Linkki

Mi El Kamocha, "Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi?" (Miika 7:18). Tämä viittaa niihin israelilaisiin, ja heidän pahuuksiinsa, jotka elävät Messiaan päivinä. Ei hän pidä vihaansa iankaikkisesti, sillä hän tahtoo osoittaa suosiota ja antaa pian anteeksi. "Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme" (7:19), palatkoon hän siihen, että antaa meille anteeksi, niin kuin ennen, ja tallatkoon hän meidän syntimme maahan. Heitä meidän syntimme meren syvyyteen, ettei niitä milloinkaan tuotaisi sinun eteesi!" (Tsenah u'renah)

Tämä synagogan rukousopetus on Jeshuan maanpäälliseltä ajalta, ja aina niissä syntien anteeksiantamus yhdistettiin Messiaaseen. Jesaja 53 puhuu Messiaasta, ja koko Israel vanhan perinteen mukaisesti hyppäsi luvun yli, se olisi kuulunut tämän viikon lukujaksoon. Sen luvun avulla tuhannet juutalaiset ovat löytäneet Jeshuan. Minut pysäytti kadulla eilen juutalainen mies, jolle oli kerrottu kristittyjen miehestä, nimeltä Jeshu, joka turmeli koko juutalaisuuden. Minä sanoin, että se on Jeshua, mitään Jeshu ei ole ollut. Juutalaisen viittaus on erääseen varhaiskeskiajan kirjaan, toldot jeshu, jonka legendat elävät juutalaisten keskuudessa. Se on ajalta, jolloin länsimainen kristinusko pahimmillaan hyökkäsi juutalaisuutta vastaan kaikilla tavoilla, jopa valtiovallan tukemana. Silloin juutalaisiltakin tuli kirjoituksia kristittyjä vastaan. Se on ihan luonnollinen reaktio, ei kaikilla ole sitä taivaasta tullutta kärsivällisyyttä odottaa Jumalan oikeutta. Tänä päivänä totuutta on helppo pitää esillä, tai vaikka taskussa jaettavana. Takkini taskuihin menee helposti kuusi brit hadashaa ja jos olemme kassin kanssa liikenteessä, rajana on kantokyky.

Israelissa ollessani olen jonkin verran miettinyt synagogaa, mitä siellä on, ja mitä siellä ei ole. Samalla tavalla luen kirjoituksia; se, mitä siellä ei ole, jää monelta ajattelematta. Koska täällä on ollut noita murhia, niin laitan siitä jotain. Täällä ihminen haudataan kuolinpäivänä, tallithiin käärittynä. Luukas 9:39 arameassa Tabitha oli antanut uskoville naisille tallitheja, ja nyt niitä tuotiin kuolleen ruumiin ympärille. Se on historiallisesti mielenkiintoinen maininta naisten tallithin käytöstä. Midrash rabba kertoo, että tallithia käytetään aamurukouksissa ja juhlissa, mutta kirjanoppinut tai hänen oppilaansa saa käyttää tallithia aina. Käytäntö on vähän muuttunut, siis pääsääntöisesti vain aamurukouksiin, mutta Jerusalemin kaduilla näkee vieläkin iltapäivisinkin tallithiin pukeutuneita. Nämä miehet kertovat pukeutumisellaan, että Jumalan kirjoitettu sana on heidän koko elämänsä, ja he kyllä ottavat hebreankielisen uuden testamentin vastaan jos sen heille antaa toinen tallithin käyttäjä. Israelissa kaikella on merkitystä, ainakin minulle. Jopa käsien käytöllä. Meni aikaa tottua siihen, että kirjat synagogassa pidetään aina vasemmassa kädessä, koska oikea käsi on varattu shma Israel -rukoukselle, "kohottakaa kätenne" minchassa, siunauksille ja erilaisille siunausten vastaanottamisille esimerkiksi kohen gadolilta. Luukas 7:14 Jeshua koskettaa nuorukaisen tallithia hautajaiskulkueessa. Pelkästään kulkueen pysähtyminen oli luvallista vain kuninkaan tullessa kohdalle, nyt he pysähtyvät Messiaskuninkaan eteen. Jos Jeshua olisi koskettanut ruumista, hän olisi ollut tooran mukaan saastainen ja tarvinnut monenlaista puhdistusta. Mutta hän koskettaa tallithin tupsua, tzitzit, ja nuorukainen herää. Luukkaan aramean sana 'alima merkitsee bar mitsva -iän ylittänyttä, ja juuri siinä tilaisuudessa Israelin kansalainen sai oman tallithinsa, jota hän kuljetti mukanaan hautaansa saakka. Niin kuin tänä päivänäkin tehdään.

Tapahtui kerran Antiokiassa. Paavali kutsuttiin pitämään synagogasaarnaa, ja Luukas kertoo siitä näin arameassa, "Ja seuraavana sapattina kokoontui koko se kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Ja kun ne juutalaiset näkivät sen suuren kokouksen, he täyttyivät kateudella ja nousivat sitä vastaan, mitä Paulos puhui, ja olivat pilkkaamassa" (Apt.13:44-45). Suomalaisen "kiihkon" aramean vastine löytyy verbinä jakeesta 50. Luukas puhuu kateudesta monta kertaa. Kristityilläkin on usein kateutta, kun toisen kokoukseen menee "koko se kaupunki", ja omassa on kahdeksan paikalla. Se on aivan normaali luonnollisen ihmisen reaktio. Raamattu on täynnä esimerkkejä luonnollisesta ihmisestä ja hänen valinnoistaan. Samoin Jumalasta ja hänen valinnoistaan. Jumala on valinnut juutalaisen kansan, että heille annettiin Jumalan kirjoitetut sanat, heidän keskuudestaan tuli Messias, kaikelle maailmalle. Luukas 2:10 kreikassa on suuri ilo, joka on tuleva kaikelle "kansalle", eli maailma on luettu ilman lamedia, vain yhden kirjaimen ero aramean ja kreikan välillä. Maailma, עלמא ja kansa עמא. Me tiedämme, että aramean "maailma" on kokonaisilmoituksen mukaan se oikea sanavalinta. Luonnollisen ihmisen valinnoista meille Keefa, Pietari, antaa realistiseksi tavoitteeksi, "että te tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi" (2Piet.1:4), ja sen kautta me jokainen osaisimme tehdä taivaallisen Isämme mielen mukaisia valintoja ja sanavalintoja ihmisten kohtaamisissa ja erityisesti internetissä. Siunataan toisiamme, on hyvä alku siihen.

Meillä on täällä nyt taivaallinen shabatin rauha kultaisten lasten kanssa, kiitos siitä shabatin Herralle. Rabbi on kutsunut vielä kuulemaan raamattutuntia puoli yhdeksältä hautajaisten muistotilaisuuden paikalle. Näillä ajatuksilla Beth Sheanista siunaten,

Tuomas, Suvi & lapset


https://www.youtube.com/watch?v=x-eHCxMM3PI&feature=share