Sairaus on persoonallista pahaa. Taudit eivät iske sattumalta, sokeasti. Ne iskevät sinne missä on otollista maaperää. Ne iskevät huonosti suojattuihin kohteisiin. Sinne missä on vain vähän elämää.

Herra on elämä itse, eikä Hänen lähellään kestä mikään sairaus. "Hänestä lähti voima joka paransi kaikki." (Luuk.6:19). Sairaus on epäpyhää, se on vastoin Herran tahtoa. Herran lähelle tulevalla ei ole vain mahdollisuus parantua, hänellä on jopa velvollisuus parantua. Se on ihmisen vastuu, siivota paha pois ruumiistaan. 

Uskonnon luoma väärä jumalakuva on iso onnettomuus. Joku puki pelkonsa sanoiksi: "En oikein osaa rukoilla Jumalan tahtoa, pelkään että sitten tapahtuisi jotain kamalaa, jotain hirveitä koettelemuksia." 

Tuo on hyvin vaarallinen tila, sillä sanoohan Sana monessa kohtaa: "niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Jopa Job tunnustaa virheensä: "se mitä pelkäsin, se minulle tapahtui". Auts. Hänellä oli siis avoin ovi saatanalle; pelko.

Ap.10:38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeshuan nasaretilaisen, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

Olivatko he sattumalta sairastuneet? Ei, vaan he olivat joutuneet väärän isännän hallintaan. Sitä on sairaus. Jeshua teki hyvää, siis paransi, koska Jumala itse oli Hänessä. Voiko selkeämpää jakoa olla: Perkele paha - Jumala hyvä, toinen sairastuttaa, toinen parantaa. Mikä (tai kuka) saa ihmiset sotkemaan näin selvän asian.

Luuk.13:15,16 "eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa tallista ja vie sitä juomaan?
Ja tätä naista, Aabrahamin tytärtä, jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä kahleesta sapatinpäivänä?"

Tällä naisella oli koukkuselkä, Suomessakin aiemmin tavallinen tulehduksen seuraus. Jeshua diagnosoi hänet "saatanan sitomaksi". Luukas tarkensi, että hänessä oli heikkouden henki. Hän oli väärän isännän vanki, ei vapaa.

Simonin anoppi oli sairas, kuume oli vallannut hänet. (aramea, ajan puhekieli). Luuk. 4:39. Jeshua nuhteli kuumetta. Huom. Hän ei siis rukoillut Isää, että anoppi paranisi, vaan hän puhui vihaisesti kuumeelle, kuin persoonalle, jollekin joka kuulee.

Joka uskoo parantumiseen, se uskoo Jumalaan.

Sairaus on synnin manifestaatio lihassa, synnin näkyvä ruumis. (ei välttämättä sairaan oman synnin, huom).

Näin ollen parantuminen on Pelastuksen manifestaatio lihassa. Se on pelastuksen näkyvä ruumis, "lasten leipää", kuten Jeshua sitä nimitti. Messias tuli esittelemään Isän, ja teki sen hyvin pitkälle parantamalla fyysisiä sairauksia. Evankeliumien painopiste on täysin siinä. Miksi uskovien painopiste on jossain ihan muualla?

Fyysinen parantuminen on kieltä jota ihmislaji ymmärtää. Evankeliumeissa vain tietyt uskonnolliset tahot suhtautuivat nuivasti parantumisiin.

Herra haluaisi jokaisen parantuvan. Piste. Se että joku ei parane rukouksista huolimatta, ei kumoa Sanaa. Jotain muuta on silloin vialla. Vastaanotossa on tukos. 

Epävarmoista pyytäjistä Herra sanoo etteivät he voi saada mitään. Heidän rukouksiinsa ei siis vastata! (Jaak.1:6). Tästä ei pidä syyllistyä, vaan alkaa hankkia lisää uskoa. On hyvä uutinen että vika olikin alhaalla, kaikki on siis vielä mahdollista.

Evankeliumeissa ei ole yhtään tapausta, jossa Jeshua olisi kieltäytynyt parantamasta. Esimerkkijakeita lisää täällä.

Kun joku rukoilee; "Herra paranna JOS se on sinun tahtosi", parantuminen on hyvin epätodennäköistä. Ei voi pyytää uskoen, ellei tiedä toisen tahtoa. Täytyy ensin tietää Hänen tahtonsa ja sitten vedota Hänen omaan Sanaansa. Siitä Hän pitää.

Sanaa tutkimalla selviää totuus Herran tahdosta. Lunastus on ilmainen lahja, joka on tarjolla KOKO ihmiskunnalle, sisältäen MYÖS fyysisen terveyden. Tulkaa sillä kaikki on valmiina. Jos meidät on kutsuttu viiden ruokalajin juhliin ja otamme vain alkukeiton, se on oma valintamme.

Usko syntyy hyvän kuulemisesta. Sitä voi siis hankkia esim lukemalla (harvoja) hyviä kirjoja, tai viettämällä aikaa itseään vahvempien seurassa. Kun ihminen ymmärtää Herran innokkuuden parantaa, ja haluaa itsekin parantua, ollaan tilanteessa, jossa ihminen ja Herra haluavat samaa. Ollaan tilanteessa jossa riittää innokas ja odottava rukous; "tapahtukoon Sinun tahtosi.." 

Toinen rukoilee tuon rukouksen innosta hyppien, toinen peläten. Toiselle näistä Herra vastaa, toiselle ei.

Sillä:

"ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, sillä joka Jumalan luo tulee, sen täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät."(Hebr.11:6)

Usko hyvään on edellytys yhteyden saamiselle. Rukous "Herra paranna JOS se on sinun tahtosi" kertoo uskosta pahaan. Paha ei paranna, se ei kuulu pahan toimenkuvaan. Väärä opetus "Herran tahdosta" on tuhonnut monen uskon.

Nythän on näitä yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa, jopa parantavaa delfiinienergiaa on tarjolla. Ja tiedättekö, joku ehkä saakin niistä apua. Sairas tarvitsee kosketuksen johonkin hyvään, puhtaaseen ja ihanaan. Se kosketus parantaa, ihminen on rakennettu niin. Jos tätä HYVÄN viitanlievettä ei löydy seurakunnista, avun hakija menee muualle. Eikä se ole hänen vikansa.

On turha tuomita ja moralisoida enkeliterapiaa, ellei oma jumala pärjää myötätunnossa edes delfiinille.. Miten kylmäksi ja etäiseksi vihollinen onkaan Herran maalannut. Kuten Jeshua nuhteli uskonnollisia; "Olette vieneet tiedon avaimen. Itse ette ole menneet sisälle, ja meneviä olette estäneet..". Yksisarvishoito ei ole ainakaan sen saatanallisempaa kuin monen "oikeaoppisen" uskonto, anteeksi vaan.

Ei pidä pyrkiä paranemaan, vaan löytämään itse Parantaja. Silloin kaikki muu hoituu itsestään. Sana lupaa että Hänet löytää jos etsii koko sydämellään.