Moni kaipaa läheisempää yhteyttä Herraan. Luemme kuinka joku elää rakkaussuhteessa Jeshuan kanssa, ja kaipaamme päästä samaan. Miten?

Jos uskomme sanaa, on aloitettava perusasioista. Kerron nyt omasta kokemuksesta. Sana ei ikinä "toimi" ennen kuin sen ottaa todesta.

Mal.3:7 Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: "Missä asiassa meidän on käännyttävä?"
3:8 Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: "Missä asiassa me sinulta riistämme?" Kymmenyksissä ja antimissa.
3:9 Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta.
3:10 Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.

Se ettei nykyään ole temppeliä, on huono tekosyy. Juutalaiset ovat aina maksaneet kymmenykset diasporan aikana - ja menestyneet. Heitä on jopa vihattu ja pelätty yliluonnollisen menestyksensä takia.

Malakia sanoo että kymmenysten laiminlyöminen on Herralta varastamista. Jos haluamme Herran suhtautuvan meihin vakavasti, meidän on suhtauduttava Hänen sanaansa vakavasti. Kymmenyksemme eivät kuulu meille. Uudessa liitossa Hän etsii vain uskoa, ja tämä on juuri sitä uskoa. Herra ei voi siunata varasta vaikka haluaisi. Malakia sanoo "kirouksella kirotut". Kymmenykset ja annit avaisivat taivaan akkunat, sillä ne ovat todiste uskosta.

Kymmenykset eivät ole "lakiliittoa". Aabraham antoi kymmenyksensä, kauan ennen Mooseksen lakia. Hän antoi ne nimenomaan Melkisedekille; Uuden liiton Kuninkaalle ja Papille. Hän antoi kymmenykset Leivän ja Viinin Herralle. Aabrahamin liitto kuuluu Aabrahamin jälkeläisille. Miljoonat ihmiset ovat tietämättään Aabrahamin biologisia jälkeläisiä. Myös ei-biologiset lapset perivät Aabrahamin siunauksen oksastuksen kautta. Adoptiolapsella on samat oikeudet JA velvollisuudet kuin biologisilla lapsilla. Oikea Aabrahamin perillinen maksaa kymmenykset, sillä hän tekee isänsä tekoja ja perii isänsä siunauksen.

Kymmenykset eivät ole "antamista". Emme voi antaa sellaista mikä ei ole meidän. Sata prosenttia kaikesta tulee Herralta ja kuuluu Hänelle. Maa ja kaikki mitä siinä on, kuuluu Hänelle. Hän omistaa ilman jota hengitämme, jalat jotka vievät meidät töihin ja kädet joilla ansaitsemme elantomme. Hän pitää sydämen lyömässä, veren kiertämässä ja huolehtii soluhengityksestä. Hän ei tarvitse meidän kymmenyksiämme! Ne eivät ole Häntä varten. Ne ovat suurta armoa meille. Meillä ei pitäisi olla mitään oikeutta tuoda Kuninkaalle kymmenyksiä! Täysin ilman ansiota meidät on nostettu Valtakunnan kansalaisiksi, ja tunnustamme tuon käsittämättömän hyvyyden maksamalla kymmenykset. Tietäen että emme todellakaan ole antajan vaan saajan asemassa.

Kun Sanassa on jokin käsky, on varmaa ettei se ole siellä meidän kiusaksemme. Sen tarkoitus on vetää ihminen lähelle Luojaansa, joka rakastaa ja kaipaa ihmistä. Hän ei tarvitse uhrejamme, mutta Hän tarvitsee rakkauttamme! Kymmenykset maksamalla tunnustamme ihmeen, tunnustamme Kuninkaan joka tuo ilmaiseksi Elämän Leipää ja Viiniä.  Kymmenykset ovat helpoimpia käskyjä mitä sanasta löytyy. Ne ovat täyttä ikuista evankeliumia.

Kun vuosia sitten kuulimme tästä osasta ilosanomaa ja otimme sen vastaan, emme olisi ikinä uskoneet minkä ilon korjausliike toisi elämään. Se käsittämätön ihme että Hänelle todellakin kelpaavat likaiset rahamme, tekosyyksi vetää meidät lähemmäksi itseään. Voin vakuuttaa että Malakian lupaus on TOTTA. Se oli mykistävää, valtava etuoikeus, sanoinkuvaamaton kunnia-asia. Vaikka emme koskaan olisi niittäneet mitään rahallista satoa, pelkästään se ihmeellinen läheisyys ja ILO olisi riittänyt moninkertaisesti korvaamaan "menetetyn" väärän mammonan. Taivaan akkunoista sataa kauneutta, värejä, puhtautta, elämää. Jeshua tulee lihaksi jokaisen korjausliikkeen kautta. Sanomattakin on selvää että myös taloudellinen lupaus toteutui.

Tulomme kolminkertaistuivat lyhyessä ajassa. Työtehtävässäni oli vain nimellinen palkka. Alkuperäinen ehdotus palkaksi oli normi, eli huono. pastorimme sanoi tiedon sanojen kautta: "pyydä tuplat". Nauroimme aluksi, mutta pyysin ja sain tuplat. Eikä se vielä mitään. Alle vuoden kuluttua minulle TARJOTTIIN lisää palkkaa. Huom, en itse sitä pyytänyt. Laitoin paperille ehdotuksen uudeksi palkaksi. Summa tuntui törkeältä, mutta se meni sellaisenaan läpi. Yhtäkkiä olimme aivan uudessa tilanteessa. Tulot riittivät kaikkeen ja jäi ylikin.

Toki helpotti elämää että pystyi mennä ja ostaa mitä vain tarvitsi. Mutta se oli vain mukavaa, siinä kaikki. Sensijaan se että pystyimme nyt antamaan pieniä lahjoja sinne tänne, oli todellinen ilo. Sana sanoo että autuaampi on antaa kuin ottaa, ja se todella pitää paikkansa. On toki mukavaa saada jotain, mutta että saa antaakin jotain - se vie polvilleen Herran hyvyyden eteen. Ansiotonta armoa joka tekee nöyräksi ja sanattomaksi.

Tiesin tasan tarkkaan etten ollut hyväntekijän roolissa antaessani. Tämä Sanan alue muutti meidät sisäisesti. Olin päässyt salattuun puutarhaan, maailmaan jota en tiennyt olevankaan. Kaikki oli erilaista. Olin rikkaampi kuin koskaan, enkä nyt tarkoita tuloja. Onnea ei voi ostaa, ja sanan todeksi eläminen on ainoa asia maailmassa joka oikeasti tuo onnen.

Tietenkään tämä ei aina ole näin helppoa. Joskus vihollisen ansat ovat ylivoimaisia, salakavalia, ja ne todella maksavat meille paljon. Olen kokenut senkin. Puutarhasta voi lentää ulos, vaikka tekisi sen hetkisen parhaansa. Aina ei vain ole tietä, eikä kukaan voi toista tuomita yrittämisen puutteesta, ellei ole ollut tämän saappaissa. Vika ei kuitenkaan ole Sanassa. Vika on aina synnissä, keskeneräisyydessä, tietämättömyydessä, epäuskossa. Ja se tarkoittaa että aina on toivoa. 


Jatkoa - Mennari-Paavali

Kylvämisen ja niittämisen laki Tobian kirjassa.