Pätkä Rabbi David Aaronin puheen keskeltä. Ei käännös, en ota vastuuta, enemmänkin kuvaus kuin käännös. 

"Vastaanottamisen laki vastakohtana vetovoiman laille. Kabbala sanana tarkoittaa vastaanottamista. Kerron teille kabbalistisen tarinan.  

Alussa kaikki oli ääretöntä valoa. Kun Jumala halusi luoda meidät ja kaiken olevan, Hän kutisti valoa keskeltä, työnsi sitä ulospäin, luoden keskelle pyöreän tyhjiön. Hän loi kymmenen astiaa. Sitten Hän tiivisti äärettömän valon säteeksi, jonka antoi astioihin. Mutta astiat eivät kestäneet valoa, vaan räjähtivät, hajosivat. Tarina on nyt korjata rikkoontuneet astiat, että ne voivat ottaa vastaan valon. 

Haluamme ymmärtää mitä on tämä valo, mitä ovat astiat, miksi ne hajosivat, eikö Jumala tiennyt että ne hajoaisivat? Ja miten meidän nyt oletetaan korjaavan astiat?

Mitä on valo? Ensin täytyy kysyä, mikä on universumin tarkoitus? Siitä saisi kurssin, mutta tässä somemittainen versio. Kabbalan mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden antaakseen hyvyyttään jollekin. Me olemme täällä ottamassa vastaan Hänen hyvyyttään.

Mitä on hyvyys? Kun muistelen hetkeä jolloin olen tuntenut suurta hyvyyttä, muistan äitini lukemassa minulle Nalle Puhia. Taisin olla 18 siihen aikaan - vitsi vitsi, olin 20. Tai olin kolme, neljä. Äitini istui lukemassa minulle Nalle Puhia ja se oli suurinta parhautta mitä voin kuvitella.

Mitä äitini tuossa hetkessä minulle antoi? Hän antoi parhaan lahjan, sen mitä jokainen meistä elämäänsä haluaa - läsnäoloaan. Hän oli minua varten. Äitini teki sitä mitä Jumalakin (alussa). Hän työnsi kaiken muun pois keskipisteestä. Sitten hän kohdisti koko läsnäolonsa siihen hetkeen ja antoi itsensä minulle. Suurinta hyvyyttä on antaa rakastava läsnäolonsa. Että joku on sinua varten. Kaikki haluavat tätä. 

Me olemme astiat. Valo on rakastava läsnolo. Jumalan läsnäolon tunteminen elämässä. Mitä on tuntea Hänen läsnäolonsa? Tiedämme että Jumala on universaali sielu ja kaiken olevaisen sisin itse. Meidän kaikkien yhteinen minuus. Joten tuon yhden minuuden läsnäolon kokeminen on sitä. Rakkauden kokemisen ekstaasi elämässämme. Yhteyden kokeminen. Ihmiset janoavat yhteyttä. Suurinta hyvyyttä on kokea yhteys Jumalaan. 

Yhteys Jumalaan tarkoittaa kabbalassa yhteyttä siihen yhteiseen itseen jossa ihmiskunta on osana. Se on ihmeellistä. 

Se on siis valo. Ja me olemme astioita. Miksi astiat hajosivat? Kabbala opettaa että ne hajosivat koska olivat itsekkäitä. Ne halusivat ottaa valon. Ottaa (take), ennemmin kuin vastaanottaa (receive). Ne halusivat ottaa valon itselleen. 

Mistä tiedät että sinulla todella on Jumalan rakastava läsnolo elämässäsi? Siitä että haluat jakaa läsnäolon ja rakkauden muiden kanssa. Länsimainen ajatus on: vain sinä ja minä, viis muista. Jos todella koet rakkautta, haluat jakaa sitä muillekin. Meidän perinteessämme rakkaus ei ole sitä että kaksi tuijottaa toisiaan silmiin, mikä sekin on kivaa, vaan rakkaus on sitä että katsotaan yhdessä samaan suuntaan. Yhteisenä tavoitteena tuoda lisää rakkautta maailmaan.

Mutta nämä astiat halusivat pitää valon itsellään. Kabbalan ajatus on vastaanottaa voidakseen antaa. Ei ottaa pitääkseen itsellään. Joten astiat hajosivat, kuin virtajohto joka yrittää varastoida sähkön. 

Vastaanottamisen laki on: mitä enemmän annat, sen enemmän voit vastaanottaa. Ja mitä enemmän vastaanotat, sen enemmän haluat antaa. Koin sen kun olin julkaisemassa ensimmäistä kirjaani. Sanoin vaimolleni olevani huolissani kirjan julkaisusta. Sillä jos laitan kaikki opetukseni kirjaan, kukaan ei enää kutsu minua puhumaan, he vain lukevat kirjani. Ja sitten opetukseni ovat ulkona, eivätkä ole enää minun. Vaimoni kielsi olemasta typerä. Jos laitat kaiken kirjaan ja luovutat sen pois, tulee toinen kirja. Luovutat sen pois ja tulee taas uusi. Mitä enemmän annat, sen enemmän vastaanotat.

Kuolleessa meressä ei ole elämää, Kinneretissä taas on. Kinneret ottaa vettä Hermonin vuorilta sulavasta lumesta. Mitä se tekee vedellä, se luovuttaa sen Jordan jokeen. Mutta kuollut meri ottaa veden ja pitää sen itsellään. Siksi se on kuollut. 

Valo on siis rakastava läsnäolo, astiat olemme me. Menimme rikki yrittäessämme pitää valon itsellämme. 

Jumala varmasti tiesi että astiat ovat itsekkäitä ja yrittäisivät pitää valon itsellään, miksi Hän sitten antoi niiden maistaa valoa? Samoin kuin Edenissä; Jumala varmasti tiesi että Adam ja Eeva joutuisivat lähtemään. Kuitenkin Hän asetti hyvän ja pahan tiedon puun keskelle puutarhaa. Jos minä ostan uuden tietokoneen, enkä halua pienen lapseni koskevan siihen, en jätä sitä keskelle lapsen huonetta. Tai vieläpä palkkaa hänen vanhempaa veljeään yllyttämään häntä koskemaan siihen. 

Puu oli keskellä puutarhaa, se näkyi kaikkialle ja käärme houkutteli syömään siitä. Mikä idea oli asuttaa Adam ja Eeva puutarhaan, josta heidät pitäisi joka tapauksessa heittää pian pois? Vastaus on: Ellet ikinä maista puutarhaa, et tiedä minne sinun on päästävä takaisin. Jumala antoi maistiaiset rakkauden läsnolosta, että osaisimme janota sitä. 

Tulemme tähän maailmaan janoten yhteyttä. Janoten rakkautta. Janoamme tarkoitusta, olla osallisena suuremmassa tarinassa. Olemme jo maistaneet totuutta. Kaipaamme siihen takaisin. Mitä meidän siis pitää tehdä?

Kerrataan: valo on rakastava läsnolo, me olemme astioita. Astiat hajosivat sillä salaisuus on ottaa vastaan antaakseen, ei vain ottaa. Miksi Jumala antoi valon heille, tietäen että he ovat ottajia, eivät antajia? Siksi että Hän halusi heidän maistavan valoa. Meillä kaikilla on Jumalan maku suussamme. Joten janoamme Häntä. Mitä tarkoittaa janota Häntä. Se tarkoittaa janota hyvyyttä, rakkautta, rauhaa, myötätuntoa. 

Miten siis korjata astiat. Maailmamme on rikki ja janoinen. Ensimmäinen askel korjaamiseen on saada käsitys mitä janoamme. Mitä haluat? Mitä oikeasti, todella, todella haluat? Useimmat eivät tiedä.

Mainostajat käyttävät miljoonia vakuuttaakseen sinut haluamaan mitä he haluavat sinun haluavan.

Mitä todella haluamme. Eräs rabbi kuvaili että olemme heikon tahdon sukupolvi. Emme tiedä mitä haluamme. Uskon että haluamme palvella hyvää. Rakkautta, rauhaa, myötätuntoa, hyvyyttä. Kabbala opettaa että juuri se paikka jossa nyt olet, on täynnä Jumalan läsnäoloa. Me olemme radioita. Mutta jos emme ole säädetty vastaanottamaan musiikkia, sitä ei kuulu. Kuitenkin musiikki on huoneessasi. Täytyy oppia olemaan vastaanotin. 

Itselle ottaminen rikkoi meidät. Eräs tuttavani oli ashram. Hän meditoi ja saavutti huikeita ekstaattisia kokemuksia. Hänen ystävänsä meni vahingossa huoneeseen hänen meditoidessaan. Tämä sisäisen rauhan nainen räjähti huutamaan, kun hänen hengellinen hetkensä keskeytettiin. Jumalan läsnäolossa eläminen ei ole tällaista. 

Miten aloittaa astian rakentaminen? Tulee harjoitella vastaanottamista jakaakseen.

On eräs kabbalistinen elokuva, jota ei tosin sellaiseksi tiedetä. Ihmemaa Oz. Se kertoo orpotytöstä joka elää tätinsä ja setänsä kanssa. Hurrikaanin takia hän joutuu kauas kodistaan. Nyt hän ei voi ajatella muuta kuin kotiin pääsyä, hän kaipaa vain tätiään ja setäänsä. Hän saa hyvältä noita Glindalta punaiset taikakengät ja ohjeet matkalle. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja hän on epätoivoinen, kunnes Glinda tulee paikalle ja kertoo millä keinolla hän pääsee kotiin. Kopauttamalla kantojaan kolme kertaa ja sanomalla kolme kertaa: "koti on paras paikka". Olin lapsena vihainen Glindalle, ettei hän kertonut aiemmin tytölle salaisuutta miten kotiin pääsee. Miksi hän tuli paikalle vasta niin myöhään? Siksi että aiemmin tyttö ei ollut vielä valmis todella ymmärtämään että koti on paras paikka.

Moni asia elämässämme antaa odottaa itseään, sillä meille ei ole vielä selkiytynyt mitä todella haluamme. Niin kauan kuin vielä ajattelemme että onnellisuus tulee sen uuden auton tai työpaikan myötä. Mutta todellinen onnellisuus tulee tekemällä muita onnelliseksi. Paras keino ilahduttaa itseäsi on ilahduttaa muita. 

Siitä on kysymys: Rakkauden läsnäolon levittämisestä, rakkauden vastaanottamisesta voidakseen jakaa sitä muille." 

Video