Herran sana sanoo:

Job.5:6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, (ei tule sattumalta)
5:7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

Eli siis kaksi syytä: sukukirous (syntyy vaivaan) ja väärät sanat (kipinät). Apostoli Jaakobin mukaan kipinät ovat sanoja helvetistä, vääriä sanoja.

Kulttuurissamme uskotaan sattumaan. Se on epäjumala. Joka uskoo Sanaan, ei voi uskoa sattumaan.

Miten tunnistaa kirouksen? Miten tunnistaa ettei ole täysin Herran tahdossa, vaan yhä osittain vihollisen tahdossa. Oireita:

 

1. Tunne-elämän ongelmat kuten

Ujous, masennus, levottomuus, loukkaantuminen, liikaherkkyys, pelot, murehtiminen, viha, ylpeys, narsismi jne.

2. Toistuvat tai krooniset sairaudet ja periytyvät sairaudet tai heikkoudet. Negatiiviset tunteet kuten kateus, viha ja stressi vaikuttavat elimistöön kuin myrkky. Traumat ja haavat sairastuttavat. Väärä minäkuva sairastuttaa.

3. Suhdeongelmat, erot. Myös periytyvä ero on sukukirous.

4. Taloudellinen puute (jatkuvana tilana). "Reikäinen kukkaro".

5. Hengellinen uneliaisuus, välinpitämättömyys.

6. Hallitsemattomat tunteet ja riippuvuudet. Kuten:

Raivokohtaukset, paniikkihäiriö, alkoholismi ym.

7. Hylkääminen

Esim. kyvyttömyys pysyä suhteissa, itseriittoisuus (ei päästä ketään lähelle) ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyyden tunne, itsetuhoisuus (eri muodoissaan), kyvyttömyys kokea Herran rakkautta ja voitelua. Ihminen voi hylätä myös itsensä.

8. Väkivaltainen tai ennenaikainen kuolema (myös periytyvä)

9. Lapsettomuus, keskenmenot

 

Nämä luetellut asiat eivät ole sattumaa. Hetkellisenä koetuksena vapaakin voi niitä kohdata (Job), mutta toistuvina, jatkuvina nämä merkit kertovat että väärät ovet ovat auki. Jotain on pielessä. Ovet ovat voineet olla auki jo sukupolvien ajan (sukukirous), ja / tai yksilöllä itsellään on syntiä, traumoja, parantumattomia haavoja tai valheellisia uskomuksia.

Aiheuttajia:

1. Synti. Ei ole sellaista "uutta liittoa" jossa voisi jatkaa tietoista syntiä ilman seuraamuksia. Tiedostamatonkin synti kostautuu, vaikka rangaistus onkin lievempi, "vain muutamilla lyönneillä" (Luuk12.48).

2. Anteeksiantamattomuus ja katkeruus. Kaikki jo anteeksisaadut velkamme menevät perintään sillä hetkellä kun kieltäydymme antamasta toisen velkaa anteeksi.

3. Israelin kiroaminen. 

4. Kipu, traumat, haavat. Sekä syy että seuraus.

5. Paha puhe. "Millä tuomiolla tuomitset, sillä sinut tuomitaan". Eli parempi vain nähdä muissa hyvää, ellei halua omia virheitään Herran edessä erityissyyniin.

6. Kymmenysten laiminlyönti. Malakia lupaa kirouksen tai siunauksen, ei jätä tulkinnanvaraa.

7. Loukkauskiven asettaminen toisen eteen. Herran palveleminen on hyödytöntä jos on pahoittanut jonkun mielen, eikä pyri korjaamaan asiaa. Sillä:

Matt.5:23-26 ..jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Vankeus on kirousta. Se voi olla ulkoinen tai sisäinen vankeus. Kuinka some-aika altistaakaan tälle kiroukselle. Uskovat meuhkaavat netissä, tuomitsevat ja loukkaavat toisiaan edes tajuamatta sitä. Ja odottavat sitten Herran hyväksyvän heidän rukouksensa. Ei hyväksy.

 

Tämä kaikki voi tuntua kovalta, mutta tämä on ilosanomaa. Kun ongelmille löytyy SYY, niille voidaan tehdäkin jotain. Paras uutinen on että Herra haluaa ihmisen tietävän syyn. Ei Hän nauti ihmisen kärsimyksestä, sanoo sana. Herra vihaa syntiä juuri siksi että se JOHTAA ihmisen kärsimykseen.

Siunaus ja kirous eivät ole pelkkiä sanoja. Iisak siunasi Jaakobin, eikä Eesaulle jäänyt siunausta. Isä ei voinut korjata erehdystään. Siunaus näyttää siis olevan kuin konkreettinen, siirrettävä esine tai asia. Siunaus meni sille joka oli fyysisesti läsnä, ei sille jolle isä sen tarkoitti! Jos kyse olisi vain sanoista, virheen olisi voinut korjata. Kenties Iisak siunatessaan siirsi myös suvun enkelin / voitelun / manttelin Jaakobin ylle.

Samoin sukukirous on konkreettinen, siirettävä asia. Se liittyy demoneihin. Esimerkkinä vaikka väkivalta. Isä lyö poikaa koska häntä itseään on lyöty lapsena. Hän ei halua lyödä, mutta lyö koska ei ole vapaa. Suvun henkivalta / voitelu / mantteli / identiteetti siirtyy eteenpäin lyöntien mukana. Pojasta kasvaa ilkeä raukka, kuten isästään. Sama miten mukava hän ulkoisesti on, hänen henkensä on vangittu siirtämään aikanaan tuo saastainen loinen seuraavalle sukupolvelle. Vaikka hän rakastaa lapsiaan, eikä halua lyödä. Hän ei ole vapaa.

Jeshua tuli päästämään vangitut vapauteen. "Joka tekee syntiä, on synnin orja". Ei orjaa rangaista, vaan isäntää. Ei Jeshua tullut tuomitsemaan alkoholistia tai väkivaltaista, vaan heittämään heidän isäntänsä ulos.

 

Larry Huch puhuu samasta aiheesta

Aiempia huomioita kirouksista