Jos seuraava teksti vaikuttaa kovalta, muistakaa että kirjoitan ennen kaikkea itselleni, Pyhä Henki puhuu tätä minulle.

Mark.9:40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.

Juuri-ilmestyksen saaneilla on valtava aarre annettavaksi "tavallisille" kristityille. Tätä ilmestystä voisi verrata siihen kun aikanaan helluntailaiset toivat Pyhän Hengen kasteen ja armolahjat massojen ulottuville. Heillä oli valtava aarre, valtava Isän lahja jaettavana, mutta heidät tyrmättiin hurmahenkisinä, jopa saatanan eksyttäminä. Luterilaiset papit julistivat monin paikoin Suomessakin että aikuiskasteelle menijä valitsee helvetin. Muutama vuosikymmen myöhemmin tuo alkujärkytys oli unohtunut ja jopa suurissa kirkkokunnissa esiintyy karismaattisuutta.

Historia toistaa itseään. Uusia ilmestyksiä ja herätyksiä tulee kun uskonnollisuudeksi hiipunut edellinen liike happanee ihmisten näpeissä. Pyhä Henki etsii uusia uomia, saadakseen edes hetkeksi vettä lähes kuolleelle kansalleen. Jokainen herätys on valmistanut tietä seuraavalle, raivannut yhden kiven pois paluun tieltä. Vai haluaisimmeko lähteä uudelleen liikkeelle anekaupasta ja lapsikasteesta? (No, moni lähteekin..)

Juurille paluu tarkoittaa kristittyjen vapautumista kristinuskon pakanallisten traditioiden kahleista, ja palaamista yksin Raamatun ja Pyhän Hengen auktoriteettiin. Tätähän on tosin tapahtunut jo monessa eri herätyksessä. Ei tämä ole mitään uutta!

Jopa Luther, kaikesta juutalaisvihastaan ja virheistään huolimatta, avasi ihmisten silmiä joillekin katolisuuden kammottaville traditioille. Hän sai aikaan paljon pahaa ja myös paljon hyvää. Kukapa ei. On otettava huomioon että Luther aloitti työnsä helvetin esikartanoista. Miten hän olisi voinut olla puhdas? Mutta jolle on paljon annettu, siltä enemmän vaaditaan.

Sitten seurasi 1800 -ja 1900 - lukujen monet herätykset, jotka parhaimmillaan ovat tuottaneet valtavaa parannuksen tekoa ja hengen hedelmää. Herra on tullut kirkastetuksi, Hänen voimansa on ilmennyt monin tavoin, miljoonat syntiset ovat katuneet ja tehneet parannusta. Se ei ole vihollisen työtä!

Upotuskaste, kielillärukoilu, profetoiminen, tiedon sanat, parantumiset ym. eivät (poikkeuksia lukuunottamatta) ole vihollisen työtä. Tietenkin vihollinen nostattaa oman pölypilvensä herätysten ympärille, tehdäkseen tyhjäksi sen mitä Herra antaa. Näemmekö tuon pölypilven läpi, mitä todella tapahtui?

Luin erään karismaattisen keulahahmon kirjaa. Häntä pidetään valtakristillisyydessä eksyttäjänä ja epäraittiina. Totesin että hänen opetuksensa oli "hebrealaisempaa" ja terveempää kuin useimpien "tervehenkisinä" pidettyjen opetus. Pyhä Henki todisti olevansa tuon opetuksen takana, vaikka se ei tietenkään ollut täydellistä. Olin varuillani ja skeptinen, mutta Pyhä Henki sanoi: älä pelkää, minä se olen!

Monet kristityt herätysjohtajat Herra on kutsunut jo lapsena, selvillä sanoilla. Monet kuulevat jatkuvasti Pyhän Hengen äänen, selvinä sanoina, jotka toteutuvat tarkalleen. Tiedon sanat tai profetiat ovat usein niin tarkkoja, ettei ole mitään epäilystä ovatko ne todellisia. Ja hedelmä on hyvää, ei pahaa.

Mutta jos kerran nämä palvelijat kuulevat Herran äänen, niin että voivat kulkea tarkassa johdatuksessa - miksi oi miksi heidän sallitaan syödä kinkkupitsaa iltapalaksi? Miksi heitä ei johdettu samantien juurille, koko totuuteen? Miksi Pyhä Henki ei sano; "avaa Raamattusi ja tarkista sapatti? Tarkista mitä Baalin palvontaan kuului, ja tarkista onko se sallittua minun pyhilleni?" Kysyin tätä ihan tosissani, lukiessani tuota kirjaa.

Ymmärrän hyvin että hebrealaisuuden löytäneillä on suuri houkutus leimata heidän työnsä vihollisen työksi, juuri tuon dilemman takia. Hedelmistä puu tunnetaan, ja hedelmää on juurikin käskyjen pitäminen. Jos he eivät pidä sapattia, he eivät ole Jumalasta, se ON kyllä Sanan totuus.

Mutta mutta.. entä jos Elohim kuitenkin armossaan käyttää heitä, koska on pakko? Emmekö silloin ole vaarassa tehdä Pyhän Hengen pilkkaa? Jeshua antoi vakavan varoituksen Hänen työnsä nimittämisestä vihollisen työksi. Hän sanoi että siinä kulkee raja. Pitää olla todella varma, ennen kuin ottaa sen riskin.

Pitikö Simson käskyt? Ei todellakaan. Oliko hänen voitelunsa Elohimista? Kyllä. Aika oli silloin sellainen, ettei pyhempää tuomaria noussut... Ja hätä oli suuri. Olisiko Simsonin palvelutyön demonisoiminen ollut Herran pilkkaa? Kyllä. Simson oli Herran valinta. Kuten kuningas Saul, jota Daavid ei uskaltanut häpäistä edes tämän ollessa riivattu. Jos entinen voideltu julistaja alkoholisoituu tai tekee aviorikoksen, suretko vai ryntäätkö haaskalle?

Olen huomannut, että jos osallistun vähänkin jonkin palvelutyön tai henkilön "analysoimiseen", kriittiseen tarkasteluun, vaikka vain sivustakuulijana kohteliaasti nyökkäillen, Pyhä Henki vaikenee! En huomaa sitä heti. Mutta kun rukoilen, Hän ei vastaa. Saan rukoilla ihan yksin. Se on muuten melkoisen tylsää ja turhaa ajanhukkaa. Se säikäyttää, mitä on tapahtunut? Kun sitten muistan että osallistuin ihan vähän johonkin pikku nokkimiseen, ja teen siitä parannuksen, Hänen shalominsa palaa. Elämän virta palaa. Kuinka helposti ja salakavalasti tulemmekaan petetyksi.

Monilla on tapana pitää mustia listoja eri julistajista, levitellä "paljastuksia". He kutsuvat tätä "varoittamiseksi". Se on hengenvaarallista. Henki nimittäin poistuu.


Niin, miksi Pyhä Henki ei ole johtanut omiaan juurille aiemmin? Miksi 1900-luvun herätyksiin ei samantien sisältynyt hebrealainen ilmestys. Miksi Hän johti kristittyjä ensin upotuskasteeseen, sitten Pyhän Hengen täyteyteen ja armolahjoihin, mutta ei vielä vapauteen kirkon perintönä tulevasta kristinopista?

Luulen että sain jonkinlaista vastausta.

Joh.16:12,13 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.

No, johtiko Pyhä Henki tulopäivänään välittömästi ja pysyvästi koko seurakunnan kaikkeen totuuteen? Miten on Paavali?

1.Kor.3:1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Messiaassa.
3:2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3:3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Hyvänen aika, tiedämmekö millaisia uskovia Paavali tässä nuhtelee? Korinttilaisilla oli aktiivi käytössä kaikki Pyhän Hengen lahjat. Me voimme vain haaveilla sellaisista kokouksista. He vaelsivat yliluonnollisessa. Lisäksi heillä oli Toora. He eivät todellakaan syöneet sikaa, tai viettäneet sunnuntaipyhää tai joulua. Hehän olivat meidän näkökulmastamme lähes täydellisiä: Tooran pitäviä karismaatikkoja.

MUTTA heidän keskuudessaan oli kateutta ja riitaa. Niinpä he olivat pikkuvauvoja, maitoa nauttivia. Ei mitään asiaa kaikkeen totuuteen. Hekään eivät voineet kantaa kaikkea mitä Pyhä Henki halusi heille kertoa, he olivat vielä ihmisviisauden alueella. Paavali olisi halunnut puhua heille salattua Elohimin viisautta, mutta tyytyi jokeltamaan ja nostamaan pudonnutta tuttia. Ja he olivat sentään EDELLÄ meitä!

Ehkä se kinkkupitsaa syövä karismaatikko jo osaa nostaa itse tuttinsa. Niinpä hän saa leikkiä armolahjoilla, hän ei lyö niillä ketään.

Ehkä meidän ei pitäisikään verrata jokaista seurakuntaa tai herätystä sen edeltäjään, jossa asiat olivat vielä huonommin. Ehkä jopa pitäisi hyväksyä se, ettei juuriherätyskään ole kuin yksi askelma matkalla ylös helvetistä.

Aikoinaan upotuskasteesta ajateltiin että tämä palauttaa seurakunnan koko totuuteen. Samoin ajateltiin Pyhän Hengen kasteesta. Nyt ajatellaan että juuriherätys palauttaa meidät alkuseurakunnan kaltaisuuteen.

Ehkä se kinkkupitsan jättäminen ei sittenkään vielä tekisi karismaatikkojulistajaa täydelliseksi, VARSINKAAN jos tilalle tulisi ylpeys ja toisten nokkiminen. Silloin Herra ei voisi käyttää häntä lainkaan! Ja Hänen on PAKKO juottaa kansaansa, keinolla millä hyvänsä, ettei se kuolisi kokonaan.

Kristikunta on sairas, kriittisessä tilassa! Ei hätätilanteessa mietitä repeytyykö puku, jos on annettava sähköshokkeja. Elvytyksessä voi jopa murtua kylkiluita. Ei ole aikaa ajatella muuta kuin potilaan eloonjäämistä. Niin, ehkä se kinkkupitsa ei ole ollut Herran suurin suru.

Saastaisen ruuan syöminen ei ole kadottava synti, varsinkaan jos sen tekee tietämättömyydessä. Herran työn tuomitseminen vihollisen työksi sen sijaan on kadottava synti (Matt.12:24-32). Kummasta synnistä siis on kiireellisempää varoittaa? Alkaen jokainen itsestämme.