Kerron kuinka pääsin eroon kolmesta lääkkeestä.

Puolitoista vuotta sitten keväällä kirjoitin artikkelin Parantuminen. Kirjoittaessani koin täysin selkeänä Herran puheen: Parantuminen on AINA ja joka ikinen kerta Hänen tahtonsa. Vika on AINA jossain muualla, kuin Hänen tahdossaan.

Kahden päivän sisällä tuosta kuulin ettei tarvitsemaani t3 kilpirauhaslääkettä käytännössä enää saa Suomesta. Minulla oli yhdistelmälääkitys t3 ja t4. Olin monet kerrat yrittänyt vähentää kolmosta, mutta oireet yrityksistä olivat lamaannuttavia. Järkyttävät migreenit, täysi toimintakyvyttömyys. Olin kuullut joidenkin hakevan kolmosta ulkomailta. Kallista, mutta pieni hinta toimintakyvystä. Aiemmin olisin tehnyt samoin. Aiemmin olisin panikoinut, sillä en todellakaan pärjännyt ilman lääkettä. Nyt kuitenkin ajoitus puhui selvää kieltä. Herra puhui. Olin juuri kirjoittanut ja saanut henkeeni mikä on Herran tahto ja luonto. Parantuminen, parantuminen, ja parantuminen. Ja piste. Olin ymmärtänyt sen. Niinpä vastasin Hänen kohteliaaseen ehdotukseensa "kyllä". Suljin korvani varoituksilta, ja aloin vähentää kolmosta. Ja toisin kuin aina ennen - tällä kertaa se onnistui. Ei mitään oireita.

Seuraavan vuoden ajan söin pelkästään tavallista t4 kilpirauhashormonia eli thyroxinia. Viime keväänä katsoin joka päivä Sid Rothin ohjelmia. Se on uskolla katettu pöytä. Sanassa on laki; "usko tulee kuulemisesta". Laki toimi, kuten se aina toimii. Aloin vain hyväksyä että asioita tapahtuu. Hyviä asioita. Yhtenä päivänä olin valmis käskemään kilpirauhasta ja sitä säätelevää aivolisäkettä. Ne tottelivat.

Lopetin thyroxinin muutamassa viikossa (niin ei tietenkään saa tehdä!). Kesäkuussa labra-arvot olivat sikahuonot ja lääkäri kirjoitti uuden reseptin. Hain sen kiltisti apteekista mutta en aloittanut. Päätin että tilanne on hallinnassa, kroppa tarvitsee vain hetken aikaa. Elokuun labrat näyttivät paljon paremmilta! Kilpirauhasen oma toiminta oli käynnistynyt, yli viiden vuoden tauon jälkeen.

Yleinen näkemys on että yli vuoden kestänyttä thyroxin lääkitystä EI voi lopettaa, sillä siinä ajassa kilpirauhanen surkastuu pysyvästi. Lääkitys on käytännössä aina elinikäinen.

Nyt elokuussa jätin viimeisen lääkkeen pois, kortisonin jota olin syönyt myös vuosia. Ei oireita. Hienoa olla vapaa keinotekoisista hormoneista. Ja vihdoinkin, vapaa tablettien liivatteesta, jonka syömisen Sana yksiselitteisesti kieltää.

Lääkkeitä ei pidä lopettaa ellei tiedä oikeasti parantuneensa. En olisi voinut yhtään noista kolmesta jättää päivääkään aikaisemmin. Pienikin epävarmuus olisi tuhonnut yrityksen. Ilman uskoa ei voi parantua. Usko taas ei ole tahdon asia, eikä edes (pään) tiedon asia. Se on sydämen tiedon asia. Täytyy altistaa itsensä uskon Hengelle, sallia sen liottaa, kyllästää, ja marinoida, kunnes mielen sitkeys pehmenee. Kunnes uskosta tulee ensimmäinen reaktio, mihin tahansa tilanteeseen. Kunnes Herran tahdon tuntemisen haju ja maku ei lähde, vaan tappaa minkä tahansa vastaan nousevan informaation. Varsinkin pelon ja huolestumisen.