William Branham tunsi ruumiissaan milloin jonkun usko oli noussut niin että tämä voi vetää parantumisen itselleen. Hän kutsui sitä uskon imuksi. Hän kirjaimellisesti tunsi valmiin potilaan vetävän itsestään energiaa, voimaa. Hän tunsi sen selkänsä takaakin, sekä kauempaa, yleisön joukosta. Hän ei koskaan erehtynyt. Nämä "imevät" paranivat jokaikinen, olipa heillä mikä tahansa vakava tauti. Hänen tarvitsi vain kertoa kyseiselle ihmiselle että homma on selvä, sait sen.

Evankeliumeista löytyy monta tapaa parantua. Kun aneeminen nainen kuuli Jeshuan ihmeistä, hän päätti uskoa hyvään. Hän sitoi sydämelleen villin ajatuksen; "jos vain voin koskettaa hänen viittansa lievettä, minä paranen". Kun hän salaa kosketti sitä, Jeshua tunsi kuinka naisen usko veti energiaa hänestä. (Luuk.8:46) Jeshua sanoi naiselle; "Sinun uskosi paransi sinut." Jeshua ei siis parantanut naista. Hänen ei tarvinnut. Naisen oma usko paransi. Hän veti puuttuvan voiman itseensä ilman lupaa. Ja se oli ok!

Hänestä lähti voima joka paransi kaikki. (Luuk.6:19)

..ja kaikki, jotka koskivat (Jeshuaa tai hänen vaatteitaan), paranivat. (Matt.14:36)

Missä on tuo voima nykyään? Jeshuan näköisiä oppilaita on hyvin harvassa. Ja harvoin. Mutta heitä on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Heitä on, joten toivoa on. Luultavasti ongelma on hajaannuksessa. Ja tietämättömyydessä, ei tunneta kirjoituksia, joten ei tunneta voimaakaan. Leikitään omaa uskontoa, vaikka Hän ei koskaan tullut perustamaan uutta uskontoa.

Ellei sairas (tai muuten nälkäinen) löydä viitanlievettä, Jeshuan näköistä oppilasta, hän voi löytää sen itsestään. Se vaatii vain henkistä kasvua, Tooran opiskelua. Ja todennäköisesti uskontojen raja-aitojen hajottamista omasta päästään. Sanassa on lupaus: "te löydätte minut JOS etsitte koko sydämestänne."

Olisi epäreilua jos parantuminen edellyttäisi maailman ääriin matkustamista. Köyhät eivät voisi parantua jos pelastus olisi aina "meren takana". (kuten 5.Ms.30:11)

Sitäpaitsi, jos parantuminen on "meren takana", silloin on anteeksiantokin. Ei nimittäin ole yhtään helpompaa saada anteeksi, kuin parantua. Ne ovat täsmälleen yhtä vaikeita tai helppoja. Ne tulevat samassa paketissa.

Sillä:

Jeshua käytti parantumista todisteena anteeksiannosta. (Esim Luuk.5:24) Hänelle tuotiin halvaantunut, jolla oli riittävä usko. Mutta usko mihin? Nähdessään tämän uskon, siis tuntiessaan uskon imun, Jeshua vastasi uskolle: "syntisi ovat anteeksi annetut". Miehellä oli usko juuri tähän, sitä hänen sielunsa ja ruumiinsa imi ahnaasti.

Meistä voi näyttää kuin jotain olisi unohtunut. Halvaantunut makasi edelleen paareilla. Mutta mitään ei ollut jäänyt kesken. Hänen ongelmansa oli nyt käsitelty. Lopullisesti. Hän oli saanut anteeksi.

Kun nyt jotkut alkoivat narista mielessään ettei ihminen voi lupailla toisen syntejä anteeksi, Jeshua todisti antaneensa synnit anteeksi. Hän käski halvaantuneen nousta ja kävellä - ETTÄ kaikki uskoisivat tämän saaneen syntinsä anteeksi. Anteeksianto riitti kaikkeen, ei tarvinnut erikseen parantaa. Siinä kulttuurissa he ymmärsivät mistä sairaus johtuu ja mitä parantaminen vaatii. He ymmärsivät minkä uskon ihminen tarvitsee.

Paraneminen on vastaansanomaton todiste että syntiasia on käsitelty. Siksi saatana ei voi parantaa vakavia sairauksia. Koska sillä ei ole kykyä antaa syntejä anteeksi. (!!!!!!)

Kumpiko on helpompi sanoa; sinun syntisi annetaan anteeksi, vaiko; nouse ja kävele. Niin. Toista kuulee joka kinkereillä, toista taas aika harvoin.

Jolla on valta antaa anteeksi, hänellä on valta parantaa. Sitä kutsutaan Isän todistukseksi pojastaan. "Että tietäisitte".

Hän sanoi myös; "jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua". Älkää uskoko. Sellaista joka ei tee.. Tämä asenne pitäisi olla kaikilla jotka lupaavat syntejä anteeksi, opettavat, ja varsinkin - kritisoivat.

"Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä". (Joh.5) "..ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.

Nykyään on opettajia joka oksalla, mutta harvalla on Isän todistus.

Edelleen Sanasta, kuka voi tehdä ihmeitä? Kuka ei?

Joh.9:31-33 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka häntä pelkää ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi tällaista tehdä."

Tämän todistuksen antoi sokeana syntynyt mies, jonka Jeshua paransi. Fariseukset raivostuivat näistä hänen sanoistaan, luultavasti siksi että maallikko tarjoili heille oppineille heidän omaa oppiaan. "Me tiedämme ettei Jumala kuule syntisiä.." Kuinka nenäkästä. Sokeiden parantaminen on yksi Messiaan tunnusmerkeistä, esim Jes. 42:7. Kenenkään poppamiehen ei tiedetty koskaan pystyneen siihen. 

Lisää. Fariseus Nikodemuksen todistus siitä kuka voi tehdä tunnustekoja ja kuka ei:

Joh.3:2 "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on  Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.

Aihe ei ole lähellekään valmis, jatkan kun ehdin.


Simon Khorolskiy musiikkia