Tyypillinen käsitys Lähi-Idän tapahtumista: "He menivät sinne ja ottivat maan palestiinalaisilta? Suuttuhan siinä hiljaisempikin mies."

No, tuota tuota.. Ymmärtääkseen nykyistä ongelmaa on pakko aloittaa alusta. Mitä oikein tapahtui.

Ensinnäkin, lähtötilanne 1800-luvulla. Monien eri tutkimusmatkailijoiden raporteista voimme lukea että Palestiina oli tuolloin lähes asumaton, karu, raunioitunut maa. Tutkimusmatkailijat eivät tavanneet sieltä kansaa nimeltä palestiinalaiset (koko kansa keksittiin vasta 1960-luvulla). He eivät löytäneet palatseja ja huviloita, kuten arabilapsille nykyään opetetaan.. Mitä he maasta löysivät?

"Köyhyys ja kurjuus, suorastaan säälittävät olosuhteet ovat ainoat näkyvät inhimillisen elämän ilmentymät. Koko valtava Jisreelin tasankokin on aivan autiona. Ei ainuttakaan kylää, vain muutaman vaeltelevan beduiiniperheen pari telttaa koko 60 mailin matkalla (100 km)." (Samuel Langhorne Clemens, alias Mark Twain 1867)

Eli maa näytti suunnilleen tältä:

IMG_1861.jpg

Ja miltä se näyttää tänään.

Israeli Fields by Holocene

Jos emme usko Mark Twainia, otetaan parin muun tutkimusretkeilijän todistus:

"Maa oli raunioitunut ja autioitunut." (C.F. Volnay 1787)

"Volnayn aikana maa ei ollut vielä saavuttanut autioitumisen ja väestökadon viimeistä astetta." (A. Keith, 1884)

Mihin palestiinan kansa piilotti kaupunkinsa, viljelyksensä, palatsinsa ja huvijahtinsa siksi aikaa kun länsimaiset tutkimusretkeilijät kävivät? Jokainen palestiinalaislapsi osaa kertoa pitkät tarinat taivaallisista oloista joista heidän isovanhempansa nauttivat ennen kuin Israel tuli pilaamaan kaiken. Täydellinen aivopesu kattaa kokonaisia sukupolvia. Media on kritiikittömästi päästänyt totuudeksi jättivalheen palestiinan kansasta ja maasta, joita ei siis oikeasti ole koskaan ollut. "Palestiina" oletettuna maana ja kansana palvelee  vain ja ainoastaan jihadin eli pyhän sodan pyrkimyksiä. Tästä enemmän osassa Ketä ovat palestiinalaiset. Mutta nyt takaisin alkuun.

Sionismi aate (ajatus Israelin perustamisesta) syntyi 1800-luvun loppupuolella, jolloin juutalaisia alkoi pienessä määrin muuttaa silloin niin karulle alueelle. Palestiina oli Syyrian provinssi, ja Syyria kuului ottomaanien (Turkki) imperiumiin. Alueen maat omistivat noin 150 suurmaanomistajaa. Harvoja peltoja viljelivät maaorjan asemassa olevat vuokralaiset.

Alue ei siis ollut kenenkään valtio, siellä ei asunut kukoistavaa palestiinan kansaa. Eroosio ja kuivuus oli tuhonnut maatalouden edellytykset.

Juutalaiset alkoivat ostaa suurmaanomistajilta maata. Heille myytiin ensin huonoimmat palat, malariasuot ja aavikot. Myyjät saivat jopa monikymmenkertaisia hintoja arvottomista alueista. Tällöin tietenkin viljelysmaankin hinta nousi. Maata viljelleet vuokralaiset eivät pystyneet kilpailemaan juutalaisten ostajien kanssa. Kolmantena soppaan tulivat beduiiniheimot, jotka olivat tottuneet verottamaan (ryöstämään) maanvuokralaisia mielivaltaisesti. Juutalaisten kanssa se ei onnistunut.

Juutalaiset siis ostivat laillisesti, rahalla, ylihintaan, lähes arvotonta maata, ja tulivat tässä astuneeksi useamman ryhmän varpaille.

Juutalaisten uudisraivaajien käsissä entiset aavikot ja suot alkoivat pian tuottaa satoa enemmän kuin koko alueen "viljelymaat" ennen heitä. He rakensivat kastelujärjestelmät, ja kuivattivat vaaralliset malariasuot. Alueen kehittyessä syntyi työpaikkoja, jolloin myös arabiväestöä eri puolilta alkoi muuttaa maahan. Arabijohtajien kiinnostus alueeseen heräsi. Entiset suurmaanomistajat katuivat kauppojaan, joukossa mm. Jasser Arafatin suku.

Ottomaanien imperiumi kaatui ensimmäisessä maailmansodassa. 1917 liittoutuneet ottivat Palestiinan alueen hallintaansa.

Vuonna -22 alueesta tuli Kansainliiton (YK:n edeltäjä) päätöksellä Iso-Britanian mandaattialue. Mandaattiajan tarkoitus oli että britit hallinnoisivat aluetta perustaakseen juutalaisille kansallisen kodin. Tästä olivat useat länsimaiden johtajat jo pitkään puhuneet. Mandaattisopimukseen kuului että paikallinen arabiväestö ei saa kärsiä - ja tähän Israel mielellään sitoutui. Valtiosta tulisi demokraattinen, tasa-arvoinen kaikille uskonnoille ja roduille.

Tässä vaiheessa arabijohtajat pillastuivat. Juutalaisvaltio ei tulisi kysymykseenkään. He lietsoivat väkivaltaisuuksia ja mellakoita. Niinpä Britania teki Israelille ensimmäiset oharit vastoin Kansainliiton mandaattisopimusta. Riita poikki, alue kahteen osaan. Juutalaisille jäi VAIN yksi neljäsosa (!) Kansainliiton heille lupaamasta alueesta. "Palestiinalaiset" saivat ikioman valtionsa (uuden arabimaan entisten lisäksi) Transjordanian (nykyinen Jordania). Transjordania oli siis kolme neljäsosaa juutalaisille varatusta alueesta, melkoinen siivu, ja juutalaisten täytyi poistua tältä alueelta.

Voisi kuvitella että arabit olisivat olleet todella tyytyväisiä saamaansa, mutta toisin kävi.

On tärkeä ymmärtää että arabijohtajien päämäärä ei koskaan ollut oma valtio palestiinalaisille - muutenhan Transjordanian perustaminen olisi ollut voitto.

Sekä kuningas Hussein että Jasser Arafat ovat sanoneet että jordanialaiset ovat palestiinalaisia ja palestiinalaiset ovat jordanialaisia. He ovat samaa kansaa. Palestiinalaisvaltio on siis jo olemassa! Montako niitä oikein pitäisi olla?

Kyse ei ole palestiinalaisvaltiosta, vaan Israelin olemassaolosta. Mikään ratkaisu tai rauha ei heille kelpaa, jos siihen sisältyy Israelin olemassaolo, vaikka vain neliömetrin kokoisena.

Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli käynyt liian vaikeaksi Brittien hallita, ja he veivät ongelman YK:n päätettäväksi. YK teki syksyllä -47 päätöksen alueen jakamisesta siten että palestiinalaiset saisivat TAAS lisää aluetta ja Israelin alue pienenisi entisestään!

ISRAEL-1947-MAP.jpg

Kelpasiko tämä sopimus arabeille? Ei. YK:n päätös herätti arabimaailmassa ennennäkemättömän raivon. Heille ei kelpaisi mikään sopimus jossa Israel saa millinkään maata. Väkivalta kasvoi ja arabijohtajat yllyttivät erityisesti iskuihin Israelin siviilejä kohtaan. Egypti, Syyria ja Jordania ilmoittivat virallisesti hyökkäävänsä Israeliin heti jos se julistautuu itsenäiseksi. Johtajat vannoivat jatkavansa siitä mihin Hitler lopetti - he täyttäisivät meren juutalaisten ruumiilla.

Seuraavana keväänä 14. toukokuuta 1948, sapatti-iltana, Israelin radiossa sitten luettiin kaunis itsenäisyysjulistus, jota varmasti kuunneltiin hyvin hiljaisena. Jokainen tiesi mitä nyt tapahtuisi. Samana yönä seitsemän eri arabimaan sotavoimat käynnistivät koneensa, ainoana päämääränään tuhota juutalaiset ja heidän haaveensa kodista. He hyökkäsivät Israeliin joka puolelta.

Israel on Uudenmaan läänin kokoinen läntti, tuolloin sen aseistus oli heikkoa ja miesvoima vähäinen. Vastassa olivat Egypti, Syyria, Jordania, Saudi-Arabia, Irak, Libanon ja Jemen. Tästä kartasta voi nähdä hyökkääjien koon, Israel keltaisella.

israel_nbr90.jpg

Maailmalla juuri kukaan ei uskonut Israelin selviävän. Jopa YK pysyi hiljaa, sekaantumatta asiaan, sillä se katsoi ettei Israelilla ole mitään mahdollisuuksia valtavaa ylivoimaa vastaan ja hyökkäys olisi ohi parissa päivässä.

Ei voida keksiä mitään järkisyytä sille että Israel kesti, muuta kuin Sanan lupaus, että he tulevat palaamaan kotiin, ja tulevat asumaan Israelin maassa.