä mitään", mies vastasi, "tule sisään, istu alas. Oletko muistanut jotain?" "Kyllä. En muista tämän tarinan alkua, enkä loppua, mutta haluan kertoa edes yhden kohdan sinulle, olet ollut niin ystävällinen ja antelias minulle."

Jacob aloitti: "Tulimme kerran muiden chasidien kanssa tuohon läheiseen kylään. Juutalaisten ikkunat oli peitetty ja ovet lukossa. Alueella oli noussut vaino ja suunniteltiin juutalaisten tuhoamista. Koputimme yhden talon ovelle, ja meidät temmattiin nopeasti sisälle. Baal Shem Tov avasi talon peitetyt ikkunat. "Hulluko olette, he tappavat meidät kaikki" talon isäntä huusi. Baal Shem Tov vastasi: "Luuletteko että olisin tullut aiheuttamaan teille vaikeuksia. Rauhoittukaa, mitään pahaa ei tapahdu, lupaan sen."

He katselivat kun väkijoukkoa alkoi kerääntyä juutalaisten talojen ulkopuolelle. Väkijoukon läpi asteli paikallinen piispa, ja alkoi yllyttää kansaa  juutalaisia vastaan. "Tapamme kaikki juutalaiset tästä kylästä". 

Baal Shem Tov sanoi minulle (Jacobille): "mene kertomaan tuolle piispalle, että haluan puhua hänen kanssaan." Kauhistuin. "Yritätkö tappaa minut. Ei tuonne väkijoukkoon ole menemistä." "Ei sinulle tapahdu mitään pahaa. Luuletko että lähettäisin sinut kuolemaan? Mene ja kerro piispalle että haluan tavata hänet heti."

Kävelin siis ulos. Väkijoukko hämmästyi nähdessään juutalaisen tulevan, ja he jakaantuivat edestäni. Pääsin piispan luo ja kerroin että Baal Shem Tov haluaa tavata hänet. Piispan kasvot kalpenivat. "Hyvä on" vastasi piispa, "viiden minuutin kuluttua". Palasin ja kerroin opettajalleni piispan vastauksen. Vastaus ei kelvannut. "Mene takaisin ja sano että haluan tavata hänet, NYT HETI." 

Niin menin takaisin ja kerroin tämän piispalle. Hän tulikin kanssani taloon. Baal Shem Tov otti häntä kädestä ja vei toiseen huoneeseen. He viipyivät siellä monta tuntia. Väkijoukko ulkona kyllästyi odottamaan ja hajaantui. Lopulta Baal Shem Tov ja piispa tulivat huoneesta. Piispa itki itkemästä päästyään ja lähti kotiinsa.

Tässä kaikki minkä nyt muistan tarinasta, Jacob pahoitteli rikkaalle miehelle. 

Rikas mies oli alkanut itkeä. "Jacob, etkö muista minua?" Hän kysyi. "Minä olin se piispa." Mitä ihmettä, Jacob hämmästyi. "Sinähän olet uskonnollinen juutalainen. Parta, kipa ja tsitsit." "Et ymmärrä", rikas mies sanoi. "Kun olin lapsi, perheeni oli hyvin köyhä. Ruuasta oli puutetta. Talomme lähellä oli kirkko. He tarjosivat minulle ruokaa. Opettivat myös vähän uskontoaan. 

Niinpä lopulta päätin etten halua kärsiä enää juutalaisena. Alan kristityksi. Minusta tuli katolinen. Lopulta etenin piispaksi asti. Todistaakseni uskollisuuttani seurakunnalle, olin kaikkein juutalaisvastaisin piispa. Sitten sen vainon aikana Baal Shem Tov tahtoi tavata minut, vei minut huoneeseen ja opetti minulle teshuvan, katumuksen tien takaisin. Kuuntelin häntä ja halusin palata. Mutta kysyin miten voisin tietää että Herra on hyväksynyt katumukseni. Baal Shem Tov sanoi: "Tiedät sen siitä, että jonain päivänä eräs chasidi tulee luoksesi ja kertoo sinulle tämän tarinan, juuri niin kuin se tapahtui. Silloin tiedät Herran hyväksyneen katumuksesi."

Siksi olin niin innoissani kun kuulin sinun tulleen kaupunkiin. Ajattelin että tämä on nyt sitä, tulet kertomaan minulle tarinan. Mutta sitten et muistanutkaan yhtään tarinaa! Annoin sinulle monta mahdollisuutta, ja väliajat rukoilin hartaasti: Herra, ole kiltti, hyväksy katumukseni. En ole enää sama ihminen kuin silloin, enkä koskaan tule olemaan.. 

Ja sitten sinä lähdit.. kertomatta yhtään tarinaa. Rukoilin koko yön ja aamun. Sitten päivällä sinä tulit, ja kerroit juuri minun tarinani, vuosien jälkeen."