tiistai, 9. toukokuu 2017

Kissa pöydälle

Matt.9:5 Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
9:6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

Kuka tahansa voi sanoa: "syntisi annetaan anteeksi". Tai "Jeesus pelastaa", tai "Armo riittää" ym. On helppoa sanoa sellaista. Liian helppoa. Siksi noita lauseita käytetäänkin paljon enemmän kuin lausetta: "nouse ja kävele".

Armon lupailija pääsee kuin koira veräjästä. Näkyvää, elämänlaatua parantavaa ihmettä lupaileva taas joutuu vastaamaan sanoistaan välittömästi.

Jeshuan mukaan sairaan parantaminen todistaa että parantajalla on valtuutus antaa syntejä anteeksi. Sairas EI paranisi ellei ensin saisi syntejä anteeksi. Sairaus on synnin seuraus. Joko yksilön oman, hänen sukunsa, tai viimeistään Aadamin synnin seuraus. Mutta aina siis synnin seuraus. Synti on puun juuri, sairaus oksa. Puun kuolema todistaa juuren kuolleen. Ellei sairaita parane, ei syntiongelmaakaan ole ratkaistu.

Entä jos vain sellaiset julistaisivat anteeksiantoa, joilla on näyttää todisteet? Kuinka paljon vähemmän tulisi nimen turhaan lausumista. Ja oppiriitoja.

Jeshua sanoi halvaantuneelle ihan ensin: "syntisi ovat anteeksi annetut". Fariseukset pitivät sitä jumalanpilkkana, ja syystä. Vain Elohimilla on valta antaa syntejä anteeksi. Sekä niillä jotka Hän valtuuttaa. Jos joku ilman valtuutusta lupailee sellaista, hän johtaa ihmisiä harhaan.

Tästä kohdasta tulee selväksi että vihollinen EI voi parantaa halvaantunutta. Vihollinen ei nimittäin voi antaa syntejä anteeksi.

Eli kenenkäs valtuutuksella ne kamalat "karismaatikot" sitten pompituttaa niitä neliraajahalvaantuneita??

Jos joku lupaa minulle synnit anteeksi, mutta ei kykene parantamaan sairauttani, ei anteeksianto paljon vakuuta. Mistä silloin voi tietää saaneensa synnit anteeksi? Jos joku kiroaa puun juuren, mutta puu ei kuole, ei kirous oikein vakuuta.

Kaikissa kirkkokunnissa uskotaan ylösnousemukseen. Mutta useimmissa ei uskota syövän parantumiseen. Miten voi uskoa isoon ihmeeseen (ylösnousemus) ellei usko edes pieneen ihmeeseen (parantuminen)? Uskovatko nämä ihmiset todella ylösnousemukseen? Heidän epäuskonsa parantumiseen perustuu siihen että joku on siinä epäonnistunut. Mihin sitten perustuu heidän uskonsa ylösnousemukseen? Siihen että kukaan ei ole vielä kokeillut! Molemmat "uskot" perustuvat siis ihmisjärkeen, eivät Herran Sanaan.

Kun Herra palaa, löytääkö Hän uskoa maan päältä?

Ollaan siis valittu Sanasta kaikki sellainen mitä ei voida kokeilla, ja uskotaan siihen. Kaikki mitä on epäonnistuneesti kokeiltu, on vaiettu kuoliaaksi. Ei myönnetä että ehkä valtuutus (voitelu) ei ollutkaan kunnossa. Hmm. Tätä uskoa kannattaakin markkinoida maailmalle. Ja varsinkin juutalaisille.

Kuitenkin maailmassa on kymmeniä tuhansia, ehkä satoja tuhansia voideltuja, jotka tänä päivänä tekevät täsmälleen samoja tekoja kuin Jeshua. He parantavat parantumattomia tauteja, ajavat ulos riivaajia, herättävät kuolleita. Miten on mahdollista että joku uskova ei haluaisi tietää tarkemmin tästä ilmiöstä? Miten joku tyytyisi hengettömiin opillisiin väittelyihin? Miten joku tyytyisi 2000 vuotta vanhaan mannaan, kun voisi itse tutkia ja kokea SAMAN Jeshuan tänä päivänä?

Miksi tyytyisi kuolleeseen, kun voisi saada Elävän Herran?

Minä en aio evankelioida yhtikäs ketään ellei minulla ole näyttää jotain yliluonnollista. Homma joko toimii, tai sitten se on valhetta alusta loppuun. En aio pönkittää mitään uskomusjärjestelmää. On parempaakin tekemistä.

torstai, 13. huhtikuu 2017

Terminologian antisemitismi

Pari termiä joita en halua enää käyttää omantunnon syistä. Muut käyttäköön, ja ymmärrän että kristillisessä ympäristössä voi olla tietoinen valintakin toistaiseksi puhua "kristittyjen kieltä". En siis arvostele kenenkään termejä vaan kerron miksi en itse niitä käytä.

Ensinnäkin käsite "vanha testamentti". Ei ole mitään "testamenttia", (vaan liitto joka on ihan eri asia), ja toisekseen Pyhissä Kirjoituksissa ei ole mitään "vanhaa". Ja vaikka tikulla kaivaen ja saivarrellen voisi löytääkin jonkin aasinsillan, on termin alkuperäinen tarkoitus yksinomaan ilkeily. Tekstien jakaminen "vanhaan" ja "uuteen" oli erottamaton osa ensimmäisten vuosisatojen korvausteologiaa. Se oli osa tietoista suunnitelmaa sulkea halveksitut ja vihatut juutalaiset ulos. Ja se toimi. Ja toimii muuten yhä!

Termi sisältää ajatuksen että Israel oli vain "vanhan liiton" kansa, vain esikuvaa, ja kristityt ovat nyt se oikea "uuden liiton" kansa. Se sisältää ajatuksen että "uusi testamentti" on jotain erilaista, joka tuli vanhan tilalle, ja joka nyt korvaa Pyhät Kirjoitukset.

Suomessa on vähän juutalaisia, emmekä ole tottuneet ottamaan heitä huomioon mitenkään. Niiden vähienkään eteen en halua asettaa tietoisesti loukkauskiviä, vaan pikemminkin raivata kivet pois. Se on Hengen työ NYT.

Pelkkä kristillinen terminologia, kaikessa viattomuudessaan, lyö juutalaisia päin näköä. Harva tulee edes ajatelleeksi että termi "vanha testamentti" on erittäin loukkaava ja tökerö juutalaisen korvissa. Jo tuo yksi termi kertoo heille kaiken tarvittavan - sen mitä vihollinen haluaa heidän tietävän kristittyjen uskosta. Mutta onko tämä myös se mitä Herra haluaa heidän tietävän?

Kristitystä taustasta tuleva voi olla sisäisesti vapautunut korvausteologian hengestä, mutta selkäytimestä tuleva sanavarasto on yhä täynnä antisemitismiä. Koen että minulla on vastuu muuttaa myös kielenkäyttöni pois kirkkoisiltä peritystä vihan kielestä, jos kerran sisäisesti en sitä kuoleman perintöä kanna.

Oikea termi vanhan testamentin tilalle on Pyhät Kirjoitukset, tai Tanach, myös Toora on ok, vaikka usein sillä tarkoitetaan vain viittä Mooseksen kirjaa.

 

Lakihenki / lakihenkisyys

"En ole lakihenkinen, vaikka pidänkin sapatin ym käskyt" saattaa joku sanoa ihan vilpittömästi. En minäkään nähnyt lauseessa mitään outoa ennen kuin joku juutalainen kysyi, mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa. Pysähdyin ja näin käsitteen ensi kertaa hänen vinkkelistään. 

"Laki" eli Toora, kuuluisi suomentaa "opetus" tai "ohje". Juutalaiselle Paimenen opetus (laki) on ilo (Ps.119:174), se on rakas (119:97) se on totuus (119:142), sekä täynnä ihmeitä (119:18). Opetus (laki) on sydämessä (Ps.40:9), se on kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeaa (119:72). Herran antaa opetuksensa (lain) armosta (119:29) valituilleen joita Hän rakastaa.

Jos siis joku elää opetuksen (lain) hengessä, hän on todella löytänyt aarteen ja Herran suosion. Juutalaiselle ei ole koskaan tullut pieneen mieleenkään että Herran opetus voisi olla jotain pahaa.

Kristityille "lakihenkisyys" on jotain tosi pahaa - syntiäkin pahempaa. Murhaaja, pedofiili ym voi pelastua, mutta "lakihenkinen" on kirottu, jopa matkalla helvettiin. Eikö tässä ole pieni ristiriita?

Entä "lain alla" oleminen. Paavali sanoi että lihan mieli (väärä himo) ei voi alistua lain alle. Hengen mieli siis voi ja haluaa! Jokainen Elohimin lapsi kulkee Hänen opetuksessaan ja ohjauksessaan.

"Alaikäiselle" opetus (laki) on kuin vartija, holhooja tai mentori joka opastaa ulkoapäin (Gal.3:23). Ymmärtämätön alaikäinen ei vielä kykene vastuuseen kuten "täysi-ikäinen" uudestisyntynyt, jolla opetus (laki) tulee sisältäpäin. Täysi-ikäinen ei tarvitse enää ulkoista holhoojaa, koska hän on harjaantunut itse erottamaan hyvän pahasta. Hän ei ole enää (ulkoisen) "lain" alla, vaan uuden sydämen liitossa ja siten todellisessa lapseudessa, tehden Isänsä tekoja luonnostaan, lajinsa mukaan.

Mentori eli "lain henki" on nyt hänen sydämessään ja hän tuntee Herran kuten Psalmin 119 kirjoittaja. Ilman tällaista "lakihenkisyyttä" ei olla lähelläkään profeettojen ja Mooseksen lupaamaa uutta liittoa.

 

Jos juutalainen ja kristillinen käsitteistö ovat keskenään ristiriidassa, on syytä suoristaa sitä joka on kierossa, eikä suinkaan tyrkyttää nurinkurista kieltä niille joiden sanat ovat jo suorassa.

 

 

 

Antisemitismi "epäonnen" syynä

 

keskiviikko, 5. huhtikuu 2017

Kipu

Ronsy täältä edellisestä.

Luonnollinen maailma heijastaa näkymätöntä, todellisempaa maailmaa. Luonnollinen kipu on varoitusmerkki. Samoin sisäinen kipu. Jos on kipu, täytyy olla vamma. Esim toisen sanoista loukkaantuminen on merkki sisäisestä haavasta.

Samuelin äiti Hanna kantoi kirousta, eikä tullut raskaaksi. Sana sanoo selkeästi että Herra oli lapsettomuuden takana. Syytä ei kerrota, mutta joku syy tietenkin oli, kenties sukukirous. Asioita ei vain tapahdu, niille on aina syy.

Tähän liittyen Hanna oli vapaata riistaa kiusaajalle. Kipu on avoin ovi. Henkivallat tietävät kipeät kohtamme ja lyövät niihin säälimättä. Jopa täysin tuntemattomien ihmisten kautta. Henkivallat kyllä tietävät.

Hannan mies ei ymmärtänyt tuskaa. Elkana sanoi: "enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?" Mies ei ymmärtänyt että kirouksen häpeä oli pahempi kuin lapsettomuus. Häpeä oli kuin avoin haava, jossa kiusaaja käänsi veistä yhä uudestaan. Saatana on kiduttaja.

Niinpä Hannalle jäi vain yksi vaihtoehto, mennä Herran eteen avoimin kortein. Herra oli lapsettomuuden takana (syystä X) ja ainoa joka pystyisi asian muuttamaan. Hanna ei kuvitellut että hänen itkunsa murtaisi kirouksen. Hän tiesi ettei lapsettomuuteen tai kiusaamiseen olisi mitään ratkaisua ellei kirousta murreta. Hän näytti myös tietävän että lupausuhri murtaa kirouksen.

Lupausuhri on napinan ja itsesäälin vastakohta. Lupausuhri ilmentää uskoa. Lupausuhri on Joosuan ja Kaalebin ääni.

Hannalla oli myös onni päästä sopimusrukoukseen pappi Eelin kanssa. Eeli näki ja ymmärsi Hannan tuskan, vaikka ei tiennyt mistä on kysymys. Tämä on voideltujen ihmisten tehtävä.

Hanna sanoi Eelille olevansa "nainen ankaran / julman hengen". Tuo piinaava henki jätti hänet rukouksen jälkeen, sillä Hanna meni syömään, eikä enää näyttänyt murheelliselta. Hän ei ärsyyntynyt enää pilkasta, joten kiusaajakin vaikeni.

 

Jonathan Welton ja henkien erottamisen lahja.

Tämä on hyvin ajatuksia herättävä haastattelu liittyen kipuun. (Alle 20 min. ilman mainoksia.) Tämän katsottuaan saa ihan uuden näkökulman sanontoihin kuten "puukottaa selkään", "kääntää veistä haavassa" ja "noidannuoli".

 

keskiviikko, 5. huhtikuu 2017

Sattuma vai kirous

Herran sana sanoo:

Job.5:6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, (ei tule sattumalta)
5:7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

Eli siis kaksi syytä: sukukirous (syntyy vaivaan) ja väärät sanat (kipinät). Apostoli Jaakobin mukaan kipinät ovat sanoja helvetistä, vääriä sanoja.

Kulttuurissamme uskotaan sattumaan. Se on epäjumala. Joka uskoo Sanaan, ei voi uskoa sattumaan.

Miten tunnistaa kirouksen? Miten tunnistaa ettei ole täysin Herran tahdossa, vaan yhä osittain vihollisen tahdossa. Oireita:

 

1. Tunne-elämän ongelmat kuten

Ujous, masennus, levottomuus, loukkaantuminen, liikaherkkyys, pelot, murehtiminen, viha, ylpeys, narsismi jne.

2. Toistuvat tai krooniset sairaudet ja periytyvät sairaudet tai heikkoudet. Negatiiviset tunteet kuten kateus, viha ja stressi vaikuttavat elimistöön kuin myrkky. Traumat ja haavat sairastuttavat. Väärä minäkuva sairastuttaa.

3. Suhdeongelmat, erot. Myös periytyvä ero on sukukirous.

4. Taloudellinen puute (jatkuvana tilana). "Reikäinen kukkaro".

5. Hengellinen uneliaisuus, välinpitämättömyys.

6. Hallitsemattomat tunteet ja riippuvuudet. Kuten:

Raivokohtaukset, paniikkihäiriö, alkoholismi ym.

7. Hylkääminen

Esim. kyvyttömyys pysyä suhteissa, itseriittoisuus (ei päästä ketään lähelle) ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyyden tunne, itsetuhoisuus (eri muodoissaan), kyvyttömyys kokea Herran rakkautta ja voitelua. Ihminen voi hylätä myös itsensä.

8. Väkivaltainen tai ennenaikainen kuolema (myös periytyvä)

9. Lapsettomuus, keskenmenot

 

Nämä luetellut asiat eivät ole sattumaa. Hetkellisenä koetuksena vapaakin voi niitä kohdata (Job), mutta toistuvina, jatkuvina nämä merkit kertovat että väärät ovet ovat auki. Jotain on pielessä. Ovet ovat voineet olla auki jo sukupolvien ajan (sukukirous), ja / tai yksilöllä itsellään on syntiä, traumoja, parantumattomia haavoja tai valheellisia uskomuksia.

Aiheuttajia:

1. Synti. Ei ole sellaista "uutta liittoa" jossa voisi jatkaa tietoista syntiä ilman seuraamuksia. Tiedostamatonkin synti kostautuu, vaikka rangaistus onkin lievempi, "vain muutamilla lyönneillä" (Luuk12.48).

2. Anteeksiantamattomuus ja katkeruus. Kaikki jo anteeksisaadut velkamme menevät perintään sillä hetkellä kun kieltäydymme antamasta toisen velkaa anteeksi.

3. Israelin kiroaminen. 

4. Kipu, traumat, haavat. Sekä syy että seuraus.

5. Paha puhe. "Millä tuomiolla tuomitset, sillä sinut tuomitaan". Eli parempi vain nähdä muissa hyvää, ellei halua omia virheitään Herran edessä erityissyyniin.

6. Kymmenysten laiminlyönti. Malakia lupaa kirouksen tai siunauksen, ei jätä tulkinnanvaraa.

7. Loukkauskiven asettaminen toisen eteen. Herran palveleminen on hyödytöntä jos on pahoittanut jonkun mielen, eikä pyri korjaamaan asiaa. Sillä:

Matt.5:23-26 ..jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Vankeus on kirousta. Se voi olla ulkoinen tai sisäinen vankeus. Kuinka some-aika altistaakaan tälle kiroukselle. Uskovat meuhkaavat netissä, tuomitsevat ja loukkaavat toisiaan edes tajuamatta sitä. Ja odottavat sitten Herran hyväksyvän heidän rukouksensa. Ei hyväksy.

 

Tämä kaikki voi tuntua kovalta, mutta tämä on ilosanomaa. Kun ongelmille löytyy SYY, niille voidaan tehdäkin jotain. Paras uutinen on että Herra haluaa ihmisen tietävän syyn. Ei Hän nauti ihmisen kärsimyksestä, sanoo sana. Herra vihaa syntiä juuri siksi että se JOHTAA ihmisen kärsimykseen.

Siunaus ja kirous eivät ole pelkkiä sanoja. Iisak siunasi Jaakobin, eikä Eesaulle jäänyt siunausta. Isä ei voinut korjata erehdystään. Siunaus näyttää siis olevan kuin konkreettinen, siirrettävä esine tai asia. Siunaus meni sille joka oli fyysisesti läsnä, ei sille jolle isä sen tarkoitti! Jos kyse olisi vain sanoista, virheen olisi voinut korjata. Kenties Iisak siunatessaan siirsi myös suvun enkelin / voitelun / manttelin Jaakobin ylle.

Samoin sukukirous on konkreettinen, siirettävä asia. Se liittyy demoneihin. Esimerkkinä vaikka väkivalta. Isä lyö poikaa koska häntä itseään on lyöty lapsena. Hän ei halua lyödä, mutta lyö koska ei ole vapaa. Suvun henkivalta / voitelu / mantteli / identiteetti siirtyy eteenpäin lyöntien mukana. Pojasta kasvaa ilkeä raukka, kuten isästään. Sama miten mukava hän ulkoisesti on, hänen henkensä on vangittu siirtämään aikanaan tuo saastainen loinen seuraavalle sukupolvelle. Vaikka hän rakastaa lapsiaan, eikä halua lyödä. Hän ei ole vapaa.

Jeshua tuli päästämään vangitut vapauteen. "Joka tekee syntiä, on synnin orja". Ei orjaa rangaista, vaan isäntää. Ei Jeshua tullut tuomitsemaan alkoholistia tai väkivaltaista, vaan heittämään heidän isäntänsä ulos.

 

Larry Huch puhuu samasta aiheesta

Aiempia huomioita kirouksista

maanantai, 3. huhtikuu 2017

Mitä on tärinä

Eräs keski-ikäinen nainen kävi luterilaisten raamattupiirissä. Siellä rukoiltiin ja luettiin Sanaa. Siinä kaikki. Ei mitään "karismaattista", ihan mummotyylin tilaisuus. Myöskään tämä täti ei ollut millään lailla "karismaattinen". Niinpä hän hämmentyi kun huomasi hienoisen värinän valtaavan koko kehonsa. Hän yritti peitellä sitä, eikä tiennyt mitä ajatella.

Mitä tämä on? Sitä vain, että Herran Sana - ihan vain sellaisenaan - on oikeasti elävää. Ja parantavaa.

Mitä vapina sitten fysiologisesti on? Se on terveen kehon korjausmekanismi, jolla keho pyrkii tasapainoon. Traumat ovat fyysinen asia. Kehoa ei ole luotu tekemään tai edes näkemään syntiä. Ihminen rikkoutuu. Vanha kansa sanoi että sairaudet johtuvat "säikähdyksestä". Siinä on vinha perä. Ikävä tunnekokemus jättää kehoon jännitystilan. Hormonituotanto, aivokemia, sähköinen järjestelmä, koko systeemi kuormittuu negatiivisten tunteiden ja asenteiden vuoksi. Tämä johtaa sairauksiin.

Kun Elävä Parantava Sana kohtaa rikkinäisen kehon, alkaa reaktio.

Seuraavassa videossa impala tärisee "läheltä piti -tilanteen" jälkeen. Leopardi oli juuri tukehduttanut impalaa, mutta joutui jättämään saaliinsa. Impala oli kunnossa, mutta sisäisesti kuollut trauman takia. Ilman tärinämekanismia impalasta ei olisi ollut enää eläjäksi. Savannilla vialliset, traumaa kantavat eivät selviydy.

Impala ja leopardi

Onko impala "ylihengellinen"? Onko se eksynyt "epäraittiiseen" herätyskokoukseen? Vai olisiko niin että ihminenkin voi tarvita ylösnousemusvoimaa ihan fyysisesti, pelastuttuaan pedon hampaista? Kuten Herra vastasi eräälle: "minun täytyi ravistella sinusta ulos valheet jotka olit uskonut itsestäsi." Eikö impalakin uskonut kuolevansa.

Eräs lääkäri-tutkija joka työskenteli pahimmilla katastrofialueilla, kertoo että traumaattisen tilanteen, kuten pommi-iskun jälkeen lapset ja eläimet usein tärisevät voimakkaasti. Osa aikuisistakin tärisee mutta usein he pyrkivät tukahduttamaan tämän reaktion. Sitten hän huomasi merkillisen asian: ne jotka olivat tärisseet, toipuivat traumastaan nopeammin ja paremmin kuin ne jotka eivät tärisseet!

Eli tärisijät toipuivat ja pysyivät järjissään, "itsensä hillinneet" taas sekosivat myöhemmin.

Hän päätteli että tärinä on ihmiskehon luontainen mekanismi "ravistaa irti" trauma, joka muuten johtaisi vakaviin sairauksiin. Stressin on päästävä ulos, sillä stressi tappaa. Niin ihmisen kuin impalankin.

Tiedetään että yksikin kova stressikokemus voi vaurioittaa ihmisen hormonitoimintaa pysyvästi. Puhutaan posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Sitä ilmenee sotilailla, kidutuksen tai katastrofien uhreilla, mutta myös tavallisilla ihmisillä. Lapsuudessa koettu (tai nähty) väkivalta, kolari, avioero, läheisen menetys, työuupumus ym. voivat laukaista monia sairauksia. Vika ei ole päässä.

Sn.17:22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

Lapsen kaltaiseksi tuleminen merkitsee myös traumoista vapautumista.

Sana antaa luvan täristä:

Ps.119:120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.

Mooses vapisi palavan pensaan luona:

Ap.7:32 'Minä olen sinun isiesi Elohim, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Elohim.' Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne.

Myös Jeshua vapisi, ennen kuin herätti Lasaruksen.

Nyt siis on selvää että A) tärinä on kehon luonnollinen reaktio, ja B) Kirjoituksissa tärinä liittyy myös Herran kohtaamiseen.

Seuraavan videon tyttö oli syvästi masentunut, ennen kuin kohtasi Herran. Älä tuomitse kuuntelematta ensin mitä hän sanoo, mitä pastori vieressä sanoo, ja mitä Herra sanoo. Kuuntele, älä vain katso. Pystytkö näkemään mitä tuossa videossa oikeasti tapahtuu, vai takerrutko vain ulkonaiseen? Ymmärrätkö miksi pastori reagoi noin kahdeksan minuutin kohdalla kun esirukouksen Henki laskeutuu tytön päälle. 

Alison Wardin todistus -95

Ellet ole kokenut Herran kättä ylläsi, tai painavaa esirukouksen viittaa, älä tuomitse niitä jotka sitä saavat kokea. Ellet tunne Herraa, älä tuomitse niitä jotka tuntevat. Tunteminen ei ole pään tietoa. Hebrean sana tuntea on ihan muuta kuin pään tietoa. Kun Aadam "tunsi" vaimonsa, vaimo tuli raskaaksi. Kun Elohim "tunsi" Israelin kärsimykset Egyptissä, Hän jalkautui vapauttamaan heitä. Tunnetko sinä Elohimin, ja tunteeko Hän sinut?

Joh.17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Elohim, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeshuan Messiaan.