Eräs isä ja poika olivat palaamassa synagoogasta. Isä kysyi pojaltaan miten tämä ymmärsi päivän Toora tekstin. Poika vastasi; "Rabbi se ja se sanoo siitä kohdasta näin.." Isä keskeytti; "En minä kysynyt mitä rabbi se ja se sanoo, vaan mitä SINÄ ajattelet. Herra puhuu sinulle suoraan. Juuri sinun ajatuksesi ovat Hänelle tärkeitä. Hän haluaa keskustella kanssasi, nähdä miten juuri sinä reagoit tähän Sanaan. Älä koskaan unohda sitä."

Poika joka tätä kertoi oli kasvanut mieheksi, suoraselkäiseksi mieheksi jolla on Elämän Salaisuus hallussaan. Rohkeus ja itseluottamus keskustella itsensä Universumin Luojan kanssa. Millaisen selkärangan se antaakaan! Sellainen ihminen on pelottava. Pysähdyin miettimään hänen isänsä opetusta. Tämä on juuri se mitä meiltä usein puuttuu, meiltä jotka tuskailemme Herran kuulemisen kanssa. Itseluottamus. Emme jaksa USKOA että Hän oikeasti puhuisi juuri minulle. Siksi etsimme apua ihmisiltä. Yritämme täyttää kaivoa kannetulla vedellä.

Kuka nousisi taivaaseen, tuomaan Messiasta (Sanaa) alas että voisimme Häntä noudattaa? Ei, vaan pelastava USKON Sana on omassa suussa ja sydämessä. Messias meissä on kirkkauden toivo, ei Messias taivaassa.

Entä jos Sana tosiaan onkin elävä peroona? Entä jos Hänen Voitelunsa (Sana) opettaisi meitä, niin ettemme olisi kenenkään ihmisen varassa? (1.Joh.2:27) On siis ihan PAKKO kuulla Hänen äänensä, ei ole vaihtoehtoja.

Kuolleesta kirjaimesta tulee keskusteleva suhde kun me vastaamme. Meidän vastauksemme on totteleminen.

Hän on ehkä hiljaa, koska Hän puhui vuosia sitten, ja odottaa yhä vastausta.

Sana tulee lihaksi kun me toimimme Hänen Sanansa kehoituksesta. Antimessias kieltää aina, paitsi historiallisen lihaksi tulemisen, myös Jeshuan lihaksi tulemisen yksilön elämässä. Maailman henki ei halua että sinä TEET mitään.

Niitä avaimia on etsitty. On kyselty miten kuulisi Herran äänen. Miten tietäisi Herran tahdon. Miten löytäisi Voiman. Miten parannettaisiin sairaita, tai tavoitettaisiin kadonneita. Monilla on oikea nälkä ja jano. Herra MITEN?

Usein Hän puhuu ensin maallisista asioista, kun me taas odotamme jotain SUURTA ilmestystä.

Jos emme kuule (tottele) kun Hän puhuu maallisista, miten kuulisimme (tottelisimme) kun Hän puhuu suurista asioista? (Joh.3:12)

Asiat joita Hän kehoittaa tekemään ovat usein niin arkisia ettemme jaksa reagoida. Ne liittyvät perheeseen, työhön, ystäviin, ruokaan, harrastukseen, rukoukseen, rahaan, vaatteisiin, autoon jne. Hän herkistää korvamme pienillä kehoituksilla. Luemme sanasta jonkin ohjeen, ja ajattelemme että tätä en olekaan kokeillut, voisikohan sen toteuttaa. Bingo! Kuulit juuri Herran äänen.

Tai saamme rukouksessa pienen ajatuksen. Ehkä käy mielessä korjata rikkoontunut yhteys johonkin tuttavaan. Sellaiset ajatukset kannattaa toteuttaa. Vasta sitten Hän puhuu lisää.

Voi kun se kuulostaakin helpolta. Sitä vain ottaa kirjan, lukee ja tekee..

MUTTA.

Sitten astuu kuvaan se Uskonto. "Kun meillä ei ole ollut TAPANA totella ihan niin kirjaimellisesti.." 

"Ei minulla ole enää uskontoa", moni sanoo. "olen jo lähtenyt ulos Baabelista"  Herätys! Katso taaksesi ja opi historiasta. Olemmeko jo täydellisiä, niin etteivät mitkään järjen päätelmät sido? Minä en ainakaan ole. En tiedä vielä murto-osaakaan totuudesta. Meillä kaikilla on uskonto. Mitä enemmän olemme saaneet, sen enemmän kuuluisi pelätä sitä sokeutta joka vielä on jäljellä. Muuten emme ole oikeasti mitään saaneetkaan. Hengellisesti köyhille, ymmärrykseensä pettyneille Hän puhuu.

Pyhä Henki ei jää paikoilleen, vaan menee eteenpäin. Hän ilmoitti eilen yhden asian, tänään toisen. Uskonto syntyy kun jämähdetään eilisen herätykseen. Kun lakataan pelkäämästä. Lakataan uskomasta että Hän palkitsee ne jotka Häntä etsivät, TÄNÄÄN. Meidän pitää etsiä lisää ja lisää, eikä jäädä ylpeänä ja valmiina osoittelemaan perässä tulijoita. Muistakaamme Lootin vaimoa. Pitää olla valmis kadottamaan OMA elämänsä yhä uudelleen, silloin ei ole aikaa sekaantua toisten elämään.

Aikanaan kirkko vainosi upotuskasteelle menijöitä. Kului jonkin aikaa, ja nämä upotuskasteella käyneet alkoivat itse vainota kielillä puhujia. Eilisen herätyksestä tulee huomisen uskonto! Ja uskonto vainoaa aina uutta ilmestystä harhaoppina. Jopa jotkin juurille palanneet sapatin viettäjät vainoavat nyt jo niitä jotka odottavat lisää. Siksi pitää varoa, ymmärtää ettei Hän jää ikuisesti voitelemaan samaa sanomaa, vaan Hän menee eteenpäin.