torstai, 4. kesäkuu 2020

Uudet sivut


Blogitekstit ovat nyt tuolla helpommin löydettävissä, aihealueittain. Vähän on muokattu ja karsittu. Tervetuloa.

https://www.rafaelinsininen.com/



maanantai, 1. kesäkuu 2020

Paimenuus ja uhri, osa 1

Kymmenen vuotta sitten en pystynyt tappamaan mitään hiirtä isompaa. Pihassa oli kerran loukkaantunut orava. Ajattelin lopettaa raukan kärsimykset ja otin lapion. Asetin lapion kärjen söpön pikkuoravan niskan päälle, mutta en pystynyt polkaisemaan. Järki ja moraali käski tehdä sen, mutta en vain voinut. Oli pakko hakea 15-vuotias poika hoitamaan homma.

Myöhemmin opettelin teurastamaan kukkoja. Ne olivat itse kasvatettuja, niillä oli nimet. Ja ne olivat eläviä persoonia, jokainen erilainen. Olin päättänyt oppia hoitamaan kasvattini itse loppuun asti. Mies taisi olla työreissulla.

Kädet täristen ja sydän hakaten asettelin ensimmäisiä pölkylle. Kukkojen pulssi ja kauhu oli myös melkoinen. Eläimet kyllä tietävät mitä tapahtuu, ja ne myös tuntevat ihmisen epävarmuuden. Kesyt kukot katsoivat järkyttyneinä minua silmiin. Paineita lisäsi se että piti lyödä lujaa ja osua kerralla. Hutilyönti olisi kukolle ikävämpi juttu.

Epämukavuusalueelle meneminen tietää kehitystä. Tappamisen kynnys oli hengellinen esto. Kun aloin teurastaa itse omat kasvatit, aukesi uusi ymmärrys. Minusta tuli "paimen". Paimen ottaa vastuun omistaan, alusta loppuun.

Olemme vieraantuneita luonnosta ja maasta. Ennen joka talossa emäntä tappoi kanansa itse jos halusi kanakeittoa. Ei se ollut miesten työ. Ja kyllä, niillä oli nimet ja niitä arvostettiin.

Aloimme tuottaa ankanlihaa ja teimme oman tilateurastamon. Tieto lisääntyi, kirveellä hutkiminen sai väistyä parempien tapojen tieltä. Tusinan sijasta siivekäitä oli nyt tuhat.

Paimen rakastaa karjaansa ja myös tappaa, eikä siinä ole ristiriitaa. Halusin teurastaa ankkani itse juuri siksi että välitin niistä. Halusin varmistaa kivuttoman lopun. Tulin herkäksi niiden kärsimykselle ja stressille. "Vanhuskas tuntee karjansa sielun" (Sn.12:10). Suuri tehdasmainen teurastamo ei tunne.

Useita kertoja olen tuntenut yliluonnollisesti jos elukoilla on joku hätä.

Tutustuin termiin "leimauttaminen". Karjaeläimillä (siipikarja, nauta, lammas) on heti syntymän jälkeen tarve kiinnittyä, eli leimautua näkemäänsä olentoon. Tämä herkkyyskausi kestää muutamasta tunnista pariin päivään. Jos ihminen käsittelee niitä tänä aikana, ne eivät koe häntä myöhemminkään petona.

Näin leimautettu tuotantoeläin ei joudu paniikkiin teurastustilanteessa. Se voi olla arka ja juosta karkuun, mutta kuitenkin ihminen "kuuluu kalustoon". Saaliseläimelle kiinni joutuminen on luonnonvastaista, se tietää kuolemaa. Joutuessaan ihmisen otteeseen, leimautettu saaliseläin ei koe joutuneensa pedon kynsiin. Se kyllä pelkää, mutta ei eritä sellaista määrää stressihormoneja kuin voisi. Se ei mene paniikkiin ja shokkiin.

Stressihormonien määrä veressä kuolinhetkellä vaikuttaa erittäin paljon lihan laatuun ja makuun. Rauhallisen eläimen liha on mureaa.

Näin dokumentin australialaisesta lammastilasta, joka oli saanut laatupalkinnon parhaasta lihasta. Heillä oli tapana ottaa joitain karitsoja tuttipulloruokintaan heti syntymän jälkeen. Oli huomattu että jos edes osa johtajalampaista oli leimautunut ihmiseen, koko lauma oli rauhallisempi. He säästivät tunteja työajassa, kun lauman siirtely sujui helposti. Tarvittiin vähemmän työntekijöitä. Hysteerinen säntäily jäi pois. Ja lihan laatu oli Australian parasta.

Ankanlihan tuottajana leimautin vastakuoriutuneita poikasia aina kun ehdin. Silti ne kasvaessaan ovat arkoja. Ne leimautuvat paljon vahvemmin toisiinsa ja pakenevat ihmistä. Kuitenkin pelko on vain pinnallista. Hätätilassa ihminenkin kelpaa turvaksi.

Esimerkki: Kerran yksi isompi poikanen putosi tipujen kontista ulkopuolelle. Se vilisti sinne tänne ja piipitti täyttä kurkkua etsien kavereitaan. Kun saaliseläin joutuu eroon laumastaan, se laskee elinaikaansa minuuteissa. Pelokasta säntäilijää ei hyödytä jahdata. Haavi ei ollut lähellä joten menin vain maahan polvilleni ja kutsuin poikasta. Se tunsi ääneni, juoksi huutaen suoraan syliini ja jäi siihen täristen rauhoittumaan.

Ankan perusolemus on äärimmäisen avuton ja haavoittuva. Nuori ankka on arka, mutta samalla hölmön luottavainen. Kun olen tipusta asti hoitanut parvea, ne tuntevat minut. Karja lukee omaa ihmistään ja peilaa häntä.  Turvallisuushakuisina ne haluavat samat rutiinit joka päivä.

Sitten tulee teurastuspäivä. Kun nappaan ankan syliin, se kyllä pelkää, mutta silti alistuu ja rauhoittuu, pelosta huolimatta. Tämä ihme tuo Herran pelon, joka kerta.

Veri täytyy haudata maahan, Tooran käskyn mukaan.

Paimen on se joka kokee vastuuta karjastaan. Hän on vastuussa Herralle niiden verestä, joka on niiden elämä. Teuraseläimen veri täytyy vuodattaa aralla tunnolla. Karjaa täytyy kohdella lempeästi ja kunnioittavasti. Muuten vahingoittaa omaa sieluaan. Siinä on itse tuomiolla, se tekee nöyräksi ja kiitolliseksi.


Jesaja sanoo:

"Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita." (Jes.40:11)

Miksi karitsoita kannettiin? Muinaiset paimentolaiset hyödynsivät samaa tietoa kuin laatupalkinnon saanut aussitila. Kun karitsa leimautuu ihmiseen (emon ohella), siitä ei koskaan tule stressilihaa. Se on helppo myöhemmin ottaa kiinni, lypsää, keritä tai teurastaa. Se säästää työtunteja ja hermoja. Tuottajan taito ja Herran pelko maistui tuotteessa.

Varsinkin jos eläin vietiin temppeliin uhriksi, sen tuli olla fyysisesti ja hengellisesti täysin puhdas, kosher. Fyysinen ja hengellinen ovat tässä(kin) tapauksessa yksi ja sama. Nykyään myös tiede vahvistaa että stressi pilaa hygieenisen laadun. Puhdas omatunto ja arka sydän tuotantoprosessissa takasivat siis terveellisen ja turvallisen ruoan. Niin sielun kuin ruumiin kannalta turvallisen.

Jeshua viittaa Jesajaan: "Minä olen se hyvä Paimen".

Nykypäivän kuulija ei ehkä hahmota termiä, koska karjanhoito on vierasta.

Hyvä paimen ei kanniskele karitsoita huvikseen ja soittele harppua. Hän on lihan ja villan tuottaja. Hän kantaa sinua tuottaakseen murean uhrin!

Panikoiva eläin ei alistu, vaan menee shokkiin. Siinä on ero. Samoin uskovassa ja uskovassa on ero. Olemme loppujen lopuksi täysin avuttomia elämän ja kuoleman edessä. Toiselle Herran kiinniotto on kala, toiselle käärme. Se riippuu luottamuksesta. Onko Herra peto vai Paimen. Täytyy "kuoriutua" uudestaan, katsoa vastasyntyneen silmin, leimautua Häneen.

Herra haluaa minun antautuvan vapaaehtoiseksi uhriksi. Hyvä Paimen ei tuota stressilihaa. Hän ei jyrää ihmisen vapaata tahtoa. Jeshuan oma uhri ei ollut stressilihaa. Hän valitsi itse tottelemisen.

"Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut." (Jes.53:7)

Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja ne seuraavat minua. Vierasta ne eivät seuraa, koska eivät tunne vieraan ääntä. (Joh.10)


Jatkoa


maanantai, 1. kesäkuu 2020

Paimenuus ja uhri, osa 2

Muistan Michael Roodin joskus opettaneen seuraavasti:

Kun uhrilammas vietiin temppeliin, sen vastaanottava pappi kysyi tuojalta kahteen kertaan; "onko tämä sinun OMA lampaasi?" Karitsan tuli olla kesy omistajalleen. Sitä oli ehkä hoidettu useita päivä uhraajan kotona, koko perheen lemmikkinä. (Naatanin tarina köyhän miehen karitsasta?) Se oli pesty ja puunattu, täydellinen. Jos karitsa oli ostettu minuutti sitten esipihan markkinoilta, se oli todennäköisesti paniikissa, eikä uhraajalla ollut siihen henkilökohtaista sidettä.

Tässäkö yksi syy miksi Jeshua raivosi esipihan kauppiaille? Uhrin piti tulla sydämestä, ei kukkarosta. Karitsan tuli kuvata Elohimin ainokaista lemmikkiä, Jeshuaa.


Hevosten kanssa sählätessä tuli tutuksi saaliseläimen psykologia.

Lammas ja hevonen ovat saaliseläimiä. Tämä tarkoittaa että ne ovat äärimmäisen herkkiä paineelle. Ne pakenevat, eli siirtyvät kauemmaksi mistä tahansa ärsykkeestä jota eivät koe turvalliseksi.

Yritäpä lähestyä peuraa tai jänistä pellolla, tai ottaa varpunen kiinni.

Ellei pakoeläin pääse pakenemaan, se pakenee sisäisesti, eli lamaantuu, menee shokkiin. Herkimmiltä varsoilta voi mennä jalat alta kun kärryt laitetaan ensi kerran perään. Ne eivät usko selviävänsä hengissä ja luovuttavat, jääden velttona makaamaan.

Tätä tapahtuu muuten ihmisillekin..

Monet lintulajit voivat pyörtyä säikähdyksestä niin että näyttävät kuolleelta. Samoin vuohet. Kroonista traumatilaa kutsutaan hevosella "opituksi avuttomuudeksi". Tällainen hevonen voi olla ylikiltti ja passiivinen.

Eläinten käsittely on kulttuurijuttu. Amerikassa karjatiloilla on ollut raaka meininki. Nuorten hevosten koulutusta kutsutaankin siellä "murtamiseksi" (braking). Siinä hevonen nujerretaan kerralla, ja se palvelee loppuikänsä puolittain lamaantuneena.

Tälläinen "murrettu" hevonen toimii kyllä päällisin puolin ok, mutta sen syvä lihaksisto pysyy aina jännityksessä ihmisen lähellä. Se ei välttämättä esim koskaan hengitä syvään satula selässään. Se voi olla ylikiltti, nöyrä ja yrittää kaikkensa lajissa kuin lajissa. Kuitenkaan se ei pysty maksimisuoritukseen. Tällainen hevonen saa helposti vatsahaavan.

Vastakohtana raakuudelle syntyi nerokas koulutusmetodi, joka perustuu luontaiseen laumakäyttäytymiseen. Siinä ihminen matkii lauman johtajan, matriarkan elekieltä, ja ihme kyllä, se menee hevoseen täydestä.

Tässä tekniikassa täysin käsittelemätön "villi" hevonen antautuu vapaaehtoisesti muutamassa minuutissa, niin että se voidaan saman tien satuloida ensimmäistä kertaa ja alkaa ratsastaa. Sokeakin näkee kuinka hevosen asento ja koko olemus muuttuu, lihakset rentoutuvat. Se alkaa hengittää ja katsella ympärilleen, kuin heräisi transsista. Muutos on dramaattinen.

Tämän pyöröaitausmetodin osaava voi päästä hyvin lähelle esim villejä peuroja. Kömpelöä lähestyjää ne pakenevat jo kilometrin päästä, tekniikan osaava voi päästä parinkymmenen metrin päähän.

Jotkut hoitavat ongelmahevosia tällä tekniikalla. Heidän kursseilleen tuodaan agressiivisia tai arkoja hevosia, joiden käytös muuttuu hetkessä. Se näyttää taikuudelta, mutta perustuu vain tekniikkaan. Muutamassa minuutissa "hullu" hevonen alkaa seurata kouluttajaa ilman riimua tai narua, nöyränä ja luottavaisena, ensimmäistä kertaa. Se on monen hevosen kohdalla yhtä suuri ihme kuin villin peuran lähelle pääsy.

Jos joku on jaksanut lukea näin pitkälle, nyt tulee hengellisesti mielenkiintoinen juttu. Nimittäin noilla kursseilla pyörtyy katsojia!

Sillä hetkellä kun hevosen olemus muuttuu, voi pyörtyä useita ihmisiä. Usein heillä on taustalla väkivallan kokemuksia, hyväksikäyttöä, kontrollia.

Nämä ihmiset tuskin pyörtyvät kauhusta, vaan ihan päinvastoin. On ihmisiä jotka uskovat vasta kun näkevät. Kun he näkevät, ja uskovat toisenlaiseen johtamistapaan, he vapautuvat traumoistaan. Ellei seurakunnissa ole oikeaa johtajuutta vapauttaa ihmisiä, Paimen voi kohdata heitä vaikka harrastuksen parissa.

Ehkä noita ihmisiä on kehuttu uutteruudesta ja tunnollisuudesta. Kukaan ei ole nähnyt että he suorittavat väärästä motiivista. He ansaitsevat olemassaoloaan, eivät koskaan todella hengitä syvään Herransa lähellä.

Ps.32:9 "Älkää olko niinkuin järjettömät hevoset ja muulit, joita kuolaimilla ja ohjaksilla on hillittävä; muutoin ne eivät sinua lähesty."

Kun uhraamme hengellisiä uhreja sydämen temppelissä, älkäämme viekö alttarille stressilihaa. Hän haluaa vapaaehtoista seuraamista, ei robotteja. Lemmikkejä, ei rahalla ostettuja.


Monty Roberts ja hevoset

torstai, 14. toukokuu 2020

Paha silmä

Suomessa on perinteisesti pelätty "pahaa silmää", eli muiden kateutta. On ajateltu että naapurin kateus on kuin kirous. Tästä juontaa tapa vähätellä saavutuksiaan, tietty vaatimattomuus. Monen on myös vaikea ottaa kehuja vastaan. Kehuun vastaaminen vähättelyllä on vanha taikakeino pahaa silmää vastaan.

Juutalaisessa opetuksessa on esim ohjeistettu rakentamaan muuri kauniin puutarhan ympärille, etteivät ohikulkijat kadehtisi sitä pahalla silmällä. Jokainen siunattu joutuu tahtomattaan huomion kohteeksi.

Tämä näkyy esim Joosefin, Jobin tai Danielin elämässä. Joosef oli isän suosikki. Hän kertoi viattoman luottavaisesti uniaan. Joka ei itse tunne kateutta, ei ehkä osaa varoa sitä muissakaan.

Ihmisen ajatukset ja tunteet ovat näkymättömän maailman polttoainetta. Kiroaminen ei vaadi mitään taitoa, eikä sen tarvitse olla tietoista. Negatiivisuus riittää. Pahat ajatukset tappavat kokeissa kasvitkin, se on todellista. Paha tunne lähettää pahaa energiaa. Yleensä tämä energia palaa bumerangina lähettäjälleen, kiduttaen lähinnä häntä itseään. Mutta ei aina.

Sn.26:2 sanoo; "ei aiheeton kirous toteen käy".
Tästä voi ymmärtää että aiheellinen kirous voi käydä toteen.

Jeshuan veri ei suojaa ihmistä jota syytetään aiheesta. Taivaassa käydään koko ajan oikeutta. Syyttäjä etsii heikkoja kohtia, varsinkin niistä jotka ovat siunattuja, Isän suosikkeja. Syy on kateus. Maan päällä niin kuin taivaassa.

Pahalla on oikeus etsiä vikoja, se on sen tehtävä tässä ajassa. Sillä on oikeus tulla sisään avoimesta ovesta. Jeshuan veri ei auta ellei ovea suljeta. Synti on ongelma, eikä syntinen voi vedota Jeshuan vereen, jatkaakseen samassa synnissä. Ainoa suoja on viattomuus ja siinä kasvaminen.

Auki jäänyt ovi voi pilata terveyden, talouden, sosiaaliset suhteet, koko elämän. Herra ei kuule rukouksia, jos ihmistä vastaan on nostettu aiheellinen syytös.

Kateutta on ollut jo alusta. "Perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan" (Viis.2:24). Adam ja Eeva olivat liian onnellisia, liian lähellä Isää. Se ei miellyttänyt kaikkia. Myös Jobilla meni liian hyvin. Hän joutui suurennuslasin alle. Testiin. Ja jotain pientä löytyi, asenteesta. Puhdistuttuaan täydellisesti hän vietti loppuelämän suojassa pahalta silmältä.


Matt.5:23-24 ..jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Tästä näkee että uhraaminen, eli yhteys Herraan, ei toimi, jos jossain on loukattu veli. Tästä johtuu moni radiohiljaisuus Jumalan ja ihmisen välillä. Moni vastaamaton rukous, moni pitkittynyt sairaus. Katkeruus tuhoaa molempia osapuolia, ei pelkästään sitä joka loukkaantui. Someaika erottaa paljon uskovia Herran armosta. Moni ei edes tiedä milloin, miten ja ketä on loukannut. "Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu." (Sn.10:19)

Vaikka olisit sopan syytön osapuoli, voit olla vastuullinen. Luovu oikeuksistasi. Sillä voittaa enemmän kuin menettää, sillä Herra rakastaa kaltaisiaan. Hänkin luopui oikeuksistaan heikompien eduksi.

Kateus ja katkeruus ovat tuhoavia tunteita, ne sairastuttavat. Ei saa laittaa loukkauskiveä toisen eteen. Ei pidä tahallaan saattaa ketään kateelliseksi tai katkeraksi. Se on juuri esteen laittamista sokean eteen.

3.Ms.19:14 Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi

Kateellinen tai herkästi loukkaantuva on heikko. Vahvojen tulee (salaa) siloitella heidän tiensä, eikä pitää kiinni omista oikeuksistaan. Se on Herran pelkoa. Kukaan ei ole niin vahva etteikö voisi joutua samaan kiusaukseen.

Matt.5:25-26 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Vankeus voi olla sairauden tai synnin orjuutta. Ihminen maksaa silloin itse velkaansa, sen sijaan että hyötyisi Jeshuan hänelle ostamasta vapaudesta.

Kun parempiosainen sortaa altavastajaa, eli rikas köyhää, aikuinen lasta, kantaväestö maahanmuuttajaa jne - tällöin ollaankin jännän äärellä.

2.Ms.22:21-23 Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.
Älkää sortako leskeä tai orpoa.
Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa.

Herra lupaa ajaa altavastaajan asiaa. Hän lupaa kuunnella syyttäjää erityisen tarkasti tässä kohtaa. Siksi ammatit, joissa käytetään valtaa, ovat vaarallisia tyhmälle. Näitä voivat olla esim; opettaja, sosiaalityöntekijä, pastori, lääkäri, hoitaja, poliisi, oikeuden virat, luottamustoimet, tarkastajat, politiikka jne.

Mitä suojattomampi on vallankäytön kohde, sitä enemmän Herra ajaa hänen asiaansa. Saattohoidossa makaava vanhus, tai lastensuojelun yksikössä kapinoiva nuori ovat Herran valvonnassa. Heitä hoitavilla on oltava Herran pelko oman turvallisuutensa vuoksi. Kyse ei ole siitä että vanhus, lapsi tai maahanmuuttaja olisi pahantahtoinen tai haluaisi kostaa. Riittää että hän itkee, loukkaantuu, hämmentyy, ahdistuu tai pelkää. Ja Herra kuulee häntä, vaikka hän ei osaisi rukoilla. Uskonnolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Hebrean sana silmä tarkoittaa myös lähdettä. Jokaisen ajatuksen lähde täytyy todellakin ratsata, ja ottaa vastaan vain puhtainta valkeutta.

"Jos silmäsi on paha, on koko ruumiisi pimeä. Jos silmäsi on oikeamielinen, on koko ruumiisi valkeus." - Jeshua



Vanhaa juttua silmästä ja lähteestä.

keskiviikko, 13. toukokuu 2020

Memra, Isän säteily

Sisältää ajatuksia Jim Staleyn opetuksesta: Trinity On Trial.

Ei ollut alunperin epäjuutalaista uskoa jumalalliseen Messiaaseen.(Ihmismessiaisiin uskominen ei ole ongelma koskaan ollutkaan).

Juutalaisuuden uskontunnustus, "Elohim on yksi", on ehdoton lähtökohta. Voiko siis lainkaan uskoa Jeshuaan? Jos samalla haluaa ottaa pyhät kirjoitukset vakavasti? Ristiriita. Nykyjuutalaisuus sanoo ettei Jumalalla ole poikaa. Ei sellaista kuin kristinuskossa. Kirjoitukset eivät tunne mitään sellaista. Piste.

Nykykristillisyys eksyy koska ei tunne kirjoituksia. Jos haluaa ymmärtää 2000 vuotta sitten sanottua, täytyy kysyä miten alkuperäinen kuulija asian ymmärsi. Täytyy olla sama konteksti, sama pohjatieto kuin heillä. Muuten menee hakotietä köppätorpalle.

Arameankieliset Targum tekstit olivat Jeshuan aikana se Raamattu jonka tavallinen kansa tunsi. Nimittäin joka viikko synagogissa luettiin ensin Tooraa ja profeettoja hebreaksi, ja sitten sama teksti selitettiin kuulijoille Targumista arameaksi. Kaikki eivät ymmärtäneet hebreaa, siksi tarvittiin tulkkaus. Mutta kyseessä ei ollut pelkkä tulkkaus, vaan Targum on osittain myös selitystä. Lause voi yllättäen olla ihan eri näköinen kuin hebrean tekstissä. Mutta se kertookin miten asia ymmärrettiin. Silloin. Miten he määrittelivät käsitteet, ja näkivät hengelliset todellisuudet.

Tämän pitäisi kiinnostaa kristittyjä. 

Jeshua viittasi Targumeihin, ja lainasi niitä. Hän ei repinyt niitä alas. Koko UT on kirjoitettu Targumin kuulijoille. Sekä muiden kirjoitusten kuulijoille, joita siihen aikaan luettiin, kuten Eenokin kirja.

Pari esimerkkiä käsitteestä Jumalan Sana.

1.Ms.3:8 hebreaksi: "he kuulivat Herran Jumalan äänen kävelevän puutarhassa."

Sama jae tulkittuna arameaksi: "he kuulivat Jumalan Sanan (Memra) äänen kävelevän keskellä puutarhaa".

(Kun Raamattu tässä ensi kerran mainitsee Jumalan maassa, se mainitsee Hänet ihmisolentona. Hänellä on jalat, ja kävelystä kuuluu fyysinen ääni.)

1.Ms.15:1 (hebreaksi) Herra lupaa Aabrahamille: "..minä olen sinun kilpesi". Targum tulkitsee ajatuksen: "minun Sanani, (Memra) on sinun kilpesi".

Sama luku jae 6 "Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhuskaudeksi".

Sama jae Targumissa: "Abram uskoi Herraa ja hänellä oli usko Herran Sanaan (Memraan).."

5Ms.4:7 (hebreaksi) "Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, Jumalamme, on lähellä meitä, aina kun häntä rukoilemme?"

Sama jae tulkittuna kansalle (Targum pseudo Jonathan): "Herran Elohimin Sana (Memra) istuu valtaistuimellaan korkealle koroitettuna".

Äkkiseltään jakeet eivät näytä vastaavan toisiaan. Mutta näin jae tulkittiin, näin he sen ymmärsivät. Pointti voisi olla että pakanat kantavat jumaliaan kulkueissa, korottavat ne fyysisesti korkealle, mutta ne eivät vastaa rukouksiin.

Mutta tässä siis Memra istuu valtaistuimella. Voiko Elohimin valtaistuimella istua kukaan muu kuin Hän itse? Hän ei jaa kunniaansa. Jesaja näki Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimellaan, ja Hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin (Jes.6:1).

Miten jonkun sana yleensäkään istuu? Ellei sillä ole ruumista, ihmisen muotoista.

2.Ms.20.1 Targum kertoo että nimenomaan Memra antoi kymmenen käskyä. Sana, Messias on siis lain antaja. Se oli Hänen äänensä, jonka kansa kuuli vuorelta ja vapisi pelosta.

2.Ms.25.22 Herra lupaa itse ilmestyä kaikkeinpyhimmässä, armoistuimen päällä, kahden kerubin välissä. Mutta Targum sanoo että Hän antaa Sanansa ilmestyä armoistuimen päällä. Kumpi siellä siis ilmestyy?

Jeshuan ajan juutalaiselle Memra oli yhtä kuin Elohim. Ei ollut koskaan kahta persoonaa. Eikä Poika kuitenkaan ilmestynyt tyhjästä. Ei ollut tarkoitus perustaa uutta uskontoa. Hän oli juutalaiselle Tooran kuulijalle hyvin tuttu. Apostoli Johannes sanoo: Alussa oli Sana (Memra). Memra oli Jumalan luona, ja Memra oli Jumala itse.

Alan F. Segalin kirja Two Powers in Heaven paljastaa ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa käydyn väittelyä aiheesta; onko taivaassa kaksi voimaa / Jumalaa. Kiistan juuret olivat jo vanhempaa perua. Kenties asenteet jyrkkenivät vastareaktiona nasaretilaisten lahkolle. Mutta pointti on että ajatus "kahdesta" voimasta on ollut esillä juutalaisuuden sisällä, se ei tullut pakanuudesta tai kristinuskosta.

Tämä ajatus jumalallisesta Messiaasta, Ihmisen Pojasta, joka istuu itsensä Korkeimman valtaistuimelle, joka on ollut jo ennen luomista, joka on pakanoiden valkeus, ja jonka edessä jokainen ihminen tulee kumartumaan. Tämä ei ole kristinuskoa. Kaikki tämä löytyy esim Enokin kirjasta (48:2-10 ja 51:3).

Sana käsitettiin olevan Sanojan keskeinen ydin, sydän. Sana ei ole kuollut työkalu, vaan Sana on elävä ja istuu itse fyysisesti valtaistuimella. Jeshuan aikana Memrasta käytettiin myös erästä kaunista hellittelynimeä - "Poika".

Sittemmin juutalaiset ovat olleet vähemmän innokkaita käyttämään tuota Memran lempinimeä, sattuneesta syystä.

Kolminaisuusoppi ja muu pakanuus on saastuttanut hengellisen käsitteen "poika" niin ettei sotkusta saa kukaan selvää. Kristillinen käsite "poika" tarkoittaa kaikkea muuta kuin Memraa. Se tarkoittaa jotain erilaista kuin Isä (eri käskyt) ja suoraan sanottuna, jotain erillistä kuin Isä, nimittäin eri persoonaa.

Gershom Scholem, tunnettu jumaluusopin tutkija kirjoittaa: "Targumeissa käytetty Memra on kiertoilmaus Jumalan sanalle. Memra ei ole pelkkä kielellinen väline --, vaan sillä on teologinen merkitys itsessään. Memra -- on -- maailman tunkeutuva voima, todellisuus aineen tai mielen maailmassa, läsnäoleva muoto Elohimista, peittäen läsnäolollaan kaiken kaikkialla." (Oma suomennos).

Memra on siis itsessään aktiivinen, elävä, todellinen osa Jumalaa. Se ydinosa tai ominaisuus joka tunkeutuu maailmaan ja tekee lähettäjänsä tahdon. Jos Isä on aurinko, Memra on sen Valo ja lämpö. He ovat yksi.

On selvää että käsite jumalallisesta messiaasta, joka on itse osa ikuista Jumalaa, ei tullut alunperin pakanuudesta, vaan juutalaisuudesta. Pimeys on kopioinut valkeuden (eikä toisinpäin). Siihen varas pystyy, varastamaan ja väärentämään.


Suomennoksia Targumeista ja paljon muuta