Kristinopin mukaan ihminen on ollut Eedenistä alkaen täysin kykenemätön pitämään Jumalan käskyjä. Eikö tämä olekin yleisesti hyväksytty ajatus? Sitten annetaan laki Siinailla, ja Jumala valehtelee ihmisille että nämä pystyvät noudattamaan tätä lakia. Seuraavaksi Jumala rääkkää lainrikkojia vuosisatojen ajan kamalilla rangaistuksilla, koska nämä eivät noudata käskyjä - joita siis kristinopin mukaan ei ole mahdollistakaan noudattaa?

Alan todella ymmärtää niitä ihmisiä jotka eivät halua olla missään tekemisissä kristinuskon Jumalan kanssa. Suoraan sanottuna minäkään en halua. Tuo Jumala muuttaa mieltään liian usein, eikä osaa päättää mitä ihmisiltä haluaa.

Otetaan esimerkkinä vaikka sian syöminen. Ensin ei syöty mitään elukoita. Kunnes vedenpaisumuksen jälkeen (kristittyjen opin mukaan) sai syödä kaikkia elukoita, myös sikaa. Sitten tuli Mooseksen laki, ja sian syönti kiellettiin.

Myöhemmin tuli Jeesus ja sanoi että syökää hyvät ihmiset sikaa. Viisitoista vuotta myöhemmin nössö Pietari ei ollut vieläkään edes maistanut (hän itse sanoi niin), joten Jumalan piti kovistella häntä näyllä. Syö nyt jo sitä sikaa!

Vielä mennään ajassa eteenpäin, Ilmestyskirjan kuvaamaan hetkeen jolloin katsotaan ketä pyhään kaupunkiin otetaan asumaan. Kauhuksemme näemme että Jumala on taas muuttanut mieltään - nimittäin kinkunpaistajat eivät pääse kaupunkiin. Mitä ihmettä!

Kristittyjen Jumala muutti mieltään tästä yhdestä vähäpätöisestä asiasta neljä kertaa! Mistä voimme ikinä tietää millä päällä Hän on, kun on kyse tärkeämmistä asioista?

Entä juutalaisten Jumalan versio samasta tarinasta? Se on lyhyt ja helppo oppia: Älä syö sikaa.

Ei kukaan pyhä syönyt, eikä tule syömään. Perimätiedon mukaan Mooseksen välittämä laki ei ollut ylläri - käskyt olivat jo Aabrahamilla hyvin tiedossa, samoin kuin jokaisella joka erotti itsensä aurinkokultista. Nooakin tiesi tarkalleen mitä Jumala tarkoitti puhtailla eläimillä laivaa lastattaessa.

Tällaiseen Jumalaan on helppo luottaa. Hän tarkoittaa mitä sanoo ja sanoo mitä tarkoittaa. Eikä koskaan peru puheitaan.


Joku voi kysyä missä kohtaa Ilmestyskirja puhuu sianlihasta.

21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

Voimme toki tulkita kirjoituksia itsestämme käsin. Eli siis: mikä minulle on kauhistus, miten minun kulttuurini, aikakauteni, tai teologiani sen määrittelee? Ainoa luotettava termien määrittelijä on kuitenkin Sana itse. Kirjoitukset määrittelevät että kauhistus (tai yökötys, inhotus) on monen muun ohella myös epäpuhtaiden eläinten syöminen.

JOS tulkitsemme epäpuhtaat eläimet vertauskuvallisiksi, silloin meidän on tulkittava myös muut kauhistukset samoin. On tekopyhää tuomita homous synniksi, jos itse syö sikaa.

Kuka saa päättää mitkä kaikki kauhistukset olivat vertauskuvallisia, ja näin ollen ovat sallittuja "uudessa liitossa". Kokeillaanko vaikka sitä maailman periaatetta, että "mikä ei vahingoita ketään, on sallittua"? Eläimiin sekaantuminen tai noituus ei kai vahingoita ketään? Entä kuka määrittelee mitä on vahingoittaminen? Yhteisesti on jo esim määritelty että abortti ei vahingoita vauvaa. Ei kait sitä muuten laki sallisi, jos vahingoittaisi?

Kyllä ihminen nämä moraaliasiat handlaa.

Ehkä kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi, käyttäisin sitä Sanaa itseään käsitteiden määrittelemiseen.



Yhteenvetona sika-asiasta: Jeesus siis kuoli sikojen puolesta? Niinhän kristikunta pokkana opettaa. Ajatellaanpa nyt oikein: ensin sika oli saastainen, syötäväksi kelpaamaton, mutta sitten Jeesus kuolee ja nousee ylös. Ja sen takia pekonihamppari muuttuukin terveelliseksi. Halleluja. Jotakin tapahtui selvästi sioille. Siis oikeasti, possusta tuli pyhä? Läteistä alkoi loistaa outoa valoa ja possut röhkivät uusin kielin.

Uusi liitto on todella ihmeellinen juttu.



Lisää possu asiaa, UT:n kuuluisat sananpaikat huomioituna