Eräs isä ja poika olivat palaamassa synagoogasta. Isä kysyi pojaltaan miten tämä ymmärsi päivän Tooratekstin. Poika vastasi; "Rabbi se ja se sanoo siitä kohdasta näin.." Isä keskeytti; "En minä kysynyt mitä rabbi se ja se sanoo, vaan mitä SINÄ ajattelet. Herra puhuu sinulle suoraan. Juuri sinun ajatuksesi ovat Hänelle tärkeitä. Hän haluaa keskustella kanssasi, nähdä miten juuri sinä reagoit tähän Sanaan. Älä koskaan unohda sitä."

Poika joka tätä kertoi oli kasvanut mieheksi, suoraselkäiseksi mieheksi jolla on Elämän Salaisuus hallussaan. Rohkeus ja itseluottamus keskustella itsensä Universumin Luojan kanssa. Millaisen selkärangan se antaakaan! Sellainen ihminen on pelottava. Pysähdyin miettimään hänen isänsä opetusta. Tämä on juuri se mitä usein puuttuu, kun tuskaillaan Herran kuulemisen kanssa. Itseluottamus. Emme jaksa USKOA että Hän oikeasti puhuisi juuri minulle. Siksi etsimme apua ihmisiltä. Yritämme täyttää kaivoa kannetulla vedellä.

Kuka nousisi taivaaseen, tuomaan Messiasta (Sanaa) alas että voisimme Häntä noudattaa? Ei, vaan pelastava USKON Sana on omassa suussa ja sydämessä. Messias meissä on kirkkauden toivo, ei Messias taivaassa.

Eikö Sana ole elävä olento? Entä jos Hänen Voitelunsa (Sana) opettaisi meitä, niin ettemme olisi kenenkään ihmisen varassa? (1.Joh.2:27) On siis ihan PAKKO kuulla Hänen äänensä, ei ole vaihtoehtoja.

Kuolleesta kirjaimesta tulee keskusteleva suhde kun me vastaamme. Meidän vastauksemme on totteleminen.

Hän on ehkä hiljaa, koska Hän puhui vuosia sitten, ja odottaa yhä vastausta.

Sana tulee lihaksi kun me toimimme Hänen Sanansa kehoituksesta. Antimessias kieltää aina, paitsi historiallisen lihaksi tulemisen, myös Jeshuan lihaksi tulemisen yksilön elämässä. Maailman henki ei halua että TEET mitään.

Niitä avaimia on etsitty. On kyselty miten kuulisi Herran äänen. Miten tietäisi Herran tahdon. Miten löytäisi Voiman. Miten parannettaisiin sairaita, tai tavoitettaisiin kadonneita. Monilla on oikea nälkä ja jano. Herra MITEN?

Usein Hän puhuu ensin maallisista asioista, kun me taas odotamme jotain suurta opillista ilmestystä.

Jos emme kuule (tottele) kun Hän puhuu maallisista, miten kuulisimme (tottelisimme) kun Hän puhuu taivaallisista asioista? (Joh.3:12)

Asiat joita Hän kehoittaa tekemään ovat usein hyvin arkisia. Ne liittyvät perheeseen, työhön, ystäviin, ruokaan, harrastukseen, rukoukseen, rahaan, vaatteisiin, autoon jne. Hän herkistää korvamme pienillä kehoituksilla. Luen sanasta jonkin ohjeen, ja ajattelen että tätäpä en olekaan kokeillut, voisikohan sen toteuttaa. Tämä on Herran äänen kuulemista.

Tai saamme rukouksessa pienen ajatuksen. Ehkä käy mielessä korjata rikkoontunut yhteys johonkin tuttavaan. Sellaiset ajatukset kannattaa toteuttaa. Vasta sitten Hän puhuu lisää.

Voi kun se kuulostaakin helpolta. Sitä vain ottaa kirjan, lukee ja tekee..

MUTTA.

Sitten astuu kuvaan se Uskonto. "Kun meillä ei ole ollut TAPANA totella ihan niin kirjaimellisesti.." 

"Ei minulla ole enää uskontoa", moni sanoo. "olen jo lähtenyt ulos valtakristillisyydestä.."  Mutta kun se oli eilen. Tänään on uusi Sana. Mitä enemmän olemme saaneet, sen enemmän kuuluisi pelätä sitä sokeutta joka vielä on jäljellä.

Pyhä Henki ei jää paikoilleen, vaan menee eteenpäin. Hän ilmoitti eilen yhden asian, tänään toisen. Uskonto syntyy kun jämähdetään eilisen herätykseen.

Aikanaan kirkko vainosi upotuskasteelle menijöitä. Kului jonkin aikaa, ja nämä upotuskasteella käyneet alkoivat itse vainota kielillä puhujia. Eilisen herätyksestä tulee huomisen uskonto. Ja uskonto vainoaa aina uutta ilmestystä harhaoppina. Pitää siis varoa ettei ajattele olevansa valmis ja siten turvassa uskonnollisuuden hengeltä.