Niin harva uskova on kuullut Israelin valtakunnan evankeliumia. Sitä josta Jeshua puhui. Sitä joka jatkaa Tooran ja profeettojen tarinaa.

Ellei evankeliumi ole sama kuin Toorassa ja profeetoissa, se ei ole evankeliumia. Ei ole mahdollista uskoa Jeshuaan uskomatta Raamattuun. Kristikunta on kuitenkin onnistunut mahdottomassa.

Ennen kuin voidaan edes katsoa profeettojen sanomaa, täytyy ymmärtää se murhenäytelmä jonka keskellä he huutavat. Kuninkaiden kirjat ja Aikakirjat kertovat siitä.

Kuinka suuri tragedia olikaan Israelin kansan jakaantuminen Salomon jälkeen. Se on tarinan suuri taitekohta. Ja se koskee myös pakanoita. Miksi Israel alunperin valittiin? Eikö myös pakanoiden hyödyksi! Sillä Israelin kautta Elohim halusi esittäytyä koko maailmalle. Israelille oli annettu Toora, viisauden lähde, suunnaton aarre, kirkas valo koko maailmalle. Sitä on Toora, ja se oli Israelin hallussa, että Elohimin kirkkaus heidän kauttaan loistaisi koko maailmalle.

Kun profeetta Ahia repi viittansa kahdeksitoista kappaleeksi, Elohimin kunnian viitta meni riekaleiksi Israelin mukana. Pakanoiden toivo sammui. Maailman Valo sammui. (1.Kun.11:30)

Tapaus oli iso pettymys hengen maailmassa.

Sana sanoo: Kuin vuodatettu öljy on veljesten yhteys, kumppanuus ja rakkaus. Jo ennen maailman luomista on Karitsa teurastettu. Ei mikään, ei mikään olisi ollut "vanhassa" liitossa vialla, silloin kun veljillä oli yhteys. Salomoa tultiin kuulemaan maailman ääristä, he hallitsivat maailman kauppaa. Heidän Herraansa pelättiin muissakin kansoissa, sillä Hänen kirkkautensa näkyi Israelin yllä. Heidän oikeusjärjestelmänsä perustui Viisauteen, korruptiota ei ollut. Hyvä hallitsi pahaa. Daavid ja Salomo olivat Elohimin Messiaita maan päällä.

Synti ja yhteyden rikkoutuminen liittyvät aina yhteen. Johannes sanoo: jos valkeudessa vaellamme, meillä on yhteys keskenämme. Lukiessamme UT:n tekstejä, on tunnettava termin "yhteys" konteksti kirjoituksista. Kyse on aina Jaakobin poikien yhteydestä. Yhteyteen ja kirkkauden ilmi tulemiseen tarvitaan kaksitoista.

Salomon jälkeen siis Israel ja Juuda erosivat kahdeksi eri valtakunnaksi. Tästä eteenpäin Raamattu puhuu niistä erillisinä.

Kun viitta oli revitty, oltiin jo Jerobeamin synnin kynnyksellä. Jerobeamin synti on kristinuskon synti. Eli se että "laitetaan juhla kahdeksannessa kuussa, samankaltainen juhla kuin juutalaisilla". Mutta ei sama, ei vahingossakaan! Ja vaikka Toora käskee uhrata Jerusalemissa, voidaan sopia että uhrataankin täällä Samariassa. Jerobeamin synti on palvella Herraa pakanoiden tavoilla. Jerobeamin ja kristinuskon synti on erota Juudasta ja aloittaa oma uskonto. (1.Kun.12:28-33)

Jerobeamin synti, eli viaton kompromissi, oli johtanut aurinkokulttiin Ahabiin ja Iisebeliin mennessä. Ei ole sattumaa että samaan aikaan nousi myös Elia. Niin käy aina. Elia tuo sanomaa mustasukkaisesta Elohimista. Hänen vanavedessään kaikki profeetat huutavat itsensä Rakkauden tuskaa, kokien jokainen samaa kipua, jokainen jossa tuo Rakkaus asuu.

Lopulta sekä Juuda että Israel täyttivät syntiensä mitan. Molemmat ajettiin jäähylle pakkosiirtolaisuuteen, kumpikin taholleen. Tämän Herra teki itkien, viimeisenä keinona, pakon edessä. Jeremiaa lukemalla voi ymmärtää aavistuksen tuosta surusta ja ahdistuksesta, jota Kurittaja tunsi kuritettunsa puolesta. Kuka voi lukea Jeremiaa ja epäillä tuota suunnatonta rakkautta?

Koska Juuda teki pakkosiirtolaisuudessa parannusta, se sai palata kotiin. Juudaa ei koskaan erotettu liitosta, se ei saanut erokirjaa. Toisin kuin Israel. Kaikkina aikoina on ollut anteeksianto. Tarvitaan vain parannus, ja synti on pois pyyhitty. Nimittäin sen synti joka on liitossa Elohimin kanssa. Juudan heimoa koski siis anteeksianto ja sovitus, aivan ilman mitään kristittyjen oppeja.

MUTTA, Juuda ei ole koko Israel. Juuda yksin ei voi olla Elohimin kunnian viitta. Jotain oli yhä rikki niin pahasti ettei sitä voinut korjata. Kuin avioliitto, jossa luottamus on mennyt. Israel oli harhaillut liian kauas.

Nyt alamme olla evankeliumin kulisseissa.

Jospa nyt katsoisimme mitä profeetat todella sanovat tätä pimeää taustaa vasten.

Osa kaksi