Miksi kristittyjen pitäisi saada tämä ilmestys hebrealaisesta kontekstista? Miksi he eivät voisi vain jatkaa rauhassa obeliskiensa alla kokoontumista ja jakaa "leipää" jonka mukaan Jumalan Sana (Toora) on hapatusta, jonka Jeesus naulitsi ristiin, tappoi pois tieltämme. Tooran joka oli meitä vastaan, meille kuolemaksi?

Yksinkertaisesti siksi, että kristikunta on tehnyt jo tarpeeksi hallaa evankeliumille. Me olemme jo tarpeeksi kauan seisoneet juutalaisten ja heidän Messiaansa välissä, estäen näitä kohtaamasta.

Tämä on niin valtava kollektiivinen häpeä, etten mielelläni edes kutsu itseäni kristityksi. Miten luulemme evankeliumin Herran kokevan sen mitä kristikunta on tehnyt? Eikö meille tullut pelastus juuri siksi että se palvelisi Israelin pelastumista? SIKSI Paavali sanoi olevansa ylpeä tittelistään pakanoiden apostolina! Se häntä motivoi ja ajoi; herättää kateuteen edes joitain juutalaisia, näiden nähdessä miten pakanuudesta POIS KÄÄNTYNEET noudattavat Tooraa pelossa ja rakkaudessa.

Mikä oli se juutalaisten ongelma, josta Jeshua heitä nuhteli?

Ongelma oli etteivät he totelleet Tooraa. Siitä on aina ollut kysymys, ei mistään muusta. SIKSI Herra aikoi herättää heissä mustasukkaisuuden pakanoiden kautta. Niin miten? Eikö vain siten että pakanat noudattavat Tooraa? Muukalaiset vaeltavat puhtaudessa, tuottavat vanhurskauden hedelmää, herättäen juutalaiset näin näkemään elävän Tooran rikkauden niissä joiden he luulivat olevan ulkopuolella liiton.

Miten kävi?

Menneinä kahtena vuosituhantena juutalaisilla ei ole ollut yhtikäs mitään syytä kahdehtia kristittyjä. Päin vastoin, kristikunta on tehnyt kaikkensa ajaakseen juutalaiset kauas Messiaastaan. Olemme tehneet Jeesuksesta kreikkalaisen, sinisilmäisen, pitkähiuksisen, verenhimoisen tappajan.

Meidän on turha kuvitella etteivät he tiedä kristinuskosta mitään. He tietävät ihan tarpeeksi. He tietävät että hylkäämme Tooran, juuri kuten Juudan kansa ennen Babyloniaan vientiä. Juutalaiset oppivat läksynsä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, he eivät ole sen jälkeen patsaita kumartaneet. Ei vaikka vaihtoehdoksi annettiin katolisissa maissa kuolema, omaisuuden ryöstö tai karkotus.

He tiesivät tasan tarkkaan neitsyt Marian samaksi Aseraksi jota Israel palvoi uhrikukkuloilla. He tiesivät että tämän sädekehäpäinen poika on epäjumala. Jeesus täyttää kaikki epäjumalan tuntomerkit, joista Toora varoittaa.

Todellakin, Toora varoittaa juutalaisia kristinuskosta! (Esim. 5.Ms.13:1-4) Juutalaiset ovat vain noudattaneet Mestarinsa sanaa torjuessaan Jeesuksen.

Millainen pakkosiirtolaisuus kristittyjä kohtaakaan? Jos Hän rakastaa meitä, Hän kurittaa meitä kuten Israelia. Historia on osoittanut että pakanoita ei kuriteta ihan samalla kädellä, vaan heidän tekonsa jäävät tulevaisuuteen. Se on paljon pahempi vaihtoehto. Armoa oli se että Aaronin kaksi poikaa kuolivat välittömästi tuotuaan vierasta tulta pyhäkköön. Armoa oli myös Ananiaksen ja Safiran tapaus. Missä on Armo tänä päivänä. Pelottavaa.

Paavalin aikana pakanuudesta KÄÄNNYTTIIN pois, Jeesusta ei raiskattu pakanoiden poliittisiin tarpeisiin sopivaksi pelleksi. Kristityt ovat unohtaneet kutsunsa: herättää kateutta juutalaisissa, että nämä tulisivat Messiaansa luo. Tuo oli jalo kunniatehtävä, pyhä kutsumus. Me pidimme sen halpana, halusimme itse pitojen parhaille paikoille. Heitimme sulhasen perheväen ulos. Luulemme olevamme jokin Karitsan morsian. Oikeasti me olemme raadelleet morsiamen, saaneet hänet vihaamaan sulhasen nimeäkin. Häät ovat viivästyneet MEIDÄN takiamme.

Mutta hetkinen, enhän minä yksilönä ole tuohon syyllinen, me ajattelemme. Enhän ollut paikalla ensimmäisten vuosisatojen kirkolliskokouksessa kun sapatinvietto ja juhlat kiellettiin ja sunnuntai määrättiin lepopäiväksi. Enhän ollut edes kuulemassa kun juutalaiset julistettiin alemmaksi roduksi, jolle kuuluu vain helvetin tuli. En ollut natsisaksassa hurraamassa Hitlerille.

Minäkin ajattelin ennen ettei hyödytä kaivella kristinuskon haisevaa historiaa. Onhan uskon nimissä myös ruokittu paljon nälkäisiä, vaatettu paljon alastomia. Mitä väliä mitä keskiajalla tai natsisaksassa on tehty kun vain nyt emme toimi niin?

Ongelma on että me länsimaiset ajattelemme yksilökeskeisesti. Ajattelemme olevamme yksilöinä täysin irrallaan menneisyydestä, irrallaan suvustamme ja kulttuuristamme. Emme näe sitä kreikkalaisroomalaista antisemitismiä, koska kasvamme itse oksana kyseisessä puussa. Se on meissä.

Vain Pyhän Hengen murtavassa ja repivässä läheisyydessä järkyttävä totuus paljastuu. Se Valo ei kuitenkaan ole tuomioksi, vaan elämäksi. Hän repii ja parantaa. Hän näyttää kysyvälle mistä on kyse. Lapset revittiin äitiensä sylistä, puolisot erotettiin, heitä kohdeltiin huonommin kuin karjaa. Tämä jatkui kautta historian. Heidän verellään rakennettiin katedraaleja, joissa palvotaan "jeesusta", Israelin rakastavaa Paimenta. Heitä poltettiin synagoogiinsa Jeesuksen kunniaksi.

"Kaikissa heidän ahdistuksissaan Hänellä oli ahdistus". Jeshuan Henki kantaa kansansa koko kipua. Hän jakaa sitä vain kaikkein lähimpien kanssa! Niiden kanssa jotka haluavat kuulla.

Esirukouksen henki on kollektiivinen taakka, onnellinen se joka saa edes hetkittäin kokea sitä. Taakka on valtava, mutta samaan aikaan lasketaan Voima ja Hänen näkökulmansa. Toiset tietävät mitä tarkoitan, toiset eivät.

Kun vaikkapa Daniel pakkosiirtolaisuudessa rukoili kansansa puolesta, hän paastosi, tunnusti omat syntinsä JA kansansa synnit, ikään kuin ominaan! Hän ei sanonut; pitäköön muut huolen itsestään, minä vain ylistän ja kiitän että ainakin minun käy hyvin. Daniel eli hyvin lähellä Henkeä. Hän kantoi Isän itkevän sydämen taakkaa; ristiä.

Eikö meitä kutsuttu samaan?

Kyllä, me olemme syyllisiä. Suurin osa meistä ei kätkisi lainsuojattomia kotiimme, jos jotain kansanryhmää nyt etsittäisiin kaasutettavaksi. Tälläkin hetkellä suurin osa sulkee silmänsä kymmeneltä tuhannelta abortilta vuosittain. Miten se eroaa siitä vaikenemisesta mitä saksalaiset kunnon kristityt harjoittivat? He kyllä tiesivät mitä "alemmalle rodulle" tapahtuu.

Hebrealainen kulttuuri ei tunne muista riippumatonta yksilöä kuten länsimainen ajattelu. He itkevät itkevien kanssa, iloitsevat iloitsevien kanssa. Heille "veli" tarkoittaa paljon enemmän kuin meille.

Siinä yksi syy miksi he ovat meitä rikkaampia.

He eivät ole unohtaneet. He kertovat lapsilleen mitä on tapahtunut. He eivät koskaan luota kristittyyn evankelistaan. Miksi ihmeessä luottaisivat?

Juutalaiset eivät tasan tule hyväksymään ajatusta että Jahvella olisi poika, ei niin kauan kuin tuohon käsitteeseen liittyy hitunenkaan kristinuskoa. Kristikunta silpoo Elohimin kolmeksi eri persoonaksi, viettää aurinkokultin kemuja, polkee sapatin jne. - ja sitten he kehuvat täyttyneensä Israelin Jumalan Hengellä! Vaikka kaikki kristityt lopettaisivat kaiken synninteon nyt heti, kestäisi siltikin satoja vuosia ennen kuin juutalaiset uskoisivat vilpittömyyteemme.

Monet kristityt odottavat innolla Jeesuksen paluuta. Se ei kuitenkaan tule tapahtumaan, ei ennen kuin hylkäämme valheen. Sanahan vihjaa että juutalaisten täytyy ensin löytää Messiaansa. Me kristityt olemme seisoneet heidän ja Jeshuan välissä kaksituhatta vuotta, tappaen ja lyöden heitä Jeesus nimellä. Yrittäen pakottaa heitä kumartamaan epäjumalia, vaatien heitä hylkäämään Korkeimman Tooran. Jos oikeasti ymmärtäisimme miltä heidän korvissaan kuulostavat sanat "kristitty", "Jeesus", "Jumalan poika", jne, me emme enää ikinä käyttäisi noita sanoja niin pystypäin kuin nyt teemme.

Jos tietäisimme mitä he kertovat lapsilleen, me häpeäisimme kristityn nimeämme.

Sääliksi käy evankelistoja jotka menevät innolla juutalaisten luo kertomaan heille Jeesuksesta ja Jumalan armosta, tajuamatta lainkaan miten heidän kuuluisi hävetä noita sanojakin. Kristityt ovat pelanneet itsensä ulos, me emme voi evankelioida juutalaisia!! Me olemme ryssineet asian niin täysin, ettei voi kuin olla hiljaa, hävetä ja huutaa Jumalan puoleen, että Hän armahtaisi meitä.

Me emme voi muuttaa menneisyyttä. Me voimme vain pyytää armoa ymmärtää mitä on tapahtunut, ettemme ENÄÄ olisi Häiden esteenä. Meidän kuuluu yksilöinä erottautua perinteisestä kristinuskosta, jonka juuri on mätä, vaikka oksat voivat vielä vihertää. Tällä puulla ei ole tulevaisuutta. Meidän ainoa toivomme on anoa oksastusta Oikeaan puuhun. Siihen jolle on luvattu tulevaisuus.