Aion lainata Tobian kirjaa. Se, kuten Makkabelaiskirjat tai Salomon viisauden kirja, kuului King James versioon, samoin kuin mm. lestadiolaisten käyttämään suomalaiseen Bibliaan. Jopa katolinen kirkko katsoi näiden kirjojen olevan UT:n tärkeää kontekstia, viittasivathan Jeshua ja apostolit näihin kirjoituksiin kymmeniä, ellei satoja kertoja. He olettivat kuulijoiden tuntevan ne. Jeshuan ja apostolien suositus riittää ainakin minulle - jos Jeshua lainasi Tobian kirjaa, minäkin lainaan. Käännös on vanhan Biblian mukainen.

Tob.1:1 Oli yksi mies, nimeltä Tobia, Naphtalin suvusta, yhdestä ylimmäisen Galilean kaupungista, ylempänä Asseria, tien vieressä vasemmalla kädellä merta kohden.
2. Se myös vangiksi vietiin Salmanasserin, Assyrian kuninkaan aikana. Ja vaikka hän niin muukalaisten seassa vankina oli, ei hän kuitenkaan Jumalan sanasta luopunut.
3. Ja kaikki mitä hänellä oli, jakoi hän veljillensä ja tuttavillensa, jotka hänen kanssansa vankina olivat.

5. Ja kuin muutoin jokainen palveli kultaisia vasikoita, jotka Jerobeam, Israelin kuningas, oli tehdä antanut, vältti hän sitä kauhistusta,
6. Ja piti itsensä templiin ja Jerusalemin jumalanpalvelukseen, ja palveli siellä Herraa, ja rukoili Israelin Jumalaa, antoi myös esikoisensa ja kymmenyksensä aivan uskollisesti.

Tobia on kuin kuva meistä; pakkosiirtolainen vieraalla maalla. Hän tuli alueelta jossa Jeshua myöhemmin vaikuttaisi, "pakanain Galilea, kuoleman varjon maa". Herra oli katkaissut liittonsa noiden Israelin heimojen kanssa. Heille oli annettu erokirja ja lähetetty pois. Tobian asema vastaa täysin meidän asemaamme. Heille oli sanottu: "Ei minun kansani". Heille ei ollut mitään hyötyä Jaakobin geeneistä. He olivat ulkona liitosta. Mutta mitä tekee Tobia?

11. Ja kuin hän kaiken sukunsa, vaimonsa ja poikansa kanssa vietiin pois vankein seassa, Niniven kaupunkiin,
12. Ja jokainen söi pakanain uhrista ja ruasta, vältti hän sitä ja ei saastuttanut itsiänsä senkaltaisella rualla.
13. Ja että hän koko sydämestänsä Herraa pelkäsi, antoi Jumala hänelle armon Salmanasserin, Assyrian kuninkaan edessä,

Tobia sai armon, koska pysyi uskollisena. Israel oli alennettu pakanoiksi, mutta Tobia ei suostunut elämään kuin pakana. Miten tämä armo näkyi, mitä se vaikutti? Se vaikutti maallista menestystä, maallisen hallitsijan suosion, joka taas mahdollisti Valtakunnan palvelutyön.

15. Niin hän meni kaikkein tykö, jotka vankina olivat, ja lohdutti heitä Jumalan sanalla,
16. Ja tuli Median kaupunkiin Ragekseen, ja hänen myötänsä oli kymmenen leiviskää hopiaa, jotka kuningas hänelle antanut oli.
17. Ja kuin hän muiden Israelilaisten seassa näki yhden suvustansa, nimeltä Gabelin, joka sangen köyhä oli, antoi hän hänelle sen rahan, ja otti kirjoituksen häneltä
18. Sitten pitkän ajan perästä, Salmanasserin kuoleman jälkeen, kuin hänen poikansa Sennaherib hänen jälkeensä hallitsi, joka Israelin lasten vihamies oli,
19. Kävi Tobia joka päivä kaikkein Israelilaisten tykönä, ja lohdutti heitä, ja jakoi itsekullekin hyvyydestänsä voimansa jälkeen.
20. Isoovaisia hän ruokki, alastomia hän vaatetti, tapetuita ja kuolleita hän hautasi.

Mitenkähän tuo nälkäisten ruokkiminen ja alastomien vaatettaminen kuulostaa niin tutulta, vaikka ei olisi ikinä Tobiaa lukenut. Samoin vankeudessa olevien luona vierailu.

Mutta vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa, ei hyvää voida tehdä ilman maallisia resursseja. Ilman kuninkaan suosiota Tobia ei olisi voinut vierailla kenenkään luona. Hän ei olisi voinut vaatettaa tai ruokkia ketään ilman varoja.

Onko tarkoitus että vain rikkaaksi syntyneet tekevät Valtakunnan työtä? Onko sokeaa sattumaa kuka saa osallistua ja kuka ei. Onko sana täynnä näitä menestyskertomuksia vain meidän kiusaksemme.

Ei ole sattumaa. Tässäkin Tobian kirjan ykkösluvussa on heti alussa kerrottu Tobian salaisuus:

3. Ja kaikki mitä hänellä oli, jakoi hän veljillensä ja tuttavillensa, jotka hänen kanssansa vankina olivat.

6. ..antoi myös esikoisensa ja kymmenyksensä aivan uskollisesti.

Tobialle pakkosiirtolaisuus ei ollut tekosyy, kuten se ei saa olla meillekään. Hän noudatti Tooran henkeä. Hän ei voinut viedä kymmenyksiä tai esikoisuhreja temppeliin, mutta hän antoi ne kuitenkin. Eikä se vielä mitään - hänen sanotaan jakaneen tarvitseville KAIKEN mitä omisti. Siinäpä ristin hullutus meille uuden liiton uskoville.

Konkreettinen antaminen on syy miksi hän niitti myös konkreettisen sadon, ja tuo sato mahdollisti käytännössä Valtakunnan palvelutyön.

Kyseessä on hengellinen periaate; kylvämisen ja niittämisen laki.

Luuk.6:38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.

Juutalaiset ovat kautta aikojen menestyneet taloudellisesti aivan käsittämättömällä tavalla. Menestyksen takia heitä on usein pelätty ja vihattu. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että kaikki mihin he koskevat, muuttuu kullaksi. Sitä tapahtuu koko ajan, nenämme edessä.

Mikä ihme on heidän salaisuutensa? Jos kyse on vain Jumalan suosiosta, miksi Hän ei siunaa samalla tavoin kristittyjä? 

Ei, en usko että juutalaiset menestyvät VAIN siksi että ovat biologisia Jaakobin jälkeläisiä. Kyse ei myöskään voi olla synnin määrästä tai opista - juutalaiset ja kristityt ovat yhtä lailla harhassa, yhtä lailla syntisiä.

Ainoa selitys on että juutalaiset tuntevat Elohimin hengelliset luonnonlait kuitenkin paremmin. Hengelliset lainalaisuudet toimivat kuten mikä tahansa fysiikan luonnonlaki. Painovoima ei katso kuka hyppää katolta, mikä on hänen rotunsa tai siviilisäätynsä. Painovoimalaki on sama kaikille.

Tooraa tutkivat juutalaiset tuntevat edelleen saman lain minkä Tooraa tutkiva Paavali tunsi: "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Laki pätee ihan kaikkeen. Jos kylvää viikunoita, saa viikunoita. Jos  kylvää ohraa, saa ohraa. Jos kylvää hymyjä, saa hymyjä. Siemen tuottaa aina lajinsa mukaan, kuten jo luomiskertomus opettaa.

Juutalaisilla on ollut tapana antaa vähintään kymmenen prosenttia tuloistaan hyväntekeväisyyteen. He ovat luonteeltaan antajia, koska sellaiseksi Tooraa tutkimalla väistämättä tulee. Näin he avaavat taivaan akkunat elämässään. Niin kuin painovoimalaki on lahjomaton, niin myös kylvämisen ja niittämisen laki on lahjomaton, se ei katso henkilöön, uskontoon, ei mihinkään. Se vain toimii, kuten universumin muutkin luonnonlait.

Kreikkalaisen filosofian eksyttäminä olemme hukanneet Tooran (sanan) tosi tarkoituksen. Kyse ei ole mistään hengellisestä haavemaasta (taivaasta). Käskyt ovat ennen kaikkea TÄTÄ ELÄMÄÄ varten, IHMISTÄ varten. Kovaan arkikäyttöön. Sana opettaa elämän tosiasioita, luonnonlakeja. Toora, eli koko Elohimin Sana (Jeshua) on AVAIN tosi elämään, se ohjaa aivan väkisin Elohimin kirkastumiseen kaikilla alueilla. Siksihän Toora annettiin!

Tobiakin sai armosta osallistua Messiaan lahjaan. Hän vaatetti, ruokki, lohdutti. Hän antoi siemenen ja näki sen moninkertaistuvan kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.

Tobian tarinan jatko kertoo miten valtavan Lohdutuksen sadon hän myös niitti, kylvettyään Sanan lohdutusta muille. Siemen tuottaa aina lajinsa mukaan.

Ellei siemen putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta kuolleena se tuottaa valtavan sadon.

Tooran ydin on puuhun ripustettu, alaston, köyhä ja muodottomaksi hakattu Kuningas. Hän on kuollut siemen, kaikkensa antanut Korkein Rikkaus ja Jalous. Hän odottaa hemmetinmoista satoa kylvöstään.

Kuinka epäuskoisia me olemmekaan pihdatessamme kymmenyksissä, lahjoissa, sapatinvietossa, anteeksiannossa, ihan kaikessa. Haluamme pelastaa elämämme, emme kylvää sitä Hänelle. Arvioimme Sanan ohjeita kyynisesti, ihmisviisaudella. Samaan aikaan juutalaiset ruokkivat miljoonia nälkäisiä ympäri maailmaa, vaatettavat alastomia, pitävät hengissä köyhien vihollistensa lapsia, jotka opetetaan vihaamaan heitä.

Kuinka ironista, että kristityillä on Jeesuksen nimi, juutalaiset taas toteuttavat käytännössä Hänen opetuksiaan. Me emme voi opettaa heille paljoakaan, mutta he kyllä voisivat opettaa kristityille muutaman asian luonnonlaeista ja maanviljelystä.