keskiviikko, 6. tammikuu 2021

Baal Shem Tov tarinoita

Helmiä:

https://www.rafaelinsininen.com/l/besht-tarinoita-1/



tiistai, 6. lokakuu 2020

Piispan teshuvah

Vähän lyhennetty ja vapaasti suomennettu tarina, peräisin täältä.

Ennen kuolemaansa Baal Shem Tov jakoi tehtäviä oppilailleen. Rabbi Jacobille hän antoi tehtäväksi kertoa tarinoita opettajansa elämästä. Jacob alkoikin kiertää kaupungista kaupunkiin jakaen huimia kertomuksia vuosistaan Baal Shem Tovin kanssa. Kerran rabbi Jacob sitten Italiassa kulkiessaan kuuli rikkaasta juutalaisesta joka oli hyvin kiinnostunut Baal Shem Tovista. Jacob meni kyseisen miehen talolle ja kertoi olevansa Baal Shem Tovin virallinen tarinankertoja. Mies ilahtui ja kutsui vieraan sisään. Hän aikoi kutsua seuraavana päivänä koko paikallisen yhteisön aterialle ja kuulemaan Jacobin tarinoita. 

Seuraavana päivänä he söivät yhdessä kaikkien vieraiden kanssa, ja aterian jälkeen rikas mies esitteli Jacobin, että tällä olisi tuhansia tarinoita Baal Shem Tovista. Mutta Jacob ei yhtäkkiä muistanutkaan yhtään tarinaa! Ei vaikka hän oli monet tapaukset itse kokenut opettajansa kanssa. Hän oli hyvin hämmentynyt ja pahoillaan. Rikas mies sanoi ettei se haittaa, ehkä seuraavana päivänä Jacob muistaisi, silloin paikalla olisi vain hänen oma perheensä. 

Seuraavana päivänä he söivät yhdessä monta ateriaa, mutta Jacob ei edelleenkään muistanut mitään. Hän oli hyvin ihmeissään. Minun pitäisi tietää tuhansia tarinoita, en ymmärrä miten en nyt muista yhtäkään. Rikas mies kuitenkin halusi maksaa Jacobille anteliaasti tarinoista, vaikka niitä ei ollut tullutkaan. Jacob lähti talosta hämmentyneenä jatkamaan matkaansa. 

Jonkin matkaa kuljettuaan hän ohitti pienen kylän, joka vaikutti tutulta. Äkkiä hän muisti jotain. Hän ei muistanut tarinan alkua eikä loppua, mutta keskikohdan hän muisti. Se oli tapahtunut tuossa kylässä. Jacob palasi nopeasti rikkaan miehen kotiin, kertoakseen edes sen pätkän minkä muisti. Hän löysi rikkaan miehen itkemästä. 

"Onko jotain tapahtunut", Jacob ihmetteli. "Ei tässä mitään", mies vastasi, "tule sisään, istu alas. Oletko muistanut jotain?" "Kyllä. En muista tämän tarinan alkua, enkä loppua, mutta haluan kertoa edes yhden kohdan sinulle, olet ollut niin ystävällinen ja antelias minulle."

Jacob aloitti: "Tulimme kerran muiden chasidien kanssa tuohon läheiseen kylään. Juutalaisten ikkunat oli peitetty ja ovet lukossa. Alueella oli noussut vaino ja suunniteltiin juutalaisten tuhoamista. Koputimme yhden talon ovelle, ja meidät temmattiin nopeasti sisälle. Baal Shem Tov avasi talon peitetyt ikkunat. "Hulluko olette, he tappavat meidät kaikki" talon isäntä huusi. Baal Shem Tov vastasi: "Luuletteko että olisin tullut aiheuttamaan teille vaikeuksia. Rauhoittukaa, mitään pahaa ei tapahdu, lupaan sen."

He katselivat kun väkijoukkoa alkoi kerääntyä juutalaisten talojen ulkopuolelle. Väkijoukon läpi asteli paikallinen piispa, ja alkoi yllyttää kansaa  juutalaisia vastaan. "Tapamme kaikki juutalaiset tästä kylästä". 

Baal Shem Tov sanoi minulle (Jacobille): "mene kertomaan tuolle piispalle, että haluan puhua hänen kanssaan." Kauhistuin. "Yritätkö tappaa minut. Ei tuonne väkijoukkoon ole menemistä." "Ei sinulle tapahdu mitään pahaa. Luuletko että lähettäisin sinut kuolemaan? Mene ja kerro piispalle että haluan tavata hänet heti."

Kävelin siis ulos. Väkijoukko hämmästyi nähdessään juutalaisen tulevan, ja he jakaantuivat edestäni. Pääsin piispan luo ja kerroin että Baal Shem Tov haluaa tavata hänet. Piispan kasvot kalpenivat. "Hyvä on" vastasi piispa, "viiden minuutin kuluttua". Palasin ja kerroin opettajalleni piispan vastauksen. Vastaus ei kelvannut. "Mene takaisin ja sano että haluan tavata hänet, NYT HETI." 

Niin menin takaisin ja kerroin tämän piispalle. Hän tulikin kanssani taloon. Baal Shem Tov otti häntä kädestä ja vei toiseen huoneeseen. He viipyivät siellä monta tuntia. Väkijoukko ulkona kyllästyi odottamaan ja hajaantui. Lopulta Baal Shem Tov ja piispa tulivat huoneesta. Piispa itki itkemästä päästyään ja lähti kotiinsa.

Tässä kaikki minkä nyt muistan tarinasta, Jacob pahoitteli rikkaalle miehelle. 

Rikas mies oli alkanut itkeä. "Jacob, etkö muista minua?" Hän kysyi. "Minä olin se piispa." Mitä ihmettä, Jacob hämmästyi. "Sinähän olet uskonnollinen juutalainen. Parta, kipa ja tsitsit." "Et ymmärrä", rikas mies sanoi. "Kun olin lapsi, perheeni oli hyvin köyhä. Ruuasta oli puutetta. Talomme lähellä oli kirkko. He tarjosivat minulle ruokaa. Opettivat myös vähän uskontoaan. 

Niinpä lopulta päätin etten halua kärsiä enää juutalaisena. Alan kristityksi. Minusta tuli katolinen. Lopulta etenin piispaksi asti. Todistaakseni uskollisuuttani seurakunnalle, olin kaikkein juutalaisvastaisin piispa. Sitten sen vainon aikana Baal Shem Tov tahtoi tavata minut, vei minut huoneeseen ja opetti minulle teshuvan, katumuksen tien takaisin. Kuuntelin häntä ja halusin palata. Mutta kysyin miten voisin tietää että Herra on hyväksynyt katumukseni. Baal Shem Tov sanoi: "Tiedät sen siitä, että jonain päivänä eräs chasidi tulee luoksesi ja kertoo sinulle tämän tarinan, juuri niin kuin se tapahtui. Silloin tiedät Herran hyväksyneen katumuksesi."

Siksi olin niin innoissani kun kuulin sinun tulleen kaupunkiin. Ajattelin että tämä on nyt sitä, tulet kertomaan minulle tarinan. Mutta sitten et muistanutkaan yhtään tarinaa! Annoin sinulle monta mahdollisuutta, ja väliajat rukoilin hartaasti: Herra, ole kiltti, hyväksy katumukseni. En ole enää sama ihminen kuin silloin, enkä koskaan tule olemaan.. 

Ja sitten sinä lähdit.. kertomatta yhtään tarinaa. Rukoilin koko yön ja aamun. Sitten päivällä sinä tulit, ja kerroit juuri minun tarinani, vuosien jälkeen." 

torstai, 27. elokuu 2020

Creating angels 4 Uusi luomus

Päivittäisiin rukouksiin kuuluu lause: "Hyvyydessään Hän uudistaa ensimmäisen luomistyönsä joka päivä, jatkuvasti."

Luomistyö ei ollut kertasuoritus, vaan se tapahtuu joka hetki. Ellei Hän pitäisi maailmankaukkeutta joka hetki voimassa, se häviäisi samantien tyhjyyteen. Hän tekee kaiken uudeksi joka nanosekunti - tänäänkin.

Näin ollen ihminenkin saa elää joka hetki uutta elämää. Mikään menneisyyden virhe ei voi sitoa, jos tarttuu tähän ilmestykseen, ja resonoi sen todeksi itselleen.

Juutalaisuus opettaa että tulisi rukouksessa kokea Egyptistä vapautumisen riemu, niin kuin se tapahtuisi juuri nyt. Yksilö pelastuu varmasta kuolemasta meren läpi, hän kokee vapauden ihmeen ja pelastuksen riemun juuri nyt.

5.Ms.6:6 Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoon sydämeesi..

"Tämä päivä" ei tarkoita päivää jolloin Mooses välitti käskyt kansalle, vaan Toora tulee vastaanottaa joka päivä. Toora on uusi joka päivä. Näin ollen ihminenkin on uusi joka päivä. Uusi yhteys Herraan, uusi rakkaussuhde, uusi liitto. Menneisyys on poissa, sitä ei ole. Ihminen on uusi luomus. Vapaa kaikesta menneisyyden taakasta. Puhdas joka sekunti.

Tämä on täysin juutalaista opetusta, juuri noita sanoja rabbit käyttävät. 

Joka aamu Hänen armonsa on uusi, joka hetki on vapaus tarjolla. Tämä ilmestys, tämä vapauden värähtelytaajuus on voimakas lähettikaveri. Se pyyhkäisee pois menneisyyden negatiivisen energian, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Täydellinen vapaus, täysin puhdas paperi. Kaikki on mahdollista, alkaen tästä hetkestä.

Rabbi Nachman toteutti tätä uuden luomuksen vaellusta. Joka kerta kun hän koki lankeavansa pois täydellisestä yhteydestä Kaikkivaltiaaseen, hän vain avasi uuden yhteyden. Jopa monta kertaa päivässä. Ei vanhaa tarvitse korjata.

Tämän päivän kirkkautta ei ole koskaan ennen ollut, eikä se toistu enää ikinä samanlaisena. Ei ole ikinä nähty tätä päivää, eikä tätä ihmistä seikkailemassa siinä. Eivätkä nämä hetket ja värähtelyt toistu enää koskaan samanlaisina. Jos elän tänään, se tarkoittaa että Elohim haluaa minun elävän tänään, koko sielullani Hänelle. Hän on suunnitellut hetket, kohtaamiset ja mahdollisuudet, jotka voidaan kokea vain tänään. Mikään pienikään tapaus ei ole tänään sattumaa. Olenko tietoinen tästä, olenko hereillä? 

Tällä asenteella tulisi aloittaa jokainen päivä.

Jos kaikki kerran uudistuu, miksi sitten samat ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen? Koska vanha ajattelu herättää ne henkiin. Tilaus pysyy samana. Joka aamu olisi kaikki mahdollista, mutta vanha ajatustapa tuo eilisen rajoitukset takaisin. Vasta kun tilaus muuttuu, muuttuu toimitus. Ilman Tooran opiskelua (hengen vaellusta) ajatus ei muutu. Ymmärrys täytyy kotiuttaa maanpaosta, siitä alkaa lopullinen lunastus.

Heprean teshuvah käännetään katumus, kääntyminen, paluu. Kirjaimellisesti se tarkoittaa nollata. Teshuva on siis reset-nappi. Kun on aika kääntyä, aika palata kotiin, voidaan harharetki deletoida. Kun katumus on aitoa, tapahtuu katoamisihme. Sitä ihmistä joka harharetken teki ei enää ole. Tiedostoja ei löydy mistään.

Tämä ei tapahdu kerran elämässä, vaan jatkuvasti. Teshuvah nostaa aina korkeammalle tasolle, vaikka selkeitä syntejä ei olisikaan. Koko elämästä tulee kääntymistä Pyhän puoleen.

Syntiä tekevä on maanpaossa itsestään. Hän on muukalainen vieraalla maalla. Synti pienentää ihmistä. Hän on heikompi, vähemmän hän. Kaikki ihmisen teot muuttavat häntä johonkin suuntaan.

Kun ihmisen ymmärrys lisääntyy, hän näkee entisen elämänsä mielettömyyden ja alkaa toimia toisin. Tällöin hänen entiset syntinsä sulavat pois. Millä perusteella? Koska hän ei ole enää sama ihminen. Hän ei toimisi samoin. Sitä ihmistä joka synnit teki ei enää ole. Uutta ihmistä ei syytetä vanhan teoista.

Hyvien tekojen voima on valtava. Teko on (kirjaimellisesti) pikalähetti, muutosvoima, edustaja. Ihmisen teot jäävät hänen ylleen valaisemaan polkua kohti uusia tekoja. Muutos ruokkii itseään, kuin lumipalloefekti. Vanhurskaan polku on kuin valo joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.

Ihmisen teot määrittelevät kuka hän on. Hän voi muuttaa lajikettaan! Lajikehan päätellään hedelmistä. Ja hedelmänsä voi muuttaa.

Hes.18:31 Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki.

Tehkää itse itsellenne uusi minuus! Siis, luokaa itsenne uudeksi. Hyviä uutisia; ei tarvitse odottaa passiivisena. Teko ei ole vain manifestaatio (hedelmä) siitä mitä jo olen, vaan teko itseasiassa luo minut. Tämä on uskoa lunastukseen. Sielun pelastus on yksin uskosta, ja usko on tekoja.






lauantai, 22. elokuu 2020

Creating angels 3

Jatkoa edellisiin.

Kuka tahansa voi toimia yliluonnollisella tasolla, hallita tilauksensa, kun ensin hallitsee tunteensa. Kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta! Kokeilepa tukahduttaa vaikka vihan tunteesi jonkin aikaa, niin lopulta räjähdät. Tunteet muuttuvat ymmärryksen lisääntymisen myötä. Ajattelun täytyy muuttua. Näkemyksen täytyy muuttua. Kun näkemys muuttuu, väärää tunnetta ei enää tarvita.

Oletetaan että ihminen aina masentuu tai turhautuu vastoinkäymisen kohdatessa. Tuo negatiivinen tunne varmistaa että vastoinkäymisiä tulee jatkossakin. Hän tilaa niitä! Mistä tuo haittatunne tulee? Vääristä oletuksista. Hän uskoo että vastoinkäyminen tekee hänelle pahaa. Että se on jotain josta täytyy "päästä yli", että kaikki olisi taas hyvin. Hän ei näe Herraa tuossa vastoinkäymisessä. Hän ei näe siinä mahdollisuutta.

Uskon korkein taso on uskoa että Elohim on yksi. Se ei tarkoita lukumäärää, vaan että Elohim on KAIKKI. Ei ole muuta vaikuttajaa kuin Hän. Hän on kaikessa ja kaiken kautta. Ei ole erikseen sattumaa ja Jumalaa. Ei ole erikseen luonnonlakeja ja Jumalaa. Ei ole erikseen maanantaiaamuja. Ei ole erikseen saatanaa. (Siinä mielessä että saatana voisi hyökätä Jumalan sallimatta). Varpunen ei putoa vahingossa. Ei ole olosuhdetta jossa ei piilisi siunausta. Jopa oma mokani kääntyy voitoksi. JOS näen sen niin.

Tätä on uskoa yhteen Jumalaan. Vain yksi Voima antaa asioita.

Rabbi Akiva opetti sanomaan kaikesta: "Tämäkin tuo hyvää", näyttipä asia miten pahalta tahansa. Siitä voi tehdä itselleen muistisäännön jääkaapin oveen tai puhelimeen. "Gam tseh la tovah", eli "myös tämä hyväksi". 

Talmud opettaa että JOS ihminen pystyy sanomaan uskonvarmuudella (horjumatta) että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen, voi käydä jopa niin että taivaasta lähetetty paha asia kääntyy hänelle hyväksi. Vaikka siis ihminen olisi syystään ansainnut jotain negatiivista. Niin korkealle rankataan ihmisen usko hyvään Antajaan..

Tietenkin tämäkin tilaus toimii vain jos sen sanoo vakaumuksella, täysin varmana. Kuten verenseisauttaja ilmaisi; "Pitää olla luja tahto, ei saa epäillä." Harva pystyy tähän. Mutta vaikka et vielä pystyisikään sanomaan täydellä varmuudella, sano se silti joka tilanteessa: Gam tseh la tovah. Myös tämä hyväksi. Näin kehityt kohti sitä päivää jolloin pystyt sanomaan sen vakaumuksella. Ihminen kehittyy suuntaan johon haluaa kehittyä. Mahtava juttu.

Sinä päivänä kun ihminen lopultakin uskoo Yhteen Hyvään Jumalaan, hänelle ei tapahdu enää pahoja asioita. Asiat voivat näyttää pahoilta, mutta hän tietää ne hyviksi. Niinpä hän pystyy aidosti kiittämään kaikesta. Silloin ajatusten ja tunteiden hallinta ei ole enää ongelma. Hän ei huokaile, ei harmittele, ei jossittele.

Eräs tällä uskon tasolla vaeltava oli Nachum Ish Gamzu, kirjanoppinut ensimmäisellä vuosisadalla. Lisänimi Gamzu tuli hänen motostaan gam tseh la tovah - myös tämä hyvä. Hänet lähetettiin viemään juutalaisten lahjaa Rooman keisarille, vaikeassa poliittisessa tilanteessa. Gamzu valittiin vaaralliseen tehtävään "koska hän oli tottunut ihmeisiin". Lahjana oli laatikko kultaa ja jalokiviä.

Yöllä majapaikassa kulta ja jalokivet varastettiin. Varas täytti laatikon hiekalla ettei tekoa heti huomattaisi. Gamzu jatkoi Roomaan ja antoi laatikon keisarille. Kun sen sisältä löytyi hiekkaa, tunteet kuumenivat. Juutalaisten oletettiin pilkkaavan keisaria. Gamzu heitettiin vankilaan, odottamaan teloitusta. Tilanne näytti erittäin huonolta juutalaisten suhteen. Gamzu totesi kuitenkin rauhallisesti "Gam tseh la tovah". Tämäkin tietää hyvää..

Oikeudenkäynnissä paikalle pölähti profeetta Elia, keisarin neuvonantajan hahmossa. Tämä neuvonantaja huomautti roomalaisille että juutalaisten isä Aabraham oli kerran voittanut vihollisensa heittämällä ilmaan maata ja hiekkaa, jotka muuttuivat nuoliksi ja teräaseiksi. Kenties tämä lahjaksi tuotu hiekka oli samaa taikahiekkaa. Roomalaisilla oli juuri taistelu alkamassa hankalaksi osoittautuneita barbaareja vastaan, ja he päättivät testata hiekkaa. Ja todellakin, tällä kertaa taistelu päättyi heille voitoksi. He katsoivat sen johtuneen juutalaisten "taikahiekasta".

Gamzun usko pelasti monen juutalaisen hengen. Roomalaiset täyttivät hänen laatikkonsa jalokivillä, vastalahjaksi - hiekasta. Katastrofi kääntyi erityiseksi siunaukseksi.

En tiedä kuinka autenttinen tarina on, mutta opetus on selvä. Hiekka on yhtä arvokasta kuin kulta. "Myös tämä hyvä". Nehän tulevat samalta Jumalalta. On vain yksi Voima, yksi joka päättää. Hän salli varkauden. Miksi siis hötkyillä.

Hiekka on yhtä hyvää kuin kulta. Vanha autonkottero on yhtä hyvä kuin uusi. Maanantaiaamu marraskuussa voi olla juuri paras aika. Riippuu ihan keneltä se tulee. Onko Voimia yksi vai useampi? Moni ottaa asioita vastaan saatanalta, antaen sille liikaa kunniaa.

Moni myös korottaa itsensä Herran yläpuolelle, ajatellen että oman virheen takia on kaikki lopullisesti pilalla.




perjantai, 21. elokuu 2020

Creating angels 2

Jatkoa ykkösosaan.

En minäkään uskonut että tunnetila luo enkelin, eli energian, lähettilään. En ennen kuin luin sen suoraan Toorasta:

"Kuusi päivää tee työtä ja suorita kaikki askareesi (melacah)". Askare, eli työ / teko on sama sana kuin malacah (enkeli, edustaja, lähetti). Sanajuuri merkitsee "pikalähetys". Ihmisen teko ON siis todella enkeli, pikalähettys!

Kaiken mitä ihminen tekee fyysisessä maailmassa, hän tekee myös näkymättömässä. Ihminen on olemassa monessa ulottuvuudessa yhtä aikaa. 

Kuusi päivää laittoi matkaan pikalähetyksiä (melacah) Herrakin, luodessaan maailman. Kuusi päivää tee pikalähetyksiä, enkeleitä, tilauksia - sitten nauti niistä yhdessä Herran kanssa.

(Tulee mieleen Matt.8:9  "...Sano vain sana, niin palvelijani paranee.. - ..minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee.")

Jokainen mielenliike luo jotain, mutta miten luodaan tehokas lähetti? Tiedämme että Shekina (läsnäolon kirkkaus) on maanpaossa. Taivas voi olla kuin vaskea, Herra kätkee kasvonsa. Miten rukous (pieni lähettimme) pääsee Hänen eteensä.

Lasten enkelit näkevät joka hetki taivaallisen Isän kasvot. Tarkoittaa että lapsen avunhuuto, tai muu pikalähetys, menee aina suoraan läpi.

Tooraa oppineet suorastaan pelkäävät heikon altavastaajan loukkaamista, varovat pahoittamasta köyhän mieltä. Sillä kärsivän kurjan rukous tulee syvältä sisimmästä - ja siksi se on vaarallinen. Rukous voi olla kuin miekka (päivittäinen lähitaistelu) tai kuin jousiammuntaa (yksittäinen syvä anomus). Ei ole niinkään väliä kuka rukoilee, vaan kuinka paljon jousta jännitetään. Veltto jousi ei kanna nuolta kauas, tämä on välinpitämätön rukous. Mutta kun ihmisellä on hätä, tai sydän on rikki, rukous tulee syvältä ja lävistää voimalla kaikki taivaan kerrokset. Voimakas tunne-energia luo vahvan lähetin.

Talmudissa on tarina rabbi Eliezeristä, jota muut rabbit loukkasivat. Eliezer menetti kasvonsa, hän itki ja oli syvästi järkyttynyt. Siitä lähtien hänen vaimonsa esti miestään heittäytymästä kasvoilleen maahan, (koska tämä on syvimmän rukouksen asento ja vaimo tiesi miten vaarallinen Eliezerin rikotun sydämen tuska on). Eräänä päivänä vaimon huomio herpaantui ja rabbi Eliezer pääsi heittäytymään maahan. Samalla hetkellä rabban Gamliel, yksi hänen loukkaajistaan, kuoli.

Eliezer kysyi vaimoltaan: "Mistä tiesit että näin kävisi?" Vaimo vastasi: "Opin isoisäni kodissa että kaikki Taivaan portit ovat suljettuja paitsi loukattujen tunteiden portit".

Myös kerrotaan rav Rehumista joka opiskeli Tooraa niin antaumuksella että kävi vain harvoin vaimonsa luona. Kerran hän oli täysin uppoutunut opiskeluun ja unohti mennä sovittuna päivänä kotiin. Vaimo odotti iloisena miestään. Kun mies ei tullutkaan, kerrotaan että "vaimon mieli synkkeni ja hänen silmästään vierähti kyynel. Rav Rehumi oli istumassa tasakatolla, kun se romahti. Hän menetti henkensä."

Temppelin aikana, vuosittain suurena sovituspäivänä, ylipapin tullessa ulos kaikkeinpyhimmästä, hän lausui pienen rukouksen: "Älä kuule matkamiehen rukousta". Miksi tuollainen rukous? Siksi että kun köyhä matkamies tai kulkuri kävelee tiellä ja alkaa sataa, hän huokaisee väsyneen sydämensä syvyyksistä rukouksen, että sade lakkaisi. Koska hänen pyyntönsä tulee syvältä, se on vaarallinen. Pellot jäävät vaille sadetta!

Kristinusko ei ole opettanut näitä juttuja. Loukkaantumisesta varoitetaan, mutta ei loukkaamisesta. Some on täynnä uskovien välistä väittelyä, jossa provosoidutaan, puolustaudutaan, kiivaillaan. Tuloksena migreeni, syöpä tai mielenterveysongelma. Tai muuten vain taivas vaskea, ja tunteet jäätä. 


Pikalähetti on siis sitä vahvempi viestinviejä mitä vahvemmalla tunne-energialla / tahdolla se luodaan. Välinpitämätön rukous ei kanna pitkälle. Eikä käskyjen täyttäminen nihkeällä sydämellä kelpaa.

Toora luettelee 98 kammottavaa kirousta. Syyksi niille se ilmoittaa: "Koska et palvellut Herraa ilolla ja sydämen halulla, yltäkylläisyydestä käsin." (5:Ms.28:47).

Ei siis todellakaan riitä että suorittaa kaikki käskyt pilkuntarkasti! Vaan käskyt on pidettävä: a) ilolla b) sydämen halulla ja c) yltäkylläisyydestä käsin, eli asenteella "ei minulta mitään puutu".

Kirous tulee asenteesta, ei siitä etteikö teknisesti ottaen pidä käskyjä. Värähtelytaajuus ratkaisee, energia, mielentila ratkaisee.

Ne uskovat jotka sanovat ettei kukaan voi pitää käskyjä, eli "täyttää lakia", ovat vielä "vanhassa liitossa". Heidän sydämensä on vielä kiveä. He eivät tavoita riemua, sydämen HALUA pitää käskyt. Juutalaisuus vaatii lihasydäntä. Tilaa jossa ihminen rakastaa Herran käskyjä. Siitä ilo tulee, ainoa ilo jota kukaan ei voi varastaa.

Ihminen tuomitaan näkymättömän mukaan, ei näkyvän. Eli jos jollakin on HALU tehdä oikein, mutta hän kompuroi ja "rikkoo lakia", Herra nostaa hänet ylös kuin rakkaan lapsen. Ei ole syytettä häntä vastaan Taivaassa.

Käskyn pitäminen velvollisuudesta voi kyllä luoda jotain, mutta teko on voimaton nousemaan ylös Herran eteen. Ilo on se energia, se lähettikaveri joka ampuu teon korkeuksiin. Teolla on kaksi siipeä: Rakkaus ja Herran Pelko. Ilman näitä motiiveja mikä tahansa arjen askare tai rukous on rampa, siis hyödytön.

Jos pidän sapatin siksi että "laki vaatii", teen kyllä oikein, mutta motiivi on vajaa. Mikä sitten on oikea motiivi? Suhde. Terveessä vanhempi-lapsi suhteessa vanhempi kokee suurta iloa voidessaan antaa mitä lapsi haluaa. Ja lapsi tietää sen, eikä arkaile pyytää. ("Joka Herran luo tulee, sen täytyy uskoa että Herra on JA että Hän PALKITSEE ne jotka Häntä etsivät." (Hebr.11:6).)

Oikein tekemisestä on lupa odottaa hyötyä, koska sitä varten käskyt on annettu. Että Isä saisi antaa hyviä lahjoja ja syntyisi YHTEYS. Tämä ei ole "omavanhuskautta", Raamattu kutsuu sitä uskoksi. Ja Herran peloksi.

Pois kuolleista töistä (ilottomasta suorituksesta) palvelemaan elävää Jumalaa. "Ilo Herrassa on väkevyytemme". Ilon teko murtautuu läpi kaikkien pilvimassojen kirkkauteen. Ja silloin tulee myös voimakas vastaus! Riemulla täytetty käsky ei koskaan voi olla "omavanhuskautta". Tätä uuden liiton vapautta ja ylösnousemusvoimaa kristityt voisivat oppia juutalaisilta.


Seuraava osa


https://www.youtube.com/watch?v=g8CeAWf00Bg