Erään perheen ekaluokkalainen oli nähnyt joidenkin uskovien nostavan rukoillessa kädet ylös. Kuultuaan että se oli raamatullinen tapa rukoilla, hän alkoi omasta aloitteestaan koulun ruokarukouksessa nostamaan kädet ylös, normin mukaisen ristimisen sijaan. Hän piti Herran miellyttämistä tärkeämpänä kuin joukkoon sulautumista. Häntä ei haitannut yhtään olla erilainen. 

Opettaja otti asian puheeksi vanhempien kanssa hieman vaivautuneena. Hän sanoi ettei käsien nostaminen tietenkään häntä haittaa.. mutta tuota.. kyllähän muut lapset vähän ihmettelee... Vihjaus jäi ilmaan. Pian lapsi ilmoitti ettei enää nosta käsiä ruokailussa. Opettaja oli kuulemma sanonut ettei hänen "tarvitse".. Lapsikin ymmärsi vihjeen, ettei ole toivottavaa olla oma itsensä, silloin kun se merkitsee erilaisuutta.


Matt.18:3 "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.

18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 


Mikä siinä on että kaikki mikä elää ja liikkuu pitää ampua alas? Ja ennen kaikkea, miksi pitää opettaa lapset ajattelemaan "mitä MUUT musta ajattelee".