Nämä vanhemmat jutut sisältävät vielä UT:n lainauksia, mutta annan olla koska asia itsessään on ok. 


Sn.27:19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. 

Sama voidaan sanoa: Mistä toista tuomitset, siitä tuomitset itsesi. 

Kun kuulin radikaalia peiliopetusta ensimmäisiä kertoja, en hyväksynyt sitä. Suurin osa ei hyväksy. On helpompi syyttää muita kuin korjata omat viat. Rikka silmässä jne.

Ajatus tiivistettynä on että ihminen näkee toisissa vain niitä ongelmia joita hänellä on itsessään. Näkeminen todistaa syyllisyyden. Jos on täysin puhdas jollain alueella, ei näe kyseistä vikaa muissakaan. Sanan esimerkkinä vaikkapa Joosef, joka ei tajunnut kateutta muissa. Tai Daavid, Batseba ja Naatanin tarina köyhän miehen karitsasta. Daavid provosoitui tarinasta vahvasti, sillä tiedostamatta näki pahiksessa itsensä. Mikä saa meidät provosoitumaan? Minkä ongelman erityisesti näemme. Juuri se täytyy korjata itsessä.

Toiset ihmiset, ja koko maailma on peili. Millainen käytös sukulaisissa ärsyttää? Millaiset uskovat ovat rasittavia? Mitä tilanteita vältän, ketä en halua nähdä? Pidänkö yleensäkään ihmisistä?

Miksi joku ei kestä raivoavaa uhmaikäistä? Miksi joku ajautuu aina "narsistin" kaveriksi? Miksi joku vihaa vasenta, toinen oikeaa? Miksi kaikki näkevät eri kuvia musteläiskätestissä? Siksi että silmä on lamppu, ei vastaanotin.

Täysin viaton ei näe vääryyttä toisissa. Hän ei näe pahaa. Joka on lukenut Corrie ten Boomin kirjan Kätköpaikka, muistaa ehkä Corrien isän, vanhan kellosepän. Hän näki kaiken parhain päin. Kaiken.

Maailma on peili; kaikki mitä näen on heijastumaa itsestäni. Kun tuomitsen näkemäni, tuomitsen itseni. Vuorelta näkee kauas. Kaikki mitä valo koskettaa, on minun. Saan sen kaiken, näenpä hyvää tai pahaa. Ei Jumala anna asioita, ne pulppuavat omasta lähteestä (lähde ja silmä ovat hepreassa sama sana). Hän loi oman maailmansa, nyt on minun vuoroni.

Joka näkee huonon sään, ison laskupinon, muiden viat, keskeneräisyyden, puolityhjän lasin - hänellä on paha silmä. Meillä kaikilla on, ja se täytyy repiä irti. Paha silmä on pahan energian lähde. Se palauttaa negatiivisen energian bumerangina takaisin katsojalle. Millä mitalla mittaan, sillä samalla saan takaisin. Silmäni ratkaisee mitä saan. Maailma heijastaa täsmälleen saman takaisin.

Tämä peilin heijastus tappoi kansaa erämaassa. He vaipuivat itsesääliin ja valittivat kuolevansa erämaahan. He näkivät synkän tulevaisuuden. Ja sen he saivat. Herra vastasi: "Aivan niin kuin olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne." (4.Ms.14:28)

Vertaa:

"Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tulee tapahtumaan".


Mitä on tuomitseminen? Tuomioksi riittää pelkkä ohikiitävä ajatus. Se on vaikutelma, tunne tai oletus. Kun näen kadulla lihavan, laihan, tatuoidun, vammaisen, humalaisen jne, koen jonkin vaikutelman. Muodostan arvion sekunnissa, ennen kuin ehdin kahlita ajatusta. Tuo vaikutelma / arvio on tuomio.

Tuomio virtaa ihmisestä jatkuvana virtana kuin valo lampusta. Mihin tahansa valo osuu, se on tuomittu. Ihminen on tässäkin Luojansa kaltainen.

Heti kun koen negatiivisen vaikutelman toisesta, olen tuomittu samanlaiseksi (Room.2:1). Ihmistä voidaan syyttää vain siitä mistä hän syyttää muista. Ellei tuomitse, on vapaa. Mutta omatunto pitää kyllä huolta, että näen puutteeni toisissa - kunnes korjaan ne itsessäni.

Myös välinpitämättömyys on tuomio. Jos näen / kohtelen ihmisiä yhdentekevinä, en voi odottaa että Herra kohtelisi minua erityisenä. Minkä mitan valitsen, sitä käytetään.

Joku sanoo; "annan anteeksi, mutta en unohda". Hänelle Herrakin antaa anteeksi, mutta ei unohda. Ei siis anna uutta mahdollisuutta! Turhaan hän rukoilee muutosta elämään.

"Anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme.."


Ei todellakaan riitä että hallitsee sanansa (vaikeaa sekin) vaan on hallittava myös tuomionsa, eli reaktiot, tunteet, päätelmät ja vaikutelmat. Tapa reagoida näkemäänsä on juuri se paha silmä tai hyvä silmä, josta puhuu. Valo joka joko pukee, tai jättää ruumiin pimeään.

On todellakin synnyttävä uudeksi, jatkuvasti. Saatava uudet silmät, joilla näkee hyvän. Uusi makea lähde.

Sana "silmä" on hebreaksi myös "lähde". Virtalähde, voimanlähde, valonlähde. Suomen kielessäkin on lähteen silmä, mitä en lakkaa ihmettelemästä.

Kuka sitten voi pelastua? Tuhoamme itse itsemme. Jokaisella ei-siunaavalla katseella luon itseäni vastaan uuden syyttäjän. Miten muka voi siunata kaikkia, nähdä heissä hyvää? Vastaus on: Korjaamalla oma naama. Silloin peilikuvatkin lakkaavat ärsyttämästä. Siksi maailma provosoi, että tietäisin mitä korjata.

Korjaussarja on Toora. Ei se mikä meidän Raamatuissamme on, vaan koko Toora. 

Mutta tämä on kova sana, erittäin kova. Nyt tarvii suklaata.