Matt.6:19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
6:21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
6:22 Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.
6:23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Elohimia ja mammonaa.


Jos lukee vain jakeen 19 voi ajatella ettei meillä kuulu olla mitään maallista omaisuutta. Mutta pointti ei ole siinä mitä meillä on, vaan missä sydän on kiinni.

Hyppiikö Jeshua aiheesta toiseen? Aarteet taivaassa, silmä ruumiin valona ja mammonan palveleminen. Ei Hän ei vaihda aihetta, vaan opettaa koko ajan lähteen periaatetta. "Silmä" on hebreaksi myös "lähde". Suomen kielessäkin on "lähteen silmä". Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? (Jaak.3:1) Viallinen, pimeä silmä on sellainen. Ehjä, suoraan katsova silmä tuottaa vain valoa, sillä se palvelee vain yhtä Herraa.

Hän sanoo että ihminen saa antamalla. Rautalangasta: Luonnollisessa maailmassa silmä tarvitsee ulkopuolisen valonlähteen nähdäkseen. Mutta hengen maailmassa terve silmä itse on valon lähde. Se itse tuottaa valon polulle. Luonnollisessa maailmassa meillä on rahaa kun joku sitä meille antaa ulkopuolelta. Hengen maailmassa meillä on rahaa kun annamme sitä poispäin! Homma pitää kääntää päälaelleen.

6:25 Sentähden (koska ette voi palvella kahta herraa) minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
6:29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

Jos toimimme luonnollisen maailman tavalla, palvomme mammonaa. Tätä pakanat tekevät. Nimittäin yrittävät tulla toimeen, kantavat itse murhetta huomisen ruuasta ja vaatteista. Mehän emme tee niin..? Jeshua sanoo että murehtiminen on mammonan palvontaa! Köyhät sortuvat siihen helpommin kuin rikkaat! Ei köyhyys ole mikään turva. Jos murehdimme itse elatuksestamme, emmekä anna Herran vaatettaa ja ruokkia itseämme, olemme.. pakanoita.

Jeshua ei sano etteikö meillä saisi olla maallista omaisuutta. Pointti on siinä murehdimmeko sen eteen vai emme. Ajattelemmeko aamulla herätessämme miten rahat riittävät, mistä vaatteet lapsille, millä laskut maksetaan. Se mitä ajattelemme on se missä sydän on kiinni. Sydän pitäisi olla Valtakunnan asioissa, ei omassa selviämisessä.

6:30 Jos siis Elohim näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
6:32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
6:33 Vaan etsikää ensin Elohimin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan

Avain on etsikää ensin.. On syytäkin murehtia elatuksesta, ellei ole antautunut Herralle täysin. Antautuminen tarkoittaa että emme päätä itse miten Hän saa meitä käyttää. Ruumiimme ei ole itsemme oma. Hän saa vaatettaa kedon ruohon ja kuivattaa sen seuraavana päivänä. Hänellä on siihen täysi oikeus, ruoho ei omista itseään. Moni maksaa kymmenykset, mutta pysyy pakanana, ja pettyy huomatessaan ettei huolenpitoa tule. Koska he elävät itselleen. He sanelevat Herralle ehdot.

Voiko kakun sekä syödä että säästää? Voiko huolehtia sekä omasta että Valtakunnan edusta? Ei voi.

Mietin pitkään mitä Jeshua yrittää sanoa linnuista ja kukista. Hän käskee katsoa niitä, oppia niistä jotain. Sen täytyy olla tärkeää. Mietin oikeasti, ja sain (ehkä) vastauksen:

Linnut ja Saaronin liljat ovat palvelutyössä!

Liljat ja kaarneet eivät elä itselleen. Ne ovat Luojansa asettamia palvelijoita, ilman omia oikeuksia. Ne täyttävät kutsunsa täysillä ja kuolevat. Siksi ne ovat kauniita. Vailla astian makua. Niiden kukoistus on ainutlaatuista, hetkeen sidottua. Niiden kauneus tulee suoraan Elohimilta. Niitä ei voida säilöä, eikä jäljitellä. Ne tekevät täydessä puhtaudessa juuri sen ja vain sen mitä Elohim haluaa. Voi jos voisimme olla niiden kaltaisia!

Silloin olisimme puettuja paremmin kuin Salomo, ja söisimme parasta ruokaa kuin Kuninkaat. Mutta tuohon puhtauteen pääseminen ei ole kivutonta.

Jeshuan kutsuun vastaaminen maksaa. Kaiken. Jos lupaat totella Häntä, mutta asetat ehdoksi "kunhan saan pitää perheeni" et ole sovelias sotaan. Mitä tahansa jätät takaportiksi, vihollinen käyttää juuri sitä hyväkseen. Jos sinulla on jotain, mitä et Hänelle antaisi, olkoon se puoliso, lapset, koti, työ, lemmikki, maine, tai mitä vain, olet haavoittuva. Jos luovutat kaiken etkä jätä takaportteja, saat todennäköisesti pitää nuo rakkaat asiat. Todennäköisesti.

2.Tim.2:4 Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin