Pari otetta Jiri Langerin kirjasta Yhdeksän porttia, Hasidien salaisuudet. Kirja löytyy kirjastosta tai netistä. Sisältää tarinoita Itä-Euroopan hasidien pyhistä miehistä (ja naisista) ennen sotia. Kirja on ihan täysin hulvaton. Ei sovi tosikoille tai jäykille. Jostain kumman syystä tällainen kirja on julkaistu suomeksi. Kiitos siitä.  

Reb Pinchesl Koritselaisen viisautta (hänen kirjastaan Midras Pinchas - Pinchasin tutkimukset).

Paratiisista tulevat meille kaikki nautinnot - niin myös hyvät vitsit. Ilo on korkeampi aste kuin suru. Vastasyntynytkin itkee ensin ja hymyilee vasta sitten. Hän on edennyt astetta korkeammalle. Sillä ilo kumpuaa korkeammista maailmoista; Jumalan Hohdosta. Siksi ilo myös pesee pois kaikki synnit. 

Jos joutuu jonkin paheen valtaan, ei sitä pidä liikoja murehtia. Ihmisen on toivottava että Jumala ojentaa ja puhdistaa hänet. Sillä voimme vapaasti valita vain pahan ja hyvän välilllä; aikeidemme toteutus ja kaikki muu on yksin Jumalan kädessä. Mutta jos ihminen valitsee vilpittömästi hyvän, silloin Isä Jumala varmasti auttaa häntä toteuttamaan sen. 

Jos ihmisellä on isoja huolia, hänen on järkevintä mennä nukkumaan. Unessa sielu sulautuu äärettömään ja samalla kaikki vaivat haihtuvat olemattomiin. Kaikki nukkuu joskus tavallaan. Kasvit nukkuvat ja samoin vesi. Myös Herran enkelit nukkuvat joskus tavallaan ja niin myös Jumalan Laki.

Oleskelu tietämättömien ihmisten joukossa heikentää sydäntä, niin kuin oleskelu epäjumalanpalvojien temppelissä. 

Pyhä Kirja yhdistää aineellisen maailman korkeampiin maailmoihin. Salomonin Laulujen Laulu yhdistää korkeammat maailmat äärettömyyteen. Siksi kukaan ei voi ymmärtää sitä täysin. 

Ihmisen jokaisessa sanassa on elementtejä sielujen maailmasta, enkelten maailmasta ja ylipäänsä kaikista luontokappaleista. Ihan jokaisessa tavallisessa ja arkisessa sanassa. Mutta niissä se on alemmalla asteella kuin Herralle otollisissa sanoissa. 

Jotkut ovat syntyneet ainoastaan suorittaakseen koko elämänsä aikana vain yhden hyvän teon tai pelkästään tietyn yhden liikkeen. 

Kun sielu haluaa ruumiillistua, vaikka vain väliaikaisesti ihmisen aivoihin, se liikuttaa tuon ihmisen ensin itkuun. Ja kaikki sielut ja kaikki maailmat auttavat hänen silmiään vuodattamaan kyyneliä. Sillä itku puhdistaa aivot. 

Ihmisen on pidettävä itseään täytenä typeryksenä. Juuri siten hänen henkiset kykynsä uudistuvat. Mutta koska ihmisessä on useita sieluja, ne kaikki uudistavat voimansa yhdessä hänen kanssaan.

Turkkilaisilla oli tapana, että kun vallanpitäjää oltiin syrjäyttämässä vallasta, kaikki hänen palvelijansa ja orjansa tuotiin uudestaan hänen eteensä. Mutta heidän kaikkien oli pysyttävä rituaalin aikana hiljaa kuin eivät osaisi puhua. Tuon syrjäytetyn turkkilaisen vallanpidäjän lailla käy paratiisissa myös ihmisille, jotka eivä ole elämänsä aikana asianmukaisesti täyttäneet Jumalan käskyjä. Jokainen hyvä tekomme näet synnyttää enkelin. Mutta jos tuo teko ei ole aivan täydellinen, niin myös sen luoma enkeli on epätäydellinen. Esimerkiksi mykkä. Ja ihmiselle on suuri häpeä kun hän istuu paratiisissa ja häntä palvelevat enkelit ovat mykkiä. Tai kun yhdeltä hänen enkeleistään puuttuu käsi ja toiselta jalka. Ihminen voi korjata epäonnistuneet enkelit vain uhrautumalla. Mutta sitä te ette ymmärrä. Se on liian syvällinen ajatus.

Ihmisen suojelusenkelit ovat hänen hyviä ajatuksiaan. Jos puhumme hyvää jostakusta, vaikka vainajasta, sanamme verhoutuvat Viisauden viittaan. - Näin sanottuaan reb Pinchesl kävi ylistämään pyhää rebe reb Śmelke Mikulovilaista ja sanoi hänen olleen erinomaisen pyhä mies, jolle ei ollut omana aikanaan vertaa koko maailmassa.

----------

Saksan juutalaisten ja Puolan hasidien välillä oli tiettyä skismaa. (Saksalaiset olivat järkeviä ja valistuneita, idän hasidit taas mystikoita.) Saksalainen rabbi Nuusn Adler julisti eräänä päivänä Frankfortissa näin: "Puolan juutalaiset ovat todellakin hirveän tungettelevia. Kuvitelkaa vaikka: Aina kun sieluni nousee Taivaaseen, näen jo etäältä että Źiise (puolalainen) seisoo taas Taivaan portilla. Jumala itse tietää miten se mies itsensä sinne aina keplottelee, mutta joka kerta hän on siellä jo ennen minua. Totta tosiaan, nämä Puolan juutalaiset ovat tavattoman tungettelevia".

Kerran joukko Mikulovin hienostelijoita otti rebe reb Śmelken silmätikukseen. "Myönnättekö, herra rabbiini, että meillä on suuri etu verrattuna teihin puolalaisiin?" "Mikä etu?" pyhä rebe reb Śmelke ihmetteli.

"Että olemme aina täysin puhtaita eikä vaatteistamme löydy tahran tahraa, kun taas teikäläiset oikein tihkuvat likaa, vaikka olisitte oppineita rabbiinejakin. Ja Talmudissahan sanotaan, että oppinut syyllistyy kuolemansyntiin, jos sietää tahraa vaatteissaan."

"Pitää paikkansa!" rebe reb Śmelke vastasi auliisti. "Niin Talmudissa todellakin lukee. Ja siellä lukee peräti että puhtaus on ensimmäinen Pyhän Hengen luo vievistä portaista. Meille Puolan juutalaisille ei Pyhän Hengen saavuttaminen ole koskaan mahdotonta. Pirua se pelottaa ja se tekee meille jäynää alusta pitäen. Hän yrittää estää meitä saavuttamasta kaikkein matalintakin, ensimmäistä astetta: puhtautta. Teillä ei ole vaaraa että saisitte joskus Pyhän Hengen lahjan. Siksi piru voi luottaa teihin ja antaa teidän hyvillä mielin elää ruumiin puhtaudessa. Hän tietää ettette välitä pyhyydestä tuon taivaallista. Olkaa siis kaikessa rauhassa oikein putipuhtaita!"