Pahaa puhuva ihminen vetää sairautta puoleensa kuin magneetti. Epäkunnioittava, alentuva, epäluuloinen, kateellinen, kaunainen puhe poliitikkoja, hallitusta, työkavereita, esimiehiä, sukulaisia, kiusaajia, vihollista, jotain maata tai maanosaa, jotain etnistä tai sosiaalista ryhmää vastaan. Tämä kaikki saastuttaa ja vetää puoleensa sairauksia. Kuin lika kärpäsiä.

Jo ennen puhetta on ollut ajatus. Taivaassa ihmisen ajatus kuuluu kovempana kuin puhe maan päällä. Koko ajan. Eikä vain kuulu, vaan ne ovat voima, joka liikuttaa kaikkea. On aika oppia tarkkailemaan jokaista ajatusta, tiedostaa näkymätön liikenne. Rajat kiinni ja tiesulku pystyyn. Jokainen sisään pyrkivä ajatus ratsataan; mistä tulet ja millä asialla. On aika laittaa valot päälle.

Ajatuksilla on vain kaksi lähdettä, hyvä tai paha. Ajatuksia ei synny tyhjiössä, joku lähettää ne. Mutta ihminen valitsee, mitkä linnut saavat laskeutua. Ihmiselle on annettu tämä valta. Kainille sanottiin: "Hallitse SINÄ sitä". Hallitse tunteitasi, ajatuksiasi, luulojasi, pelkojasi. Hallitse pahaa. Se on ihmisen vastuu, se täytyy tehdä. Vihollinen yrittää valehdella että emme pysty siihen. Sillähän on kaikki hävittävänä.

Mielensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja. (Sn.16:32)

Vasta kun ihminen hallitsee täysin omat ajatuksensa, hänelle annetaan enemmän valtaa. Siihen asti hän on kuten muutkin. Luonnonvoimien armoilla. Hän sairastaa, hänellä on "epäonnea", hän turhautuu ylivoimaisissa vaikeuksissa. (Gal.4:1)

Eivätkö ihmisen vaikeudet sitten ole Herralta tulevaa "koettelua", jokin ennaltamäärätty kohtalo, jota ei voi välttää? Eikö pidäkin vain nöyrästi hyväksyä kaikki..? EI PIDÄ.

Vaikeudet, kuten sairaudet eivät ole mitään muuta kuin luonnollinen osa vikatilaa, jossa ihmiskunta elää. Kellarissa on pimeää, mitä silloin tehdään? No tullaan POIS sieltä kellarista. Se juuri on evankeliumi että vikatilasta voi päästä ylös. Rähmälleen ei tarvitse jäädä. Orjaksi, tallattavaksi ei tarvitse jäädä.

Mitä kauemmaksi ihminen loittonee Luojastaan, sen vähemmän hänen kehossaan on elämää. Sairaus kehittyy kun yhteys Voimavirtaan on poikki. Sairaus ei ole mitään muuta kuin Elämän puutetta. Se ei ole rangaistus!

Rangaistus oli Jeshuan päällä. Jos olemme sairaita, se johtuu vain ja ainoastaan siitä että emme ole antaneet sairautta Hänelle. Koska uskonto on sumentanut Hänet, emmekä tunne Häntä, emmekä tiedä että Hän todella haluaa sairautemme. Ja varsinkaan emme tiedä MITEN ne annetaan. Hän ei ota niitä väkisin, koska Hän ei tullut varastamaan.

Alussa ihminen ei ollut sairas, eikä sairaus kuulu ihmiseen. Sairaus tulee aina pahalta, ja on pahaa. Pahalle ei pidä antaa huomiota, siksi ihmisen ei pidä ajatella sairautta. Sairauden vatvominen ja pohtiminen vahvistaa sen elämää. Ihmisen ajatuksilla on valta vahvistaa tai näännyttää asioita.

Sairaudesta täytyy irrottautua, nähdä se erillisenä, tunkeilijana, ei osana itseä. Ei pidä ajatella "minun reumani" "minun astmani", tai "olen diabeetikko", "olen liikuntarajoitteinen". Sensijaan tulee nähdä itsensä ehjänä, puhtaana, jossa vain roikkuu joku häiritsevä takiainen, joku ulkopuolinen. Tulee siis hahmottaa omat rajat ja pitää niistä kiinni.

Tämä on yksi tärkeä avain parantumiseen, mutta ei aina helppo.

Jatkan aiheesta..