Jos hebrealainen näkökulma tuntuu vieraalta, siihen on vain yksi syy: identiteettisi on pakanakristitty.

Niin kauan kuin olin pakanakristitty, en nähnyt mitään syytä edes ottaa selvää mikä on sapatti, sukkot tai puhdas ruoka. Eiväthän nuo asiat liittyneet elämääni mitenkään. Toki olin kiinnostunut fyysisestä Israelista, mutta vain pakanakristityn näkökulmasta.

Kuten monet kristityt, pidin juutalaisia erityisenä kansana, mutta kuitenkin ajattelin että minulla on jotain parempaa. Minähän sentään tunnen heidän Messiaansa jota he eivät tunne. En nähnyt mitään syytä kadehtia heitä. Meillä kristityillä on ihan oma show, emme tarvitse juutalaisia.

Sana sanoo että kylläinen polkee hunajaakin, ja juuri niin on tämän ilmestyksen kohdalla. Niin kauan kuin vielä jaksoin toivoa että uskoni lopulta kasvaisi ruokkimaan minut, ei ollut tarvetta kyseenalaistaa oppimiani kristinuskon perusteita.

Onneksi uskonvarmuuteni otettiin pois, ja nälkäkausi kesti niin kauan, että olin lopulta valmis ottamaan minkä tahansa johtopäätöksen. Ehkä Jumalaa ei olisi edes olemassa. Okei, no problem, olisin hyväksynyt tylsän epätietoisuuden loppuelämäksi. Ei kivaa, mutta jos ei kerran vaihtoehtoja ole.

Tiesin hyvin että kristitty ei tarvitse kokemuksia uskonsa tueksi, sana riittää. Minulla ei vain enää ollut sitä sanaakaan. En avannut Kirjaa vuosiin, koska sana minussa oli kuollut - inhosin sanaa! Uskon että Elämän Antaja oikeasti poistui etäämmälle ja jätti minut kuivamaan, näyttääkseen jotain.

Vasta tuollaisessa tilanteessa aloin olla valmis hyväksymään minkä tahansa selityksen, olisi se sitten kuinka tylsä tai ankea tahansa. Aloin lukea sanaa pitkästä aikaa, ja ensimmäistä kertaa ajatuksella että hyväksyn mitä tahansa sieltä löytyy. Ei ollut mitään menetettävää. Ei ollut enää "oppia" tai "uskoa" mille olisin etsinyt pönkitystä kirjasta. Minulle oli ihan sama vaikka koko kirja osoittautuisi nyt kriittisesti katsottuna satukirjaksi. Sekin olisi ollut helpotus epätietoisuuteen.

En aloittanut kirjaa lopusta, kuten ennen piti tehdä, enkä pomppinut sinne tänne valikoiden paikkoja. Luin vain mitä vastaan tuli.

Kirjassa näytti olevan teema. Yksi asia hyppäsi silmille: Jumala rakastaa epätoivoisesti Israelin kansaa. Ennen en ollut nähnyt sitä niin selvästi, koska oppini seurakunnasta uutena Israelina oli sekoittanut asioita. Nyt luin tarinaa kuin mitä tahansa kirjaa. Miten valtavasti Jumala vuodatti kyyneleitään, uhkaili ja maanitteli vuosisatoja kääntääkseen jästipään kansan takaisin luokseen. Turhaan.

Löysin hebrealaista musiikkia, joka meni suoraan jonnekin sisuksiini, ja sulatti jotain. Aloin ottaa selvää näistä ihmisistä, jotka saivat Jumalan itkemään. Mitä enemmän sain selville, sen ilmeisempää oli että nyt olin löytänyt jotain.

Israel on ERILAINEN, sitä ei voi tylsinkään ateisti kieltää. Jopa minä, epäuskon ja kyynisyyden jäädyttämä tylsistynyt routamöykky aloin pyyhkiä silmiäni kun aina vain uusia, täysin selittämättömiä asioita tuli esille. En ollut tiennyt murto-osaakaan. En ollut tiennyt.

Tajusin vihdoin että kyse onkin heistä, ei meistä.

Kristillisen seurakunnan "ihmeet ja merkit" ovat lähes pelleilyä verrattuna siihen mitä Israelille on oikeasti tapahtunut ja tapahtuu. He ovat jatkuva ihme, ei vain se että he elävät vieläkin, vaan se että heillä on vieläpä varaa elää ylpeää, korkeaa, ihmisarvoista elämää. Heillä on varaa auttaa vihollispuolen siviilejä lääketieteensä huippuosaamisella - samaan aikaan kun heidän omia siviilejään pommitetaan järjettömällä vihalla.

Heillä on varaa ottaa 20 prosenttia kaikista tieteen Nobelin palkinnoista maailmassa, samaan aikaan kun he toipuivat kansansa joukkoteurastuksesta, ja rakensivat maataan vihamielisten jättiläisnaapurien puristukseen.

Jos 20 prosenttia ei kuulosta paljolta, voi ottaa huomioon että heidän väkilukunsa on kaksi promillea maailman väkiluvusta.

Samaan aikaan heidän maatalousihmeensä hämmästytti koko maailmaa. 1900-luvun alussa Israel oli aavikkoa ja malariasuota, jota kukaan ei pystynyt viljelemään, eikä kukaan edes halunnut tuota kirottua maata.

Kun valtio oli perustettu -48, alkoivat sadepilvet eksyä sen aavikoille joka vuosi, ohitettuaan alueen vuosisatoja. Mistä sadepilvet tiesivät ketkä ovat muuttaneet kotiin? Miksi ne tulivat juuri silloin?

Mistä Israelin lehmät tietävät lypsää eniten maailmassa? Eivätkö ne tajua ettei siinä maassa ollut mitään edellytyksiä maataloudelle? Mitä elukat voivat ymmärtää Raamatun sanasta; "maidon ja hunajan maa".

Eivätkö hedelmäpuut ymmärrä kasvavansa entisellä aavikolla? Miksi sadot ovat maailman parhaimpia?

Eikö Jumala muka puhu?

Vasta kun itkemme Hänen edessään ja tunnustamme että Hänen kansansa on ERILAINEN kansa, emmekä me tienneet sitä.. Emme tajunneet että Hän on uskollinen Jumala joka pitää sanansa, eikä peru puheitaan milloinkaan.. Vasta kun myönnämme kadehtivamme Hänen kansansa ihmeellistä asemaa. Vasta kun sydämessämme herää kaipaus, ja unelma olla tuon ERITYISEN kansan lähellä jotenkin, jossakin.. Silloin Hän saattaa paljastaa meille yhden kauneimmista salaisuuksista:


Jes.56:3 Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa.."

56:6,7 ..muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani,

Tuollaiset jakeet eivät merkitse yhtään mitään, niin kauan kuin olemme vielä ylpeitä pakanuudestamme, emmekä näe ulkopuolisuuttamme. Hänen Henkensä on ylpeä ja herkkä, ei Hän paljasta kansalaisuutta sille joka sitä ei tarvitse.

Kun Henki näki että oli saanut minut rakastamaan Israelia ja palvomaan heidän Kuningastaan, Hän kertoi että kuulun tuohon kansaan.

Tuon jälkeen kaikki palapelin palaset ovat loksahdelleet kohdalleen.

Kun tämä kansalaisuus asia valkeni, alkoi kroppani hylkiä possunlihaa. Muistan yhden palapaistin jonka jouduin sylkemään pois, luulin oikeasti lihan olevan pilaantunutta. Tuon jälkeen myös jauhelihan haju inhotti joten siirryin kanaan. En silloin vielä edes tiennyt ruokalain olevan voimassa.

Koko UT on ymmärretty niin väärin! Kaikilla termeilläkin on vääristynyt merkitys, siksi puhumme eri asioista, vaikka käytämme samoja sanoja. Uusi liitto, uusi luomus, uudestisyntymä, seurakunta jne.

Pakanakristittyä ei ole olemassakaan. Pakana tarkoittaa liiton ulkopuolista.

Ef.2:11-14 Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat.. ..että te siihen aikaan olitte ilman Messiasta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;
mutta nyt, kun olette Messiaassa Jeshuassa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Messiaan veressä.
Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi..

Olla vailla Israelin kansalaisoikeutta on sama kuin olla ilman Jumalaa, ilman Messiasta maailmassa. Ei ole kuin yksi seurakunta, ja sen nimi on Israel. Emme ole oksastettuja katolisuuden eri lahkoihin (toivottavasti), vaan Israel on se öljypuu, josta elämämme riippuu.

Tämä salaisuus pakanoiden oksastamisesta ei ole uusi. Ruutin kirja julistaa juuri tätä ilmestystä, siksi se liikuttaa meitä muualta tulleita niin syvästi. Ruut kuvaa meitä, Noomi kuvaa Israelia ja Boas Messiasta. Uskollisuus, sitoutuminen, puhtaus ja alamaisuus kaunistavat meidät Messiaan silmissä Israelin valiojoukoksi, morsiameksi, joka kelpaa kantamaan kirkkauden toivoa Israelille. Pakanallisten tapojen harjoittaminen, itsellisyys ja erottautuminen pyhien perheestä kertoo ettemme tunne salaisuutta jonka Ruut tunsi.

4.Ms.15:15,16 Seurakunnassa (Israel) olkoon sama laki (Toora) teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä.
Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne."

Gal.3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Messiaassa Jeshuassa.

Paavaali opetti vain ja ainoastaan Tooraa. Hän ei osannut aavistaa kuinka rumasti hänen sanansa tultaisiin irrottamaan Tooran kontekstista. Israel ja pakanakristityt eivät sulaudu yhteen joksikin hybridiksi, ei!

Ruut oli viettänyt lapsena aurinkokultin juhlia kuten mekin. Silti olen varma, että Boaksen vaimona hän ei ripustanut edes yhtä ainoaa mistelinoksaa kattoon yule juhlaksi. Hän liittyi Boaksen kansaan, ei toisinpäin. Hän ei opettanut lapsilleen pakanallisia tapoja, sen sijaan hän antoi poikansa anopilleen, tämän miehen suvulle, Israelille.

Noomi on kuva Israelista, joka on kärsinyt paljon, menettänyt paljon, asuessaan vieraalla maalla. Voi kuinka kaunista olisi jos Ruutin kirjan profetia saisi toteutua. Jospa me ENTISET pakanat saisimme lohduttaa Israelia antamalla itsemme sille. Puhtaaksi uhriksi, palvelijaksi. Se ei tule tapahtumaan niin kauan kuin olemme moabilaisia. He eivät tarvitse aurinkokulttiamme. He ovat jo kärsineet tarpeeksi meidän maassamme.



Aiempaa juttua Ruutista

Aiempaa juttua identiteetistä ja pakanalampaista