Jatkoa edelliseen. Lähteen periaate:

Matt.15:11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos

Vahingon suunta on AINA sydämestä ulos, ei toisinpäin. Mikään ulkoa tuleva pahuus ei todella voi vahingoittaa. Ei mikään vaino, loukkaus tai mustamaalaus. Ainoastaan oma vastareaktiomme, omat tekomme ja sanamme ratkaisevat tuleeko vahinkoa vai ei. Kukaan ei voi saastuttaa toisen lähdettä, ellei harhauta toista tekemään sitä itse. Se juuri on vihollisen taktiikka.

Itsesääliin ei ole mitään aihetta. Katkeruuteen ei ole mitään aihetta. Jos vain ymmärtäisimme lähteen periaatteen. Joka väittää että häntä on toinen vahingoittanut, on väärässä! Joku saattoi huijata meidät vahingoittamaan itseämme, joku saattoi laittaa loukkauskiven eteemme, mutta riittävässä valossa olisimme nähneet sen. Silmämme ei ollut kirkas.

Kun maailma haavoittaa, varastaa, ja tuhoaa, luonnollinen reaktio on puolustautua, pitää kiinni omastaan, tai ottaa jotain tilalle. Silloin vasta alkaa todellinen vahinko. Oma menetys oli vain ylennysmahdollisuus, tet-kirjaimen paikka, ei vielä lopullinen tuho.

Ajatellaan vaikka Joosefia. Hän joutui kuivaan kaivoon, sitten syyttömänä vuosiksi vankilaan. Hänellä jos kenellä olisi ollut aihetta katkeroitua. Mutta hän ei saastuttanut omaa lähdettään. Hän ei muistellut kärsimäänsä pahaa, sillä mitään oikeasti pahaa ei tapahtunut! Vain ihminen itse voi todella vahingoittaa itseään.

Joosef aloitti kuivasta kaivosta. Hän oppi kaivamaan auki omat lähteensä ja päätyi korkealle. Hän on kuva Jeshuasta. Jeshua joutui myös kuivaan kaivoon, syvempään ja kuivempaan kuin yksikään meistä voi koskaan päätyä. Se vesi mitä Jeshua meille antaa, esimerkkinsä kautta, ei oikeastaan ole vettä, vaan lapio.

Liha ei pidä tästä ajatuksesta. Haluaisimme lähteen olevan jossain ulkopuolella, samoin vihollisen. Emme haluaisi myöntää että itsesääli on todellinen vihollinen, ei naapuri. Rakkaus ja itsesääli eivät koskaan virtaa samasta lähteestä. Oikea lähde pysyy auki vain antamalla. Yhtä lajia hedelmiä, yhtä herraa palvelemalla on alastomuutemme valolla puettu ja syyttäjän suu tukittu.

Tämän vuoksi Jeshua kehoitti kääntämään toisen posken. Kulkemaan kaksi virstaa. Antamaan vaatijalle ekstraa. Jos tietäisimme että kyse on ylennyksestä, emme sössisi sitä joka kerta. Jos tietäisimme miten rikkaita olemme, kiittäisimme varastakin palveluksesta.

Mammonan palvonta ei liity vain rahaan. Kaksi lähdettä on yhtä kuin kaksi herraa. Jeshua vihjaa että jo murehtiminen on mammonan palvontaa (Matt.6:25,26). Köyhät syyllistyvät siihen enemmän kuin rikkaat. Väärät tunteetkin ovat siis väärän herran palvelemista. Tunteita ei voi itse muuttaa, mutta oikea tieto muuttaa tunteet.

Jos vahingon suunta on sisältä ulos, täytyy korjausliikkeenkin tulla sisältä.

Sn.4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Jaak.1:25 ..ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

Kukaan ei voi ketään pelastaa tai parantaa ulkoapäin. Ei edes Jeshua! Siksi Hän sanoi monelle: "mene, sinun uskosi on sinut parantanut". Ihmisessä täytyy olla jotain sisällä, joka vastaa Jeshuan ääneen ja alkaa virrata esiin, huuhtoen saastuneet vedet mennessään.

Rikkinäiset ihmiset eivät parane ulkoisella laastarilla. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. He eivät tarvitse sääliä tai hyvitystä. Parantumiseen tarvitaan Jeshuan vettä. Mitä se on? Antamista. Palvelemista. Juuri päinvastoin kuin voisi kuvitella. Jos tarvitset jotain, ala antaa sitä.

Käskyjen parantava voima on siinä että ne vaativat ihmiseltä jotain. Kun joku tulee kyllin köyhäksi alkaakseen totella, hän rikastuu. Sana on täynnä "ikäviä" kohtia, jotka ohitamme nopeasti, koskaan hyväksymättä niitä. Vaikea uskoa että juuri niissä kuivissa paikoissa piilee lähde, vastaus kaikkiin ongelmiin.

Meidän on uhrattava Herralle parantuaksemme. Jos olet allapäin, etsi jokin pieni asia josta pidät tai olet kiitollinen, ja keskity siihen. Pienikin kiitollisuus on uhri, kylvösiemen. Etsi jotain annettavaa, jotain hyvää sanottavaa. Kaiva lähdettä sieltä missä maa on vähänkin kosteaa.

Jos menimme rikki tekemällä pahaa, paranemme vain tekemällä hyvää. Vaateta itsesi, suorista ryhtisi. Tee jotain joka palauttaa itsekunnioituksesi ja vie aseet syyttäjältä.

1.Piet.3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

3:13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään

Lähde ajattelu vie kaiken pohjan katkeruudelta Herraa kohtaan. Suurin osa ihmisistä on tietämättään käärmeissään Jumalalle kaikesta pahasta mitä itselle ja toisille tapahtuu. Meissä on oikeustaju. Pettymys, hämmennys ja syytös voi kohdistua itseen, jolloin sairastumme helposti, tai se voi kohdistua toisiin monin eri tavoin. Mutta pohjimmiltaan syytämme Häntä jonka ajattelemme olevan vastuussa. Kysymme miksi Hän sallii pahoja asioita.

Entä jos Hän ei olekaan vastuussa? Entäpä jos mitään OIKEASTI pahaa ei tapahtunutkaan - ei ennen kuin itse sammutimme lähteen, ja jäimme pimeään, alastomaksi. Entä jos pienet lapset, ja muut syyttömät, joiden puolesta tunnemme suurinta katkeruutta, eivät voikaan vahingoittua - ei ennen kuin joku opettaa heille itsesäälin ja katkeruuden aakkoset. Voi sitä ihmistä jonka kautta valhe tulee.



Jos miettii seuraavia ajin kirjaimen sisältäviä sanoja, ne liittyvät hyvinkin (ihmis)henkeen, näkemiseen, antamiseen tai palvelemiseen:

Ed (todistaja), edah (todistus), ein (silmä / lähde), amad (seistä), asah (tehdä, työskennellä), zera (siemen, kylvää), shearim (sato), eved (palvelija), ezer (apu), ezah (neuvo), olah (polttouhri), Eden (Eden), ets (puu), ja`ar (metsä), ra`ah (paimentaa, paimen), eder (lauma), jada (tietää, tuntea), uur (herätä, valvoa), amoq (syvyys, salattu), merea (ystävä), ra (paha), eirom (alasti), et (aika), naim (ihana), shema (kuulla), iir (kaupunki), emek (laakso).

Seuraava kirjain: peh