Lisää syötävän söpöjä kohtia kirjasta Yhdeksän porttia, Jiri Langer. 

Reb Iirele Streliskeläisen kertomaa:

Kun olin pikkunapero ja opettaja vasta opetti minua lukemaan, hän näytti minulle kerran rukouskirjasta kaksi pikkuruista, nelikulmaisen pisteen näköistä kirjainta ja sanoi: "Näetkö nämä kaksi vierekkäistä kirjainta Iirelke? Siinä on Jumalan nimen monogrammi, ja aina kun näet nämä kaksi nelikulmaista pistettä rukouksessa, sinun on sillä kohtaa lausuttava Jumalan nimi, vaikka sitä ei ole kirjoitettu kokonaan." Luimme herra opettajan kanssa eteenpäin, kunnes törmäsimme kahteen pisteeseen. Nekin olivat nelikulmaiset pisteet, mutta eivät vierekkäin vaan allekkain. Ajattelin että sekin olisi Jumalan nimen monogrammi ja lausuin siinä kohtaa Jumalan nimen. Herra opettaja kuitenkin sanoi:

"Ei, ei Iirelke, tämä ei ole Jumalan nimi. Vain kun ne kaksi ovat somasti vierekkäin, kun toinen näkee rinnallaan vertaisensa - siinä on Jumalan nimi, mutta kun toinen on toisen alla, ja toinen kohottaa itsensä toisen yli - siinä ei Jumalan nimeä ole..."

------------------------------------

"Vaikeneminen on aita jonka takana levittäytyy viisauden vainio", sanoo Talmud. Talmudista tunnemme myös toisen kiintoisan lausunnon vaikenemisesta. Sillä voimme pidentää maallista elämäämme. Talmudissahan sanotaan, että kuolema erehtyy silloin tällöin ja ottaa ihmisen, jonka hetki ei ole vielä lyönyt ja jonka pitäisi siis oikeuden ja kohtuuden mukaan elää vielä pitkät vuodet maan päällä. Tuollaisen onnettoman elämättä jääneet vuodet enkeli käyttää sitten perin järkevästi. Hän antaa ne toiselle ihmiselle. Hän pidentää niillä - niin kuin hän Talmudissa omin sanoin kertoo - sellaisen oppineen ikää, jolla on joskus oppikiistassa kollegojensa kanssa ollut käytettävissä painava argumentti, sellainen jolla hän olisi voinut tyrmätä jokaisen vastustajan; mutta hän on pitänyt kielensä kurissa eikä ole sanonut mitään, hän on vaiennut. --

Ja pyhä Ari, hänen ansioidensa valo meitä varjelkoon, opettaa että joka kykenee pysymään vaiti yhteen menoon neljäkymmentä päivää, saa siten varmasti Pyhän Hengen lahjan.

Tuohon aikaan reb Mendele -- tapasi jossain reb Leizrin, Koźnitsen pyhän saarnaajan pojanpojan. Nämä kaksi nuorta pyhää istuutuivat vieretysten penkille, ajoivat kaikki hasidit pois huoneesta ja istuivat ihan hiljaa kahden. Istuivat tunnin, istuivat toisen, ja koko ajan vaiti. Hasidit kurkkivat tämän tästä uteliaina huoneeseen, mutta reb Leizr ajoi heidät aina pois pyhän kätensä mahtavalla huitaisulla. Näin nämä kaksi pyhää istuivat hijaa kaikkiaan kolme tuntia. Lopulta Leizr avasi oven ja virkkoi kärsimättömille hasideille: "No niin! Nyt voitte tulla. Olemme puhuneet loppuun..."