Yksi räikeän virheellinen uskomus judaismista on väite "ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta". UT:n Heprealaiskirje sanoo niin, ja judaismia tuntematon lukija on jo 2000 vuotta uskonut tämän. Eläinuhrit nähdään kristillisen opin laseilla Jeesuksen esikuvana, eli viattomina sijaiskärsijöinä. 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sorvasi juutalaisuudesta irvikuvan joka palvelee UT:n oppia. UT:n kuvaamaa juutalaisuutta ei ole koskaan ollut olemassa. Monet pakanakansat uhrasivat eläinuhreja lepyttääkseen jumaliaan. Israelin Jumala kuitenkin nimenomaan sanoi ettei niistä ole mitään hyötyä tähän tarkoitukseen. Ne eivät poista syntejä. 

Suurin osa eläinuhreista ei liittynyt syntiin mitenkään. Vain syntiuhri liittyy syntiin ja sekin vain tahattomiin, vahingossa tehtyihin rikkomuksiin. Tahalliseen syntiin ei ole ikinä ollut minkäänlaista uhria. (!)

"Vikauhri" taas oli syyllisyysuhri jolla rikkonut sai vapaaehtoisesti puhdistaa omaatuntoaan. Vikauhriksi kävi yhtä hyvin eläin kuin jauhot. Niin - jauhot. (!) Verenvuodatusta ei siis todellakaan tarvittu. Heprealaiskirje on täynnä hölynpölyä. Vikauhrissa oli kyse katuvan vapaaehtoisesta lahjasta, ei sijaiskärsimyksestä.  

Nämä kaksi, syntiuhri ja vikauhri, olivatkin siis ainoat uhrit joilla oli mitään tekemistä rikkomusten kanssa. 

Alttarille tuotavan eläimen tuli kuolla terveenä ja kivuttomasti. Judaismissa teurastamisen eettisyys on viety äärimmilleen. Aivoihin verta kuljettavat kaksi päävaltimoa avataan jolloin eläimen tietoisuus katkeaa välittömästi (vaikka sen refleksit vielä toimivat, aivosähkökäyrässä ei näy kipua). Veitsen on oltava niin terävä ja teurastajan niin taitava, ettei eläin tunne viiltoa. Milliäkään ylimääräistä kudosvauriota ei hyväksytä. Eläimen kaulaan ei saa kohdistua minkäänlaista painetta, viilto on höyhenenkevyt. Jos eläin kärsii kipua, sen lihan ei katsota kelpaavan ihmisravinnoksi, saatikka uhriksi. Stressiliha ei ole kosher.

Miten tämä äärimmäinen väkivallattomuus sopii yhteen sijaiskärsijä ajatuksen  kanssa? Uhrieläin ei kärsi, miten ihmeessä siitä on saatu "esikuva" Jeesukselle? Vaikka Jeesus olisi ollut lammas, hän ei olisi ollut kosher uhri enää tuntien pahoinpitelyn jälkeen. Puhumattakaan siitä että ihmisuhrit ovat Israelin Jumalalle kauhistus. Koko ajatus on judaismille täysin makaaberi, sairas ja kuvottava. 

(Tsadikien kärsimys ja kuolema voi kyllä tuoda lunastusta myös yhteisölle, mutta mekanismi on täysin eri.)

Entä pääsiäislammas? Sitä kristinoppi pitää esikuvana "Jumalan karitsasta", jonka veri suojelee Jumalan vihalta. Egyptistä lähdön yönä jokainen perhe teurasti lampaan ja siveli ovenpielet sen verellä. Kuoleman enkeli ohitti nämä talot.

Tämäkään teurastus ja veren sively ei liittynyt UT:n koreografiaan mitenkään. Kyseessä ei ollut syntiuhri. Vaan lammas oli egyptiläisille pyhä eläin ja syömällä lampaita Israel loukkasi egyptiläisten uskontoa. (Siksi Mooses pyysi faaraolta lupaa mennä kansana erämaahan uhraama an uhrejaan jotka olivat egyptiläisille "kauhistus".) Tappamalla lampaan kuka tahansa saattoi tuona yönä irtisanoutua epäjumalista ja loikata lähtijöiden kelkkaan. Lampaan veri ovenpielessä todisti että kyseisessä talossa ei pelätty faaraota eikä egyptiläisten jumalia. Niinpä kuoleman enkeli ohitti ne talot. Monoteismi pelasti, ei veri.  

Kirjoitukset antavat syntiongelmaan tasan yhden ratkaisun ja se ei ole verenvuodatus. Lääke on teshuva, eli katumus ja parannus. Käskyt, mitsvot tulee sanasta yhdistyä. Käskyt korjaavat rikkoontuneen yhteyden Jumalaan. 

Ei-juutalaiselle on seitsemän pääkäskyä, joista ensimmäinen on vaatimus monoteismista. Ei-juutalaisen sielun korjaus lähtee siis epäjumalien ja niihin yllyttävien oppien (kuten UT) hylkäämisestä.

Jes.43:11 Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä.

Ei ihmistä, ei jumalanpoikaa (joita vilisi muinaisissa pakanuskonnoissa jo ennen kristinuskoa), ei ketään eikä mitään saa nostaa palvonnan kohteeksi tai ehdoksi pelastumiselle. 

Mitä eläinuhrit sitten olivat / tulevat olemaan? (Hesekielin kuvaamassa tulevassa temppelissä messiaskuningas Daavid uhraa jälleen eläimiä omasta ja kansan puolesta.) 

Ensinnäkin, Toorassa on monia käskyjä joille ei ole tiedossa järkevää syytä. Juutalaisen tunnistaa siitä että hänen ei tarvitse ensin ymmärtää ja sitten vasta totella. Tähän Israel sitoutui solmiessaan rakkauden liiton Siinailla. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, luottamus on se juttu.

Meille ei-juutalaisille varsinkin riittää kun tiedämme mitä eläinuhrit eivät ole. 

Vähän perspektiiviä eläinuhreille toki voi saada jos tutkii judaismin käsitteitä "ylentäminen" ja "kipinät". Myös syömisen ja teurastamisen huikean kaunis mystiikka avaa asiaa. Kyse on sielujen maailmasta joka on kristitylle yhtä vieras kuin ateistille. Israelin pyhä palvelutyö on nostaa aineellista maailmaa ylös, ja näin paljastaa kätketty Jumalan kirkkaus kaikessa materiassa. Ihmisen karja (myös lemmikit) on hänen sielunsa jatke. 

Tovia Singer aiheesta