"Ajatukset ovat voimia". Ihan kirjaimellisesti. 

Vuosisatoja on oletettu että aineellinen ja henkinen ovat eri maailmaa. Meidät on aivopesty tähän kahtiajakoon. Että olisi muka jotain "luonnollista", ja ihmeet ja henkimaailma ovat sitten erikseen. Juutalaisuus on aina ollut asiasta vähän eri mieltä.  

Newton loi käsityksen maailmankaikkeudesta mekaanisena systeeminä. Syntyi sarja lakeja joiden avulla ihminen sattoi laskea ja ennustaa planeettojen kiertoradat ym todellisuuden ilmiöitä. Tässä mallissa kaikki asiat ovat kiinteitä. Energia liikuttaa materiaa tiettyjen kaavojen mukaan. Mihinkään ei voida tahdolla vaikuttaa, kaikki toimii lakiensa mukaan. Ihmiselle jäi tarkkailijan ja uhrin rooli. 

Tämä mekanistinen malli ei pidä paikkaansa. Jo Einstein huomasi että energia ja aine ovat keskenään vaihtokelpoisia. Ne ovat yksi ja sama. Huomattiin että valo voi olla sekä hiukkasina (aine) että aaltoina (energia). Lopullisesti kahtiajako romuttui kvanttifysiikan myötä. Vielä 90-luvulla kouluissa opetettiin että atomissa on kiinteä ydin ja sitä kiertää sähköisesti varautuneita hiukkasia, eli elektroneja. Niiden kuviteltiin olevan ainetta, koska nehän muodostavat kaiken aineen.. Höpsis!

Atomi on 99,99999 prosenttia energiaa ja 0,00001 prosenttia materiaa. Eli se on täyttä "tyhjää". Seinien läpi kulkeminen ei näppärälle ole mikään ongelma. Kaikki aine koostuu atomeista, eli tyhjästä. Kuitenkin jokainen "tyhjä" on ainutlaatuista. Joka aineella on oma luonteensa, sielunsa, värähtelytaajuutensa. Näin sanoo tiede. Ei ole mitään muuta kuin erilaisia värähtelyjä, energioita. Niistä kaikki rakentuu.

Atomien kvanttimaailma ei noudata "fysiikan lakeja" kuten planeetat radoillaan, tai omena puusta pudotessaan. Omenalle voidaan laskea kiihtyvyys ja ennustaa milloin se tömähtää maahan. Atomin hiukkaset sen sijaan käyttäytyvät ihan pähkähullusti. Ei mitään ennustettavuutta. Ne katoavat ja ilmestyvät siellä ja täällä, ja tekevät sen piittaamatta ajan ja tilan rajoituksista. 

Elektroni vaihtaa jatkuvasti olomuotoa aineesta energiaksi ja takaisin. Se ilmestyy ja taas katoaa tyhjyyteen - kvanttikentälle, ei tilaan eikä aikaan. Se muuttuu hiukkasesta (aine) aalloksi (energia) ja päin vastoin. Kaikki materia on siis olemassa vain hetkellisenä ilmiönä. Luominen todella tapahtuu joka hetki. 

Nyt mielenkiintoisin pontti: Kvanttifyysikot ovat todenneet että atomin osia tarkasteleva tai mittaava ihminen vaikuttaa niiden käytökseen. Elektronit ovat olemassa todennäköisyyksinä näkymättömällä energiakentällä, eivät siis tässä maailmassa. VASTA kun havainnoija kiinnittää huomionsa tiettyyn paikkaan, elektroni ilmaantuu. Toisin sanoen, hiukkanen ei esiinny todellisuudessa - eli tunnetussa ajassa ja paikassa - ellei sitä havaita. Havainto "luo" sen. Havainto saa sen toteutumaan. 

Hiukkaset ovat luonnostaan potentiaalisessa olomuodossaan, eli energia-aaltoina, kun niitä ei havaita. Ne ovat potentiaalisesti "kaikkea" ja "ei mitään" kunnes ne havaitaan. Ne sijaitsevat kaikkialla ja ei missään, kunnes ne havaitaan. Siis häh!!!?

Tätä kutsutaan fysiikassa "havaitsijan vaikutukseksi". Ihan oikeasti. Sillä hetkellä kun havainnoija huomioi elektronia, sen näkymätön potentiaali (energia) romahtaa fyysiseksi tapahtumaksi ajassa ja paikassa (aaltofunktion romahdus). Kyseessä on vuorovaikutus (!) havaitsijan ja kohteen välillä. Kommunikaatio.

Tekoäly tai robotti ei pysty romahduttamaan aaltofunktiota. Havaintoon tarvitaan tietoinen olento, jolla on valinnan vapaus. Vain tietoisuus kykenee kommukaatioon. Ja ilman tätä vuorovaikutusta ei ole mitään eikä tapahdu mitään!

Joku siis kommunikoi maailmankaikkeuden jokaisen hiukkasen kanssa jatkuvasti. Muuten niiden informaatio ei pysyisi, eivätkä ne romahtaisi todellisuuteen tarkoituksenmukaisesti. 

Tämä on mullistanut fysiikan käsityksen maailmasta. Ajatuksella operointi ei ole enää vitsi. Maailmankaikkeutta ei nähdä enää mekaanisena koneistona, vaan pikemmin datana, tietoisuutena ja kommunikaationa. Kuten juutalainen mystiikka aina on nähnyt. 

Kaikki aine / energia sisältää informaatiota. Ajatukset ovat myös dataa. Jokainen luotu kappale vastaa värähtelyltään yhtä luojansa ajatusta. Joka aineella on sen oma värähtelytaajuus, luomiskoodi, eli data. 

Midrash Rabban mukaan jokaisella ruohonkorrellakin on yllään sitä vastaava voima, "enkeli", (mazal, merkitsee myös tähti) joka lyö sitä (!) ja käskee sen kasvaa. Vuorovaikutusta siis.

Havainto, (silmän valo) on se jolla todellisuutta luodaan ja hallitaan. Silmä (ein) merkitsee hepreassa myös lähdettä. Lähdettä ei tarvitse kastella, eikä silmä ota vastaan ulkopuolista todellisuutta (kuten meistä ehkä tuntuu), vaan silmä tuo esiin itsestään kaiken näkemänsä. Maailma on vain valkokangas, jolle sisäinen universumi heijastuu. Mitä ikinä on sisällä, sitä näemme ulkona. Kun tämän sisäistää, loppuu pahan puhuminen toisista. Miksi toitottaa mitä vikaa näkee peilissä. 

Kaikki mitä on, on "havaitsijan vaikutusta". Kuuluuko siis metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? Kvanttitiede osaa nyt vastata: ei kuulu. Sellaista tilannetta vain ei ole. Ilman havaitsijaa ei olisi puutakaan, saati sen kaatumista. Ei tapahdu mitään mitä ei havaittaisi, koska havainto vasta luo kaiken.

Mitään ei ole olemassa itsenäisenä, vaan havaitsijansa tietoisuuden sisällä. Jokainen on jotain vain siksi että ainakin joku näkee hänet tietynlaisena. 

Tästä päästäänkin helposti ihmisen vastuuseen luojana. Eli hyvään ja pahaan silmään.

Seuraava: Ihmisen kvanttikenttä