Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 19. heinäkuu 2020

Peili 1

Sn.27:19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. 

Vertaa:

Room.2:1 Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset.

Paavali opettaa pelkkää juutalaisuutta tässäkin. Peiliperiaatetta. Kun kuulin radikaalia peiliopetusta ensimmäisiä kertoja, en hyväksynyt sitä. Suurin osa ei hyväksy. On helpompi syyttää muita kuin korjata omat viat. Rikka silmässä jne.

Ajatus tiivistettynä on että ihminen näkee toisissa vain niitä ongelmia joita hänellä on itsessään. Näkeminen todistaa syyllisyyden. Jos on täysin puhdas jollain alueella, ei näe kyseistä vikaa muissakaan. Sanan esimerkkinä vaikkapa Joosef, joka ei tajunnut kateutta muissa. Tai Daavid, Batseba ja Naatanin tarina köyhän miehen karitsasta. Daavid provosoitui tarinasta vahvasti, sillä tiedostamatta näki pahiksessa itsensä. Mikä saa meidät provosoitumaan? Minkä ongelman erityisesti näemme. Juuri se täytyy korjata itsessä.

Toiset ihmiset, ja koko maailma on peili. Millainen käytös sukulaisissa ärsyttää? Millaiset uskovat ovat rasittavia? Mitä tilanteita vältän, ketä en halua nähdä? Pidänkö yleensäkään ihmisistä?

Miksi joku ei kestä raivoavaa uhmaikäistä? Miksi joku ajautuu aina "narsistin" kaveriksi? Miksi joku vihaa vasenta, toinen oikeaa? Miksi kaikki näkevät eri kuvia musteläiskätestissä? Siksi että valo todellakin tulee silmästä, ei ulkoapäin. (Matt.6:22)

Täysin viaton ei näe vääryyttä toisissa. Hän ei näe pahaa. Joka on lukenut Corrie ten Boomin kirjan Kätköpaikka, muistaa ehkä Corrien isän, vanhan kellosepän. Hän näki kaiken parhain päin. Kaiken.

Maailma on peili; kaikki mitä näen on heijastumaa itsestäni. Kun tuomitsen näkemäni, tuomitsen itseni. Vuorelta näkee kauas. Kaikki mitä valo koskettaa, on minun. Saan sen kaiken, näenpä hyvää tai pahaa. Ei Jumala anna asioita, ne pulppuavat omasta lähteestä. Hän loi oman maailmansa, nyt on minun vuoroni.

Joka näkee huonon sään, ison laskupinon, muiden viat, keskeneräisyyden, puolityhjän lasin - hänellä on paha silmä. Meillä kaikilla on, ja se täytyy repiä irti. Paha silmä on pahan energian lähde. Se palauttaa negatiivisen energian bumerangina takaisin katsojalle. Millä mitalla mittaan, sillä samalla saan takaisin. Silmäni ratkaisee mitä saan. Maailma heijastaa täsmälleen saman takaisin.

Tämä peilin heijastus tappoi kansaa erämaassa. He vaipuivat itsesääliin ja valittivat kuolevansa erämaahan. He näkivät synkän tulevaisuuden. Ja sen he saivat. Herra vastasi: "Aivan niin kuin olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne." (4.Ms.14:28)

Vertaa:

"Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tulee tapahtumaan". Matt.8:13


Mitä on tuomitseminen? Tuomioksi riittää pelkkä ohikiitävä ajatus. Se on vaikutelma, tunne tai oletus. Kun näen kadulla lihavan, laihan, tatuoidun, vammaisen, humalaisen jne, koen jonkin vaikutelman. Muodostan arvion sekunnissa, ennen kuin ehdin kahlita ajatusta. Tuo vaikutelma / arvio on tuomio.

Tuomio virtaa ihmisestä jatkuvana virtana kuin valo lampusta. Mihin tahansa valo osuu, se on tuomittu. Ihminen on tässäkin Luojansa kaltainen.

Heti kun koen negatiivisen vaikutelman toisesta, olen tuomittu samanlaiseksi (Room.2:1). Ihmistä voidaan syyttää vain siitä mistä hän syyttää muista. Ellei tuomitse, on vapaa. Mutta omatunto pitää kyllä huolta, että näen puutteeni toisissa - kunnes korjaan ne itsessäni.

Myös välinpitämättömyys on tuomio. Jos näen / kohtelen ihmisiä yhdentekevinä, en voi odottaa että Herra kohtelisi minua erityisenä. Minkä mitan valitsen, sitä käytetään.

Joku sanoo; "annan anteeksi, mutta en unohda". Hänelle Herrakin antaa anteeksi, mutta ei unohda. Ei siis anna uutta mahdollisuutta! Turhaan hän rukoilee muutosta elämään.

"Anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme.."


Ei todellakaan riitä että hallitsee sanansa (vaikeaa sekin) vaan on hallittava myös tuomionsa, eli reaktiot, tunteet, päätelmät ja vaikutelmat. Tapa reagoida näkemäänsä on juuri se paha silmä tai hyvä silmä, josta Jeshua puhuu. Valo joka joko pukee, tai jättää ruumiin pimeään.

On todellakin synnyttävä uudeksi, jatkuvasti. Saatava uudet silmät, joilla näkee hyvän. Uusi makea lähde.

Sana "silmä" on hebreaksi myös "lähde". Virtalähde, voimanlähde, valonlähde. Suomen kielessäkin on lähteen silmä, mitä en lakkaa ihmettelemästä.

Kuka sitten voi pelastua? Tuhoamme itse itsemme. Jokaisella ei siunaavalla katseella luon itseäni vastaan uuden syyttäjän. Miten muka voi siunata kaikkia, nähdä heissä hyvää? Vastaus on: Korjaamalla oma naama. Silloin peilikuvatkin lakkaavat ärsyttämästä. Siksi maailma provosoi, että tietäisin mitä korjata.

Mutta tämä on kova sana, erittäin kova. Nyt tarvii suklaata.

torstai, 18. kesäkuu 2020

Siunattu vihollinen

Seuraavat jakeet tuntuivat ennen vaikeilta:

Matt.5:39 Älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

Matt.5:41 Jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

5:44 Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Väitän että kovin moni ei intoile näistä jakeista. Miksi pitäisi suostua narsistin pompoteltavaksi? Mitä kunniaa se tuo Herralle että annan jonkun ääliön varastaa aikaani, rahaani, hermojani?

Kerron jotain omasta suhteestani viholliseen. Tämä kaveri on vaatinut paljon enemmän kuin kaksi virstaa. En kerro mitä hän on tehnyt, mutta voin kertoa miten se on vaikuttanut. Olen valvonut öitä. Tuhlannut paljon energiaa vihan ajatuksiin.

Olen yrittänyt rukoilla tuon ihmisen puolesta. Olen yrittänyt unohtaa. Olen pakottanut aivoni johonkin muuhun, kun koston unelmat alkavat pyöriä. Olen antanut mielessäni anteeksi, mutta se ei ole tullut sydämestä. Vaikka olisin kuukausia ajattelematta koko asiaa, viha horrostaa pinnan alla. Jos näen tyypin, haavat aukenevat.

Tiedän hyvin että anteeksi on pakko antaa, jos aikoo itse saada syntinsä anteeksi. (Matt.6:14)

Näinhän uskovat tekevät. He yrittävät. On vain yksi pikku ongelma. Jeshuan mukaan yrittäminen ei riitä.

Matt.18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille (rankaisee), ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.

"Sydämestään" tarkoittaa että tunteet ovat mukana. Pelkkä mekaaninen "päätän antaa anteeksi" ei riitä. Kivun pitää helpottaa. Jos tunnen katkeruutta, olen tuomion alla väärien tunteiden takia. Sillä tunne on tuomio. Millä tuomiolla minä tuomitsen, se sama tuomio on ylläni. (Matt.7:2)

Jos näen tyypin kaupassa, en saa muuttaa reittiä. En saa nähdä hänestä painajaisia. Verenpaine ei saa nousta kohdatessa. Haavojen täytyy jotenkin parantua, että myöskin tulehdusreaktio, viha poistuisi.

Miten se on mahdollista? Kun pelkkä tyypin talon näkeminen kaukaa kirvelee haavoissa. Kun pelkkä ajatus kohtaamisesta lisää adrenaliinin eritystä. Viha todella kuluttaa, fyysisesti.

Yritin etsiä porsaanreikiä. Tuo jae puhuu anteeksi antamisesta "veljelle". Tyyppi ei ole uskonveli, ei todellakaan.

Mutta (Matt.5:44) Jeshua sanoo "rakastakaa vihollisia". Ei vain veljiä, vaan vihollisia.

Matt.5:46-48 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

Ei jää mitään porsaanreikää.

Tällainen tilanne on ensinnäkin valtava siunaus. Joutuu tunnustamaan tosiasiat. Sinun Sanasi Herra ei elä minussa tässä kohtaa. Miksi et nouse haudasta. Missä on voimasi. En eroa mitenkään syntisistä. Tässä kohtaa. Miksi lähetit tämän ihmisen? Kaikista maailman ihmisistä juuri tämä provosoi pahimman esiin minussa. Sepä se. Juuri siksi. Kiitos tästä ihmisestä. Hän on kasvun avain.

Hän on täydellinen peili. Sille mitä en halua nähdä. Hän näyttää millä perkeleillä vielä on salainen toimipiste minussa. Koska jos olisin täysin vapaa, ne eivät pystyisi provosoimaan tunteitani.

Miksi yksikään demoni ei yrittänyt provosoida Jeshuaa? Koska Hänessä niillä ei ollut mitään tonttia, ei tarttumapintaa.

Joh.14:30 "..maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänelle ei ole mitään."

Jeshuassa ei ollut mitään syyllisyyttä, haava, traumaa, heikkoutta, jonka kautta paha olisi voinut päästä sisään. Ja se on muuten ainoa tapa pahan hallita ketään; sisältäpäin.

Tähän perustui Jeshuan hallintavalta kaikkien demonien yli. Hän hallitsi itsensä. Se riittää. Kaikki voivat tehdä perässä.

Joka kerta kun kohtasin tuon ihmisen, hän provosoi minut tekemään syntiä. Ajatuksin, tuntein, sanoinkin. Katkeruuden tunne luo myrkyllistä energiaa ihmisen itsensä päälle. Selventää kun ajattelee tuon energian olentona. Olento vahvistuu joka kerta kun ruokin sitä. Se vahvistuu isäntänsä verestä.

Väärä tunne on epäjumalalle uhraamista. Sillä örkki joka päättää ruumiisi stressitasoista, hallitsee ruumistasi. Ihmisen kuuluisi itse päättää kenen käyttöön voimansa antaa.

Juutalaisuudessa se on verenvuodatusta, tappamista jos saa lähimmäisen verenpaineen ja sykkeen nousemaan vihasta. (Matt.5:22) Sielu vuotaa verta, veri on elämää. Oman vajavaisuuteni luoma örkki joi vertani ja lihoi. Mutta uskova on kutsuttu täydellisyyteen. Eli hallitsemaan sanansa, mielensä, tunteensa täydellisesti. Silloin hän hallitsee myös sykkeensä, stressihormonien erityksen, verenpaineen. (Jaak.3:2) Silloin sielua juova örkki kuolee nälkään. Silloin se ei voi aiheuttaa sairautta. Puhdas sielu ja hallittu ruumis vapauttavat toisenlaiset ystävät, kirkkauden ja voiman kaverit palvelemaan.

Kaikki synti (mielentila, ajatus, sana tai teko) luo negatiivista energiaa. Nuo voimat jäävät isäntänsä eli uhrinsa ylle, koko karvainen haiseva kööri.

Kuvitellaan että ihmisellä on tietämättään karvaista painolastia. Hän kasvaa ja tekee parannusta. Mutta vielä jotain on. Piilossa, salassa, syvällä. Silloin Herra joutuu sallimaan pahan hyökätä. Se on pahaa, se sattuu, mutta siihen kätkeytyy valtava kasvun mahdollisuus.

Jos en vastaakaan pahaan pahalla, vaan etsin tuskassani Herraa. Jos en oikeuta omaa syntiä vastareaktiona toisen syntiin. Jos viattomana kestän kipua egossani, Herran sanan tähden. Silloin voi tapahtua jotain todella uskomatonta. Tämä ulkoa tuleva epäreilu hyökkäys puhdistaa (!) kuorman päältäni.

Ruhjeet ja haavat puhdistavat pois pahan, lyönnit sisimmätkin (salatut) kammiot. Sn.20:30

Herra on niin armollinen, että joskus lähettää jonkun puhumaan pahaa sinusta. Jokin mustamaalaus, vahingonteko tai pilkka, joka osuu kipeästi. Mutta et lyö takaisin. Kestät, ja voitat itsesi.

Minne tuo negatiivinen energia, tuo karvainen kööri menee? Se menee sille joka puhui sinusta pahaa! Hän vetää sen päälleen. Kun hänet tutkitaan tuomiolla, hänen yltään löydetään hänen omat pahat tekonsa, plus muidenkin ihmisten kuonaa. Niiden joista hän puhui pahaa!

Jolla on, sille annetaan. Jolla ei ole, siltä otetaan pois vähäkin. (Matt.4:24,25)

Tämä juutalainen Tooran palanen voi tuntua oudolta, mutta katso ensin sen hedelmä. Mikä valtava motivaatio parannukseen! Mikä valtava elämän työkalu. Miten ihmeellinen, suuri Herra! Tuomari aina nöyrtyvän puolella.

Nyt ymmärrän vielä paremmin, että joka kerta kun puhun pahaa jostakin, olen vaarassa vetää hänenkin tunkionsa päälleni. Saatan kiinnittyä hänen synteihinsä, joutua vastaamaan niistä. Sana käskee kymmeniä kertoja hillitä kielensä, ja tämä todella motivoi siihen.

Kun taas teen hyvää viholliselle, voin saada sellaisia kirkkauden kavereita elämääni, jotka ei minulle olisi edes kuuluneet. Jotain ihan yllättävää.

1.Piet.2:19-20 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.

Nyt vaikeisiin jakeisiin tulee kerralla järkeä. Nyt haluan kääntää toisen posken. Toivon että voisin vielä tehdä tyypille jotain hyvää. Luoda voimaa joka murskaa vihan örkin lopullisesti. Palauttaa ruumiini ja sieluni täyden hallintavallan itselleni. Me itse luomme omat kykymme ja voimamme.

Tässä vielä joitain jakeita joihin tämä vaihtokauppa ajatus tuo järkeä.

Sn.22:16 Vähäosaiselle on voitoksi jos häntä sorretaan..

Room.8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, (jotka käytännössä tottelevat Häntä)

Sn.21:18 Jumalaton joutuu lunnaiksi vanhurskaan edestä 

Sn.25:21-22 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syötäväksi, jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juotavaksi. Näin kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee sen sinulle. 

Jaak.3:2 Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös KOKO ruumiinsa. (Aramea: tekemään koko ruumiinsa alamaiseksi.) Syke, adrenaliini, testosteroni, aivokemia, stressi, keskittyminen, paniikki, painajaiset.. ratkaisu on kielen hallinta. Lue koko Jaak.3.

Sn.24:18 Älä iloitse vihamiehesi kaatuessa -- ettei Herra sen nähdessään pahastuisi ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.

Sn.11:8 Vanhurskas pelastetaan hädästä ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.



Ihminen luo tiensä - Lisää ajatusten, sanojen ja tekojen luovasta voimasta



tiistai, 16. kesäkuu 2020

Ihminen luo tiensä

Mitä on energia. Eräs tyyppi kertoi käyneensä energiahoidoissa säännöllisesti. Sitten hän kiinnostui uskosta ja alkoi tutkia Raamattua. Pian hänellä oli taas aika energiahoitajalle. Tällä kertaa hoitaja kuitenkin totesi ettei hoito onnistu. Energia virtaa väärään suuntaan, eli hoidettavasta hoitajaan päin. Potilas olikin kiinni vahvemmassa virrassa. Vain koska oli pohtinut Raamatun asioita.

Energia on todellista. Kyseinen energiahoitaja tunsi mitä tapahtui. Kaikki voivat tuntea. Joka siirto luo energian. Kun avaa Raamatun, kun vastaa hymyyn, kun näkee tilin saldon, kun klikkaa auki valeuutisen. Ihminen kokee keskimäärin 16 000 mielen tapahtumaa päivässä. Joka ainoa niistä luo energiaa. Heikkoa tai vahvaa, inspiroivaa tai masentavaa. Parantavaa tai sairastuttavaa.

Mielen liikkeet ovat voimaa, eli energiaa. Tähän perustuvat myös herätykset ihmeineen. Kun jokin unohtunut Sanan totuus löydetään uudelleen, oivalluksen mukana tulee energialatinki. Se on kyseisen ilmestyksen enkeli tai henki. Hurja määrä energiaa vapautuu kun Sana uskotaan ilolla. Rakennusten yllä näkyy tulen liekkejä, ihmiset kaatuilevat jo parkkipaikalla, kuolemansairaat paranevat, avioliitot eheytyvät, huumeet ja viina jäävät.

Kaikki vain siksi että jokin AJATUS muuttui. Tipahti uusi ymmärryksen murunen.

Ja ne muruset tipahtavat aina juutalaisten pöydältä. Joka ainoa kristinuskon väkevä "uusi" ilmestys on kuulunut juutalaisten kattaukseen jo kauan sitten. Miksi pitää keksiä pyörä aina uudestaan?

Ajatus / mielen liikahdus on siis voima, se ampuu jotain matkaan. Sanottu sana on vielä suurempi voima. Ja teko vielä suurempi.

Juutalaiset viisaat sanovat tätä teoista vapautuvaa voimaa olennoksi tai enkeliksi. Ei se ole kuten Gabriel ja muut kovat jätkät, mutta se on kaveri tiettyä tehtävää varten. Se on pala ihmisen tahtoa, (eli uskoa) matkaan laukaistuna.

Kun Jumala luo; ensin on ajatus, visio, tahto. Sitten Hän ampuu sanan, esim "tehkäämme ihminen.." Sitten tuo irti päästetty voima vain materialisoituu. Jo visio loi tarvittavan energian eli ihmisen ytimen. Ihminen oli jo olemassa, vaikka karvaakaan ei vielä näkynyt.

Asia on olemassa jo kun se visioidaan, ei vasta kun se näkyy. Jeshua opetti että joka katsoo toista himoiten, on jo tehnyt huorin. Synti on jo olemassa, vaikka se ei vielä näy. Ja ihminen tuomitaan näkymättömän mukaan, ei näkyvän.

Jokainen synti (ajatus, sana tai teko) jää negatiivisena energiana, olentona ihmisen ylle. Tuo sakki seuraa häntä kaikkialle ja todistaa häntä vastaan.

Ajan myötä tämä energia, tämä paha painolasti aiheuttaa sairautta ja muuta ikävää. Mutta ei heti. Jos synnistä tulisi seuraamus heti, ei olisi vapaata tahtoa. Kukaan ei puhuisi pahaa jos saman tien ottaisi pumpusta. Se olisi kontrollia, ei vapaata valintaa. Kontrolli ei johda aitoon suhteeseen. Ihmiselle annetaan aikaa, vuosia tai vuosikymmeniä, tehdä parannus omasta halustaan. Sellainen parannus on arvokas Herran silmissä.

Siir.18:22 Älä viivytä katumustas siihen asti kuin sinä sairaaksi tulet, vaan paranna sinus, kuin vielä syntiä tehdä voit.

Jes.5:18 Voi niitä, jotka vetävät perässään rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla.

Samoin jokainen puhdas ajatus, sana ja teko jää ihmisen ylle, todistamaan hänen puolestaan. Nämä kaverit auttavat tekemään lisää hyvää energiaa, jota myös valoksi kutsutaan. Hän ei kompuroi pimeässä.

Ilm.14:13 Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.

Ajatukset, sanat ja teot ovat siemeniä, ja siemenen tehtävä on lisääntyä lajinsa mukaan. Viskelemme ajatuksia ja sanoja huolettomasti, luullen että ne vain häipyvät jonnekin. Mutta eivät ne häviä. Ne juurtuvat. Siemenessä on elämänvoima, lajin dna. On tärkeä tietää mikä laji, mistä lähteestä ajatus tulee, kenen dna muhii sydämen pellossa.

Jättiputki on palovammoja aiheuttava haittakasvi. Sen siemenet ovat pieniä ja harmittoman näköisiä. Ei kukaan järkevä silti viskele niitä omaan puutarhaansa.

Olento, energia, (enkeli) jonka ihmisen puhe luo, tulee ohjaamaan häntä tiettyyn suuntaan, kunnes hänen sanomansa asia (siemen) materialisoituu (tuottaa satoa). Miten niin ohjaa? Eikö Jumala johdata uskovaa? Ei, vaan Raamatun mukaan ihmisellä on vapaa tahto. Hän luo oman tiensä, hänen tekonsa (ne kaverit) johdattavat häntä.

Sn.23:7 ..niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee..

Jaak.1:26 ..jos joku ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä.. (Oma puhe siis johtaa ihmisen harhaan.)

Sn.12:14 Suunsa hedelmästä mies saa kyllikseen hyvää, ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä teot.

Sn.12:26 ..jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.

Sn.16:25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

Ei se saastuta mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos. Se olento, jonka ihminen luo. Oppaaksi tielle.

Ei siis kannata sanoa edes leikillään asioita joita ei halua nähdä. Ei pidä vitsinäkään haukkua puolisoaan. Lopulta voi oikeasti alkaa nähdä hänet huonossa valossa. Ei pidä laskea leikkiä avioerosta, konkurssista, kolarista, dementiasta. Riidan aikanakin täytyy tiedostaa mitä luo.

Jos haluaa jonkin projektin onnistuvan, ei pidä sanoa ettei tämä kuitenkaan onnistu. Miksi luoda jarrua tielleen? Jos haluat sen onnistuvan, sano että se onnistuu. Päätä haluatko sen onnistuvan vai ei. Ja sitten pysy siinä. Näin luot kyseisen projektin onnistumisen. Vapautat kaverin joka hoitaa homman.

Monesta käskystä kerrotaan mitä niiden vapauttama energia tekee. Esim vanhempien kunnioittaminen vapauttaa menestyksen ja pitkän iän. Sapatin pyhittäminen vapauttaa oikean jumalakuvan (2.Ms.31:13). Kosher ruoka ja kosher puhe tekevät tietoiseksi pyhyydestä, antavat erottamisen lahjan. Puheen merkitys on tietenkin suurempi kuin ruoan, mutta Sana liittää ne toisiinsa. Pyhän ja epäpyhän erottelu aineen tasolla vapauttaa erottamaan ne myös hengen tasolla. Joka katsoo mitä syö (ja miten), oppii myös katsomaan mitä (ja miten) puhuu ja kuuntelee. (3.Ms.11)

Joh.3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?

Tämä ei ole Jeshualta vain heitto, vaan yksi tärkeimpiä periaatteita.

Toora on niin käyttäjäystävällinen! Se ei ole kuin Kelan lomake. Sieltä löytyy aina jotain minkä pystyy tekemään. Ja kun täyttää jonkin helpon käskyn, vapauttaa samalla kaverin joka vie seuraavalle tasolle. Portaat rakentuvat sille joka nousee uskossa, ei pidä siis vaipua epätoivoon, vaikka ei heti rakasta lähimmäistä niin kuin itseään.

Sana kehoittaa pitämään tzitzejä, eli tupsuja vaatteissa, syystä; "että muistaisitte kaikki Herran käskyt.." (4.Ms.15:39). Tzitzejä pitämällä siis vapauttaa itselleen enkelin, kaverin joka muistuttaa käskyistä kiperissä paikoissa, oikealla hetkellä.

Tämä kaveri on juurikin profeettojen lupaama uusi henki kivisydämen tilalle. Tzitzit kuuluvat vahvasti uuteen liittoon. Ne vapauttavat ilmestyksen että olen yhtä Jumalan kanssa sisäisen Messiaan, eli sisäisen Tooran kautta. Olen uusi luomus, siis syvin olemukseni kaipaa totella Sanaa. Kun kuulen Häntä joka muistuttaa käskyistä, kuulen Jeshuaa, elämäni pelastajaa. Samalla kuulen omaa sisintäni, ja mitä enemmän tottelen, sitä enemmän tulen omaksi itsekseni.



torstai, 4. kesäkuu 2020

Uudet sivut


Blogitekstit ovat nyt tuolla helpommin löydettävissä, aihealueittain. Vähän on muokattu ja karsittu. Tervetuloa.

https://www.rafaelinsininen.com/



maanantai, 1. kesäkuu 2020

Paimenuus ja uhri, osa 1

Kymmenen vuotta sitten en pystynyt tappamaan mitään hiirtä isompaa. Pihassa oli kerran loukkaantunut orava. Ajattelin lopettaa raukan kärsimykset ja otin lapion. Asetin lapion kärjen söpön pikkuoravan niskan päälle, mutta en pystynyt polkaisemaan. Järki ja moraali käski tehdä sen, mutta en vain voinut. Oli pakko hakea 15-vuotias poika hoitamaan homma.

Myöhemmin opettelin teurastamaan kukkoja. Ne olivat itse kasvatettuja, niillä oli nimet. Ja ne olivat eläviä persoonia, jokainen erilainen. Olin päättänyt oppia hoitamaan kasvattini itse loppuun asti. Mies taisi olla työreissulla.

Kädet täristen ja sydän hakaten asettelin ensimmäisiä pölkylle. Kukkojen pulssi ja kauhu oli myös melkoinen. Eläimet kyllä tietävät mitä tapahtuu, ja ne myös tuntevat ihmisen epävarmuuden. Kesyt kukot katsoivat järkyttyneinä minua silmiin. Paineita lisäsi se että piti lyödä lujaa ja osua kerralla. Hutilyönti olisi kukolle ikävämpi juttu.

Epämukavuusalueelle meneminen tietää kehitystä. Tappamisen kynnys oli hengellinen esto. Kun aloin teurastaa itse omat kasvatit, aukesi uusi ymmärrys. Minusta tuli "paimen". Paimen ottaa vastuun omistaan, alusta loppuun.

Olemme vieraantuneita luonnosta ja maasta. Ennen joka talossa emäntä tappoi kanansa itse jos halusi kanakeittoa. Ei se ollut miesten työ. Ja kyllä, niillä oli nimet ja niitä arvostettiin.

Aloimme tuottaa ankanlihaa ja teimme oman tilateurastamon. Tieto lisääntyi, kirveellä hutkiminen sai väistyä parempien tapojen tieltä. Tusinan sijasta siivekäitä oli nyt tuhat.

Paimen rakastaa karjaansa ja myös tappaa, eikä siinä ole ristiriitaa. Halusin teurastaa ankkani itse juuri siksi että välitin niistä. Halusin varmistaa kivuttoman lopun. Tulin herkäksi niiden kärsimykselle ja stressille. "Vanhuskas tuntee karjansa sielun" (Sn.12:10). Suuri tehdasmainen teurastamo ei tunne.

Useita kertoja olen tuntenut yliluonnollisesti jos elukoilla on joku hätä.

Tutustuin termiin "leimauttaminen". Karjaeläimillä (siipikarja, nauta, lammas) on heti syntymän jälkeen tarve kiinnittyä, eli leimautua näkemäänsä olentoon. Tämä herkkyyskausi kestää muutamasta tunnista pariin päivään. Jos ihminen käsittelee niitä tänä aikana, ne eivät koe häntä myöhemminkään petona.

Näin leimautettu tuotantoeläin ei joudu paniikkiin teurastustilanteessa. Se voi olla arka ja juosta karkuun, mutta kuitenkin ihminen "kuuluu kalustoon". Saaliseläimelle kiinni joutuminen on luonnonvastaista, se tietää kuolemaa. Joutuessaan ihmisen otteeseen, leimautettu saaliseläin ei koe joutuneensa pedon kynsiin. Se kyllä pelkää, mutta ei eritä sellaista määrää stressihormoneja kuin voisi. Se ei mene paniikkiin ja shokkiin.

Stressihormonien määrä veressä kuolinhetkellä vaikuttaa erittäin paljon lihan laatuun ja makuun. Rauhallisen eläimen liha on mureaa.

Näin dokumentin australialaisesta lammastilasta, joka oli saanut laatupalkinnon parhaasta lihasta. Heillä oli tapana ottaa joitain karitsoja tuttipulloruokintaan heti syntymän jälkeen. Oli huomattu että jos edes osa johtajalampaista oli leimautunut ihmiseen, koko lauma oli rauhallisempi. He säästivät tunteja työajassa, kun lauman siirtely sujui helposti. Tarvittiin vähemmän työntekijöitä. Hysteerinen säntäily jäi pois. Ja lihan laatu oli Australian parasta.

Ankanlihan tuottajana leimautin vastakuoriutuneita poikasia aina kun ehdin. Silti ne kasvaessaan ovat arkoja. Ne leimautuvat paljon vahvemmin toisiinsa ja pakenevat ihmistä. Kuitenkin pelko on vain pinnallista. Hätätilassa ihminenkin kelpaa turvaksi.

Esimerkki: Kerran yksi isompi poikanen putosi tipujen kontista ulkopuolelle. Se vilisti sinne tänne ja piipitti täyttä kurkkua etsien kavereitaan. Kun saaliseläin joutuu eroon laumastaan, se laskee elinaikaansa minuuteissa. Pelokasta säntäilijää ei hyödytä jahdata. Haavi ei ollut lähellä joten menin vain maahan polvilleni ja kutsuin poikasta. Se tunsi ääneni, juoksi huutaen suoraan syliini ja jäi siihen täristen rauhoittumaan.

Ankan perusolemus on äärimmäisen avuton ja haavoittuva. Nuori ankka on arka, mutta samalla hölmön luottavainen. Kun olen tipusta asti hoitanut parvea, ne tuntevat minut. Karja lukee omaa ihmistään ja peilaa häntä.  Turvallisuushakuisina ne haluavat samat rutiinit joka päivä.

Sitten tulee teurastuspäivä. Kun nappaan ankan syliin, se kyllä pelkää, mutta silti alistuu ja rauhoittuu, pelosta huolimatta. Tämä ihme tuo Herran pelon, joka kerta.

Veri täytyy haudata maahan, Tooran käskyn mukaan.

Paimen on se joka kokee vastuuta karjastaan. Hän on vastuussa Herralle niiden verestä, joka on niiden elämä. Teuraseläimen veri täytyy vuodattaa aralla tunnolla. Karjaa täytyy kohdella lempeästi ja kunnioittavasti. Muuten vahingoittaa omaa sieluaan. Siinä on itse tuomiolla, se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi.


Jesaja sanoo:

"Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita." (Jes.40:11)

Miksi karitsoita kannettiin? Muinaiset paimentolaiset hyödynsivät samaa tietoa kuin laatupalkinnon saanut aussitila. Kun karitsa leimautuu ihmiseen (emon ohella), siitä ei koskaan tule stressilihaa. Se on helppo myöhemmin ottaa kiinni, lypsää, keritä tai teurastaa. Se säästää työtunteja ja hermoja. Tuottajan taito ja Herran pelko maistui tuotteessa.

Varsinkin jos eläin vietiin temppeliin uhriksi, sen tuli olla fyysisesti ja hengellisesti täysin puhdas, kosher. Fyysinen ja hengellinen ovat tässä(kin) tapauksessa yksi ja sama. Nykyään myös tiede vahvistaa että stressi pilaa hygieenisen laadun. Puhdas omatunto ja arka sydän tuotantoprosessissa takasivat siis terveellisen ja turvallisen ruoan. Niin sielun kuin ruumiin kannalta turvallisen.

Jeshua viittaa Jesajaan: "Minä olen se hyvä Paimen".

Nykypäivän kuulija ei ehkä hahmota termiä, koska karjanhoito on vierasta.

Hyvä paimen ei kanniskele karitsoita huvikseen ja soittele harppua. Hän on lihan ja villan tuottaja. Hän kantaa sinua tuottaakseen murean uhrin!

Panikoiva eläin ei alistu, vaan menee shokkiin. Siinä on ero. Samoin uskovassa ja uskovassa on ero. Olemme loppujen lopuksi täysin avuttomia elämän ja kuoleman edessä. Toiselle Herran kiinniotto on kala, toiselle käärme. Se riippuu luottamuksesta. Onko Herra peto vai Paimen. Täytyy "kuoriutua" uudestaan, katsoa vastasyntyneen silmin, leimautua Häneen.

Herra haluaa minun antautuvan vapaaehtoiseksi uhriksi. Hyvä Paimen ei tuota stressilihaa. Hän ei jyrää ihmisen vapaata tahtoa. Jeshuan oma uhri ei ollut stressilihaa. Hän valitsi itse tottelemisen.

"Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut." (Jes.53:7)

Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja ne seuraavat minua. Vierasta ne eivät seuraa, koska eivät tunne vieraan ääntä. (Joh.10)


Jatkoa