Pohdintaa ja vertailua (vastakkainasettelua) jumalakuvista. Tarkoitus ei ole provosoida vaan herättää ajatuksia, siksi saanen pienen kärjistyksenkin anteeksi.  

Kristillisessä jumalakuvassa on olemassa kosto vain koston vuoksi. Siis kärsimys jolla ei ole muuta funktiota kuin Jumalan vihan purkaminen. Risti nähdään ukkosenjohdattimena, joka purkaa vihan jännitteen sijaiskärsijään. Pidetään selviönä että johonkin se täytyy kohdistaa, onhan koko maailma vihan alainen UT:n mukaan. Sijaiskärsijä siis tarvitaan, niin kauan kuin jumalakuva on kostava, "oikeudenmukainen" Jumala.

Tämä koston ja vihanpurun ajatusrata pitää mielen matalassa energiassa ja supistaa tajuntaa. 

Jumala ei ole vihainen siten kuin luullaan. Viha on hyvin alhaisen tason tunne.  Esim suuri tzadik Baal Shem Tov ei ollut ikinä oikeasti vihainen. Hänen "suuttumuksensa" oli aina tietoinen palvelus kohteelle. Hän puhdisti joitain ihmisiä sanomalla heille pahasti, jos näki että heidän yllään roikkui tuomioiden raskas pilvi. Hän hajotti pilven loukkaamalla ihmistä. Tzadikin terävä sana toimi kuin lääkärin veitsi joka puhkaisee paiseen ja kuume laskee. 

Ja hän oli ihminen. Miten sitten Jumalan "viha" olisi muuta kuin palvelus kohteelle? Hänen vihansa on parantava lääke. Hänellä ei ole "vihollisia", eikä tarvetta rangaista, ikinä, ketään.

(Mutta eikö Tanakh (ns Vanha testamentti) sano että Jumala kostaa vihollisilleen..? Niin, hätäisesti katsoen näyttää sanovan, mutta Tanakhia ei luetakaan erillään muusta Tooran opetuksesta.)

Jumala ei rankaise. Ihminen itse rankaisee itseään. Vahingoittava teko vahingoittaa aina eniten tekijäänsä, se on kuin luonnon laki. Jos joku hyppää korkealta ja loukkaa itsensä, ei kyseessä ole Jumalan rangaistus, vaan painovoiman laki. 

Ihan samoin on muiden huonojen valintojen laita. Ei varas tai petturi ole paha vaan tietämätön. Hän ei valintaa tehdessään vielä tiedä että oman edun tavoittelu väärällä tavalla maksaa eniten hänelle itselleen. Miksi kukaan tekisi pahaa itselleen? Lapsikin koskee kuumaan vain kerran, sen jälkeen hän ymmärtää miksi varoiteltiin. Jatkossa hän oppii luottamaan vanhempien sanaan. Ehkä he eivät haluakaan vain kieltää kaikkea kivaa, vaan haluavat oikeasti hänen parastaan. 

Jumalan ohjeet ovat tätä varoittelua. Ellei usko tai tunne ohjeita (Tooraa), ei ole paha vaan tietämätön. Polttaa sormensa kunnes ei enää polta. Ei Jumala rankaise, virhe itsessään on kivulias kokemus. Lapsikin tarvitsee kokeilunsa jälkeen lohdutusta, ei rankaisua. 

Tietenkään valinnan seuraus ei näy aina heti, ei ehkä edes tämän kuluvan elämän aikana. Kenties virhe täytyy käydä oikaisemassa myöhemmin. Jokainen sielu tulee oppimaan hengen lait, jolloin pään seinään hakkaaminen loppuu eikä päätä enää särje. 

Onko olemassa muunlaista kärsimystä kuin edelläkuvattu? (On myös  uhrautuvaa kärsimystä, mutta suurin osa johtuu omista valinnoista.) Onko olemassa muuta syntiä kuin tyhmyydessä tehty? Ei, on vain syyn ja seurauksen lait. Ne oppii joko kuuntelemalla viisaampia, tai kokeilemalla kaikkea itse. 

Minkä ihmeen "Jumalan vihan" sijaiskärsijä siis olisi ottanut päälleen? Kun sellaista vihaa ei ole. 

Kristinuskossa pelastuksen tarvetta ylläpitää (vihaisen Jumalan lisäksi) myös perisyntioppi. Ihmisyys nähdään vikatilana josta täytyy pelastua pois. Ihminen ei siis kelpaa. Paavalin mukaan ihminen on täysin toivoton nolla joka ei voi kehittyä ja muuttua. Kaikki mikä on ihmistä itseään on hänen mukaansa pilalla ja kaikki hyvä meissä taas ei ole itsestämme lähtöisin. 

Nykypsykologian mukaan häpeä on mielenterveyden pahin vihollinen. Peritty kelvottomuus ja riittämättömyys takaraivossa passivoi. On uskomatonta että jopa suloiset vastasyntyneet nähdään viallisina. Heidät täytyy kiireesti kastaa, eli "piilottaa Kristukseen", omina itsenään heitä kohtaisi Jumalan viha. Kuten kaikkia maailman ihmisiä jotka eivät suostu tähän pelastusjumppaan. 

Kun ihminen on saatu pelkäämään, tarvitaan pelastajaksi taivaallinen supersankari, ihmishahmoinen jumalolento. Joku johon voi projisoida, ulkoistaa itsestään kaikki kielletty hyvä. Samalla siirtyy vastuu pois itseltä. Juutalaisilta tällaiset superolennot ovat aina olleet ehdottomasti kiellettyjä. Sitä monoteismi tarkoittaa. 

Babylonian tarustossa neitsytäiti Ishtar synnytti jumalanpojan Tammuksen. Tammus kuoli, laskeutui tuonelaan ja ylösnousi sieltä voittajana, näin pelastaen maailman. Sama koreografia toistuu eri versioina monien kansojen kulteissa. Nämä jumalanpojat ja neitsytäidit olivat juuri niitä Baaleja ja Astarteja (Ishtar) joiden kumartelusta Israel hajosi pakkosiirtolaisuuteen ja ensimmäinen temppeli tuhottiin. 

Juuri näitä kultteja vastaan profeetta Elia taisteli. Juuri nämä tarut ovat sitä hengellistä huorintekoa mitä profeetta Jeremia itki niin ettei silmät riittäneet. Nytkö Jumala olisi tehnyt täyden U-käännöksen ja tarjoaisi monoteismin sijaan maailmalle juuri sitä koreografiaa joka aina edusti pimeyttä, pelkoa ja tietämättömyyttä? 

Mutta jos tämä sijaiskärsijä / sankarimalli ei kelpaa, niin miten "syntiongelma" sitten judaismissa ratkaistaan? 

Heti Tanakhin alussa Jumala sanoi Kainille; "hallitse sinä sitä (taipumusta syntiin)". Eli ihminen kykenee tekemään myös hyviä valintoja. Ihminen ei ole avuton, toivoton ja pilalla. Hän on vastuussa ja kehityskelpoinen.

Judaismi opettaa että ihmisessä on taipumus hyvään ja taipumus pahaan, ja molemmat ovat ihan häntä itseään. Molemmat ovat Jumalan kuvaa joka on osin vielä kätketty. Taipumus pahaan ei ole ongelma joka pitäisi ratkaista jotenkin, vaan moottori ihmisyyteen. Se on välttämätön treenivastus, ilman sitä ei tapahtuisi kehitystä. Niin, yllätys, ihminen voi kehittyä. Hän voi töpeksiä, kärsiä töppäilyistään, viisastua ja toimia jatkossa toisin. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Töppäys, ja sitä seurannut kärsimys (joka ei ole kosto) ovat siis hyviä asioita. Ihminen ei ole pilalla ja kelvoton, vaan vielä kesken. Taipumus pahaan tullaan valjastamaan auran eteen, ei suinkaan tapeta kuten UT ehdottaa.

Jos hiotaan timanttia A, niin kirkastuuko timantti B? Ei tietenkään. Tässä juuri on sijaiskärsijä teorian ongelma. Kärsimys kun ei ole kosto, vaan todella tarpeellista ja hyvää kohteelleen. 

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhuskautta, oikeuden maassa hän tekee vääryyttä, eikä näe Herran korkeutta. (Jes.26:10)

UT:n tarjoama "armo" olisi myrkkyä jumalattomalle. Sijaiskärsijä ei saa varastaa tärkeää oppimiskokemusta. Olisi karhunpalvelus tehdä hitaamman oppilaan läksyt hänen puolestaan. 

On suuri etuoikeus möhliä ja joutua vastaamaan siitä ihan itse. Syy miksi joku rikkoo toisia vastaan on "Herran pelon" puute. Toiselta nimeltään tyhmyys, tietämättömyys. Ihminen ei vielä ymmärrä, että taivas todellakin näkee kaiken. Elämän "koulunpihalla" on valvontakamerat. Kun seuraamus sitten napsahtaa tuulettimeen, ihmisen valtaa ensin järkytys. Hän ehkä suuttuu, häpeää, pakenee kauemmaksi Jumalasta. Syyttää muita tai syyllistyy itse tapahtuneesta. Masentuu, kyynistyy. Tämä on vielä väärää Herran pelkoa, mutta hyvä alku. 

Moni olettaa ettei toisen tönimisestä seuraa mitään, koska armo. Pudotus todellisuuteen on karu, mutta parasta mitä voi tapahtua. Alkujärkytyksen jälkeen ihminen ymmärtää kokemuksen arvon. Väärän pelon ja häpeän tilalle tulee kiitollisuus ja ihmetys. Jumala otti kiinni! Olen siis tärkeä. Minut nähdään, siis myös hyvät pyrkimykseni nähdään! Jumala uskoo minuun!