Linkki

Juutalaiset eivät juhli syntymäpäiviä. Sen sijaan he juhlivat erilaisten kärsimysten ja onnettomuuksien muistopäiviä, tulevaisuuden toivolla, "beolam haba". Naapurissamme asuu hyväsydäminen leskirouva, hänen miehensä kuoli onnettomuudessa tänä päivänä vuosia sitten, ja tänään söimme synagogassa muistoaterian asiaan kuuluvilla rukouksilla ja siunauksilla. Mukana olivat hänen armeijaa suorittava tyttönsä ja hänen isosiskonsa, jolla oli kaksi meidän lastemme ikäistä lasta. Tuo armeijassa oleva tyttö oli 7-vuotias isänsä kuollessa. Israelissa tapahtuu aika paljon onnettomuuksia, joita ei uutisoida, täällä ei olla kännykkäkameran kanssa onnettomuuspaikalla. Yhdeltä tuttavaltamme kuoli mies ja kaksi lasta autokolarissa. Nämä ovat sellaisia hetkiä, joihin sanoja ei löydy. Eikä niitä oikeastaan kukaan kaipaakaan, taitamattomia sanoja tämä maailma on täynnä. Sydämen osanotto on merkittävämpää. Viime viikolla, kun Risto toi meidät kotiin Tiberiaasta, hän joutui palatessa odottamaan kolme tuntia liikenneonnettomuuden tähden. "Jos olisimme lähteneet muutama minuutti myöhemmin, me olisimme voineet olla siinä kolarissa", hän sanoi eilen. Niin, monta kertaa me emme itse ymmärrä, kuinka meitä johdatetaan, jos on vaikka omasta mielestä kiire, eikä mikään tunnu onnistuvan, ehkä enkeli suojelee ihmistä joltain pahalta. Jeshua sanoo, että lapsilla on omat enkelit, jotka aina näkevät taivaallisen Isän kasvot. Missään ei sanota, että tuo enkeli joskus poistuisi ihmisen elämästä. Suojelusenkelillä on raamatulliset perusteet.

Muuten meillä on ollut rauhallinen päivä sanan äärellä. Lämpöä 26 ulkona, kävimme jakamassa kymmenkunta hebrean uutta testamenttia, jotka menivät lähinnä naisten kasseihin. Erityisesti juutalaiset naiset ovat kaukana Jumalasta, varsinkin jos heidän miehensä on sekulaari kotioloissa. Meri ja Kalervo Syväntö kertoivat eilen Merin uskoontulosta. Rouva oli nuorena Helsingin synagogassa, aina siellä takahuoneessa, jossa kaikki jäi niin etäiseksi. Mutta helluntainuorten kuoro sytytti, se katse heidän silmissään, että nämä ovat tosissaan ja heillä on jotain, mikä häneltä puuttuu. Siitä puhuimmekin Kalervon kanssa eilen, pitkin Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä, juutalaiset ovat kateellisia, mutta suomalainen käyttää harmittavan usein sanaa "kiivaus", mikä ainakin nykysuomessa vie ihan asiasta toiseen. Saisimmeko me suomalaiset Jeshuaan uskovat yhdessä herätettyä juutalaisia kateuteen? Ehkä saammekin. Synagogassa nimittäin yksi ääriortodoksi piti valituspuheen, kuinka minä uskon "siihen Messiaaseen" ja pyysi rabbia tuekseen. Hän oli ihan oikeasti monellakin tavalla kateellinen. Rabbi olikin minun puolellani, samoin kuin koko muu synagoga, tätä ortodoksimiestä ei ole näkynyt sen jälkeen. Sitä ennen näimme hänet lähes päivittäin kaupungillakin. Nyt minä olen hänestä huolissani. Tulevat päivät ovat monella tavalla hyvin ratkaisevia, mutta se, missä me elämme täällä päivittäin, on koko ajan suurta ihmettä, enkä tietenkään voi kaikkea julkisesti kertoa vielä.

Beth Sheanista siunaten,
Tuomas, Suvi & lapset