Ajatukset tulevat aina jostain, joko hyvältä tai pahalta.

Nooan jälkeläiset Kaldeassa alkoivat ensin sotimaan, tappamaan, syömään verta. Seuraavaksi tuli patsaiden palvonta ja muu saastaisuus. Ruhtinas Mastema (saatana) lähetti pahoja henkiä opettamaan ihmisille pahuutta ja saastaisuutta.

Siis miten ne opettivat ihmisiä? Syöttämällä ajatuksia. Ideoita. Mielitekoja. Sitomalla ihmisten mielet valheillaan.

Myös Abramin isoisä ja isä palvoivat patsaita ja harrastivat kaldealaista tähtitiedettä, joka oli ennustelua taivaan merkeistä.

Aabraham oli jo lapsena nähnyt patsaiden palvomisen järjettömyyden. Hän alkoi ymmärtää maan virheitä, kuinka ihmiset menivät harhaan epäjumalien (henkien) johtamina. Neljätoistavuotiaana Abram erottautui isänsä uskonnosta. Hän alkoi rukoilla kaiken Luojaa, että tämä pelastaisi hänet vääryyksiltä ja saastaisuudelta joihin muut olivat joutuneet.

Kerran nuorena Abram istui koko yön tarkkaillen tähtiä, se oli seitsemännen kuun uudenkuun yö, eli Jom Teruah. Hän oli oppinut tähdistä ennustamisen taidon isältään. Tarkoitus oli ihan arkinen; hän halusi tietää millainen sadevuosi tulisi. Kyse oli siis maanviljelyn perinteestä. Ehkä hän ei tullut edes ajatelleeksi että siinä olisi mitään väärää. Hän oli luopunut jo monista sukunsa tavoista, mutta tässä kohtaa hän oli yhä sokea.

Kun Abram yön hiljaisuudessa istui yksin seuraamassa tähtitaivasta, Sana tuli hänen sydämeensä. Toisin sanoen; joku lähetti hänelle ajatuksen: "Kaikki tähtien merkit, ja kuun ja auringon merkit ovat Herran kädessä. Miksi etsin niistä? Jos Hän haluaa, Hän aiheuttaa sateen, aamulla ja illalla. Ja jos Hän haluaa, Hän pidättää sen. Kaikki on Hänen kädessään."

Abram ymmärsi kuinka helposti vilpitönkin menee harhaan. Hän rukoili tuona yönä ratkaisevan rukouksen: "Jumalani, korkein Elohim, Sinä yksin olet Jumalani. Sinut ja sinun voimasi olen valinnut. -- Kaikki mitä on, on kättesi tekoa. Päästä minut pahojen henkien käsistä, jotka hallitsevat ihmisten sydänten ajatuksia. Äläkä anna niiden johtaa minua harhaan sinusta, minun Jumalani."

Jos Abramia johdettiin harhaan, meitäkin johdetaan harhaan. Emme mieti tai edes tiedosta arkisia toimintamalleja, rutiineja, uskomuksia. Suurin osa mielen toiminnasta on tiedostamatonta. Päivittäiset ratkaisut perustuvat alitajuiseen "tietoon", eli maailmankuvaan, uskomuksiin, oletuksiin, luuloihin. Tämä "tieto" ohjaa ajattelua, tahtoa, tunteita, koko minuutta. Olemme sen armoilla, se on ainoa valo itse kullekin. Mutta väärän tiedon varassa eläminen on valhetta, epäjumalan seuraamista.

"Jos siis se valo mikä sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys."

Mistä ihminen ottaa ajatuksensa vastaan, sieltä hän ottaa myös voimansa. Ajatukset ovat voimia.

Jos alamme rukoilla Totuutta, avoimena ja valmiina ymmärtämään, jos teemme sille tilaa, Herra lähettää oman ajatuksensa, kuhunkin tilanteeseen. Se ei tule fanfaarien kanssa (useimmiten) vaan hiljaisena ohjeena. Tuo ajatus on Jeshua, täydellinen valo, joka voi muuttaa koko tulevaisuuden. Ihminen on henki, ja kykenee ihan luonnostaan kommunikoimaan henkimaailman kanssa. Ei siinä ole mitään mystistä. Taistelukenttä on sydän (mieli), josta Sana sanoo; "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä Elämä lähtee."

Ihminen ei kykene itse luomaan ajatuksia, ideoita. Ne kylvetään aina jostain. Kaikki siemen mitä ihminen ottaa multiinsa vastaan, tulee myös aikanaan sydämestä ulos, hedelmänä. Ja hedelmässä on uuden sadon siemen sisällä, hän levittää samaa tautia. Ainoa hetki estää satokierto on  kylvämisen hetki. Ihmisellä on valta päättää kenelle hän kantaa hedelmää. Hän voi ratsata, kyseenalaistaa, tutkia ja tuomita jokaisen sisääntulevan ajatuksen, ennen kuin antaa sen juurtua.

Esimerkkinä vaikka nyt tämä virus. En sano edes sen nimeä, koska en aio antaa sille huomiota. Mutta moni antaa. Moni lukee kaiken mitä netti silmille suoltaa. Mille ihminen antaa huomiota, se on hänen jumalansa.

Kun ihminen lukee tai kuulee, hän ottaa vastaan jonkin voiman, jonkin siemenen. Kohta hän myös puhuu jonkun kanssa lukemastaan. Pian ihminen onkin jo huolissaan, ihan vähän vain. Auts. Vahinko on tapahtunut. Huolestunut ihminen on avoin ovi juuri sille mistä hän on huolestunut.

On syntynyt kasvi, joka täytyy juurineen repiä irti.

Matt.15:13 Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

Herra ei käskenyt lukea. Uteliaisuus tuli toiselta suunnalta. Ajatukset pitää ratsata. Pitää tuntea hengessään, mistä houkutus tulee.

Median lautasmalli ei saa olla ruokaa, ei edes välipala. Tulee olla nirso, pyhä, pitää aikaansa niin kalliina, ettei ehdi kuulla maailman älämölöä. Pitää rullata eteenpäin, tukkia korvat ja uppoutua johonkin oikeasti jännään. Emmauksen tiellä kaverit tunsivat sydämensä palavan innosta, siitä erottaa merkityn tiensä. Oman voitelun näyttämän jutun, liittyy se sitten työhön, harrastukseen, opiskeluun tai mihin tahansa.

..mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa.. sitä ajatelkaa. (Filip.4:8)