Miksi uskovat tuomitsevat kohtuullisen juomisen? Siksi että olisi todella tekopyhää tuomita vasta ongelmajuominen, jolle ihminen ei enää paljoa voi. Sama kuin syyllistettäisiin keuhkosyövän saanut, ja kannustettaisiin samalla kaikkia tupakoimaan. 

Samoin kuin tupakointi johtaa syöpään tietyllä prosentilla, myös kohtuullinen, normaali juominen johtaa ongelmiin, paljon isommalla prosentilla. Ehkä puolella, ehkä 80 prosentilla, kun myös ei-näkyvät ongelmat lasketaan.

Tutkimusten mukaan jo yksi (1) annos alkoholia muuttaa vanhemman käyttäytymistä niin että lapsi kokee outoutta ja turvattomuutta.

Lapset hankitaan yhä myöhemmin ja juominen aloitetaan yhä aiemmin. Lapsen syntyessä kohtuukäyttö on kestänyt usein jo 8-12 vuotta. Se on vaarallinen etumatka alkoholin hyväksi. Jokainen vuosi lisää todennäköisyyttä että kohtuukäyttö ei olekaan enää täysin vapaaehtoista, ja että sitä tapahtuu myös kotona lasten nähden.

Lapsi on tarkempi kuin alkometri, sillä alkometri mittaa fyysistä maailmaa, lapsi taas aistii näkymättömän hengen muutokset.

Virallisesti on määritelty "kohtuukäytön" rajat, ikäänkuin kysymys olisi mitattavista litroista tai promilleista. Höpsis.

Kysymys on henkimaailmasta. Kysymys on läsnäolon kokemuksesta, mahtumisesta omiin nahkoihin, yhteyden ja merkityksen kokemuksesta. On aitoa yhteyttä ja korviketta. Jos puute on kova, voi korvikekin tuntua kivalta. Moni ei tiedä olleensa kipeä, ennen kuin kokeilee lääkettä. Placebokin voi koukuttaa.

JOS ihmisellä on alttius riippuvuuteen, hän voi jäädä koukkuun jopa ensimmäisestä kaljasta. Tai mistä tahansa seuraavista. Mikä tahansa annos voi olla se viimeinen vapaaehtoinen.

Henkinen riippuvuus ilmenee siten että ihminen juo.

Sillä ilman riippuvuutta (jonkin puutetta) ihminen ei joisi.

Kaksi kertaa vuodessa, kerran kuussa, tai päivittäin - sillä ei ole väliä. Ihminen voi olla kymmenen vuotta juomatta pisaraakaan - henkisen riippuvuuden silti katkeamatta.

Kehittyvä riippuvuus ei aiheuta mitään näkyviä ongelmia. Ei pitkään aikaan. Ei mitään harmia. Tämä on oleellinen osa petosta.

Sana kehottaa tekemään parannuksen silloin kun vielä menee hyvin. Silloin kun on vielä terve, vahva ja voi itse valita.

Kohtuukäyttö ei johda katuojaan, ei näkyvään rappioon. Mutta elämässä voi tapahtua paljon muuta. Stressaava aika. Katkeroituminen. Onnettomuus. Puolisoiden etääntyminen. Uupumus työssä. Väärät valinnat. Pettäminen. Ero. Lasten maailman pirstoutuminen. Syöpä. Burnout. Diabetes. Dementia. Lukemattomat muut sairaudet. Ai mitenkö liittyy tähän?

Kerronpa jotain: Epäonnea tai sattumaa ei ole olemassa. Jos ihminen on käyttänyt aidon asian korviketta, eli alkoholia,10-40 vuotta, hän alkaa olla itsekin halpakopio itsestään. Hän ei toimi samoin, ei ajattele samoin, kuin jos olisi valinnut toisen tien. Hän ei ole se joka hänestä piti tulla.

Hänen hengelliset korvansa ovat vuosien myötä puuroutuneet. Hänen vastaanottimensa on väärällä taajuudella. Hänen intuitionsa ei varoita ennen kuin hirvi tulee tielle. Hän ei kuule enkelinsä kotiinlähtö kehoitusta siinä kohtalokkaassa pikkujoulussa. Hän ei saa unessa tietoa jos hänen lapsensa on vaarassa. Hän on sikeässä unessa hengellisesti. Hän ei kuule.

Hän menettää herkkyyden tulkita toisen eleitä, tunteita ja sanoja (merkityksiä sanojen takana). Ihmisen oma persoona muuttuu, väistyy, tilalle tulee jokin tuntematon. Juuri se Vieras jonka pilkahdusta pieni lapsi kavahtaa.

IKINÄ ei saa riidellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Sillä silloin kuulee mitä paha haluaa kuulevan, ja provosoituu sanomaan mitä paha haluaa sanovan. Syntyy väärinkäsitystä, loukkaantumista, hylkäämistä, rikkinäisyyttä. Eron siemenet kylvetään näin.

Raamatun mukaan aurinko ei saa laskea riidan ylle, se tarkoittaa että riita tulee sopia samana päivänä. Mutta alkoholin ollessa kolmantena pyöränä aurinko laskee, ihmiset nukkuvat, ja paha kylvö syöpyy unessa alitajuntaan. Vuodet kuluvat.

Vain yksi on varmaa; jälkeenpäin ei tehtyä saa tekemättömäksi, eikä elämää voi elää uudestaan.