Niin harva uskova on kuullut hebrealaista evankeliumia. Sitä ainoaa mitä Jeshua käski julistaa. Sitä ainoaa joka jatkaa kirjoitusten tarinaa.

Ellei evankeliumi ole sama kuin Toorassa ja profeetoissa, se ei ole evankeliumia. Kristikunta on julistanut ilosanomana jotain joka ei ole ilosanoma kenellekään, ei juutalaiselle eikä kreikkalaiselle.

Millainen evankeliumi löytyy profeetoista? Kun nykyään ajattelen millaiseen evankeliumiin ennen uskoin, ei voi kuin ihmetellä, emmekö me kristityt todella koskaan lukeneet profeettoja? Miten niin selvät sanat voidaan vain ohittaa. Vaikka muuta väitetään, monet kristityt eivät todella usko Raamattuun. He väittävät uskovansa Jeesukseen, mutta ei ole mahdollista uskoa Jeshuaan uskomatta Raamattuun. Hänestä Toora ja profeetat kertovat, mutta koska emme lue, emme usko, emmekä varsinkaan ymmärrä, Jeshua jää täysin vieraaksi.

Ennen kuin voidaan edes katsoa profeettojen sanomaa, täytyy ymmärtää se murhenäytelmä jonka keskellä he huutavat. Kuninkaiden kirjat ja Aikakirjat kertovat siitä.

Kuinka suuri tragedia olikaan Israelin kansan jakaantuminen Salomon jälkeen. Emme ole nähneet että se on koko kirjoitusten suuri taitekohta. Ja se todellakin koskee meitä pakanoita. Miksi Israel alunperin valittiin? Eikö meidän pakanoiden takia! Siksi että Israelin kautta Elohim esittäytyisi koko maailmalle.  He olivat meidän toivomme! Heille oli annettu Toora, suunnaton rikkaus, Tie ikuiseen liittoon, teurastetun Karitsan Veren suojaan. Sitä on Toora, ja se oli Israelin hallussa, että Elohimin kirkkaus heidän kauttaan saisi kansat turvaamaan samaan Toivoon.

Kun profeetta Ahia repi viittansa kahdeksitoista kappaleeksi, Elohimin kunnian viitta meni riekaleiksi Israelin mukana. Itkisimme sitä lukiessamme jos ymmärtäisimme mitä todella tapahtui. Maailman Valo sammui.

Sana sanoo: Kuin vuodatettu öljy on veljesten yhteys, kumppanuus ja rakkaus.  Jo ennen maailman luomista on Karitsa teurastettu. Ei mikään, ei mikään olisi ollut "vanhassa" liitossa vialla, silloin kun veljillä oli yhteys. Salomoa tultiin kuulemaan maailman ääristä, he hallitsivat maailman kauppaa, heidän Herraansa pelättiin muissakin kansoissa, sillä Hänen kirkkautensa näkyi Israelin yllä. Heidän oikeusjärjestelmänsä perustui Viisauteen, korruptiota ei ollut. Hyvä hallitsi pahaa. Daavid ja Salomo olivat Elohimin Messiaita maan päällä.

Synti ja yhteyden rikkoutuminen liittyvät aina yhteen. Johannes sanoo: jos valkeudessa vaellamme, meillä on yhteys keskenämme. Lukiessamme UT:n tekstejä, on tunnettava termin "yhteys" konteksti kirjoituksista. Kyse on aina Jaakobin poikien yhteydestä. Yhteyteen ja kirkkauden ilmi tulemiseen tarvitaan kaksitoista. Siksi emme näe kirkkautta vielä.

Kun viitta oli revitty, oltiin jo Jerobeamin synnin kynnyksellä. Jerobeamin synti taas johtaa aina ennemmin tai myöhemmin aurinkokulttiin eli Baalin palvontaan. Jerobeamin synti on kristinuskon synti, eli se että "laitetaan juhla kahdeksannessa kuussa, SAMANKALTAINEN juhla kuin juutalaisilla". Jerobeamin synti on palvella Tooran Herraa valikoiden Toorasta "käytännölliset ja nykyaikaan sopivat" käskyt, unohtaen loput. Jerobeamin ja kristinuskon synti on erota Juudasta ja aloittaa oma uskonto.

Jerobeamin synti, eli viaton kompromissi, oli johtanut aurinkokulttiin Ahabiin ja Iisebeliin mennessä. Ei ole sattumaa että samaan aikaan Iisebelin kanssa nousi myös Elia. Niin käy aina. Elia tuo sanomaa mustasukkaisesta, epätoivoisesta Elohimista. Hänen vanavedessään kaikki profeetat huutavat itsensä Rakkauden tuskaa, kokien jokainen samaa kipua, jokainen jossa tuo Rakkaus asuu.

Sekä Juuda että Israel luopuivat Herrasta, kuten pitkään uskottomuutta jatkava vaimo luopuu miehestään. Molemmat ajettiin jäähylle pakkosiirtolaisuuteen, kumpikin taholleen. Tämän Herra teki itkien, viimeisenä keinona, pakon edessä. Jeremiaa lukemalla voi ymmärtää aavistuksen tuosta surusta ja ahdistuksesta, jota Kurittaja tunsi kuritettunsa puolesta. Kuka voi lukea Jeremiaa ja epäillä tuota suunnatonta rakkautta?

Koska Juuda teki pakkosiirtolaisuudessa parannusta, se sai palata kotiin. Juudaa ei koskaan erotettu liitosta, se ei saanut erokirjaa. Toisin kuin Israel. Kaikkina aikoina on ollut anteeksianto. Tarvitaan vain parannus, ja synti on pois pyyhitty. Nimittäin sen synti joka on liitossa Elohimin kanssa. Juudan heimoa koski siis anteeksianto ja sovitus, aivan ilman mitään kristittyjen oppeja tai "evankeliumeita".

MUTTA, Juuda ei ole koko Israel. Juuda yksin ei voi olla Elohimin kunnian viitta. Jotain oli yhä rikki niin pahasti ettei sitä voinut korjata. Kuin avioliitto, jossa luottamus on mennyt. Israel oli harhaillut liian kauas.

Nyt alamme olla evankeliumin kulisseissa.

Jospa nyt katsoisimme mitä profeetat todella sanovat tätä pimeää taustaa vasten.

Osa kaksi