Tuntuu uskomattomalta, että vuosikausien uskossaolemisen jälkeen saammekin aloittaa uskon eskarista, ABC tasolta. Voimme toistella vuosia Paavalin lauseita, tuntea paljonkin sanaa teoriassa, tietämättä silti höpöäkään mitä Messiaassa oleminen tarkoittaa KÄYTÄNNÖSSÄ.

Sapatti on aivan hengen vaelluksen (eli Tooran) alkeita. Tooransa tunteva lapsikin tietää ettei kukaan sapatinrikkoja ole Jumalaa nähnyt eikä tuntenut. Voisi sanoa että kristinusko ei ole koskaan opettanut armon perusasioita, kuten käskyjen pitämistä. Ei alkuseurakunnan jälkeen.

Kristinuskon ajatusmaailma pohjautuu kreikkalaisroomalaiseen maailmankuvaan. Se poikkeaa täysin hebrealaisesta mielenlaadusta. Kreikkalainen usko on filosofiaa, ajatusrakennelmia, teoriaa. Se on ideologiaa ajatuksen tasolla, ei käytännön. Se näkyy kristillisyydessä. Paljon puhetta hienoilla teologisilla käsitteillä, jotka eivät kuitenkaan kestä käytännön elämää.

Hebrealainen mielenlaatu taas siirtää käskyn suoraan arkeen. Heille usko on tekemistä, ei mielipiteitä. Tämä oli myös Paavalin mielenlaatu, olihan hän hebrealainen. Hän kirjoitti uskosta, tarkoittaen tekoja, me ymmärrämme hänen tarkoittavan jotain teoreettista, näkymätöntä sydämen tilaa, jotain abstraktia totena pitämistä. "Jumala tuntee sydämeni", me sanomme. Hän näkee kyllä uskoni. Oikeasti emme usko, haluamme vain haaveilla. Jos uskoisimme, me siirtäisimme sen heti käytäntöön. Heti, ei tulevaisuudessa.

Heti tarkoittaa seuraavalla kauppareissulla, seuraavalla siivouskerralla, ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla. Oikea aika saada ilmestystä sapatista ei ole seuraava hieno teologinen luento, vaan seuraava perjantai. Hengen vaellus on ostaa sitä kalliimpaa sisäpaistia illaksi. Ja ne herkullisemmat pullat. Ja se jäätelö. Hengen vaellus on sanoa perjantai illan muille bileille ei. Sapatin alkua ei siirretä, kaiken muun voi siirtää.

Sapatti on aivan aakkosia. Siitä on hyvä aloittaa harjoittelu. Sapatti ei ole lelu, jolla voi leikkiä silloin kun huvittaa. Sapatti tulee joka perjantai-ilta, tuntuu meistä miltä hyvänsä. Se on Jumalan elävä todellisuus, siksi siinä on todellista voimaa, toisin kuin filosofiassa.

Käsky: "muista pyhittää sapatti" tarkoittaa "erota sapatti muista päivistä". Huomioi se jotenkin, päätä merkitä jokainen sapatti jotenkin, niin että sinä tiedät ja ympäristö tietää sinun viettävän sapattia. Se on merkki sekä sinulle että maailmalle, näkyvälle ja näkymättömälle. Se on merkki että olet erotettu Korkeimmalle.

2.Ms.31:13 "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

Hänen merkkinsä on sinussa, kun elät Messiaan todeksi omassa arjessasi. Jeshua tulee lihaksi, ja vain lihaksi tullut Jeshua on Pelastus, ei mikään ideologia tai uskonto voi ketään pelastaa.

Kun joku tekee parannuksen liittyen mihin tahansa Jeshuan käskyyn, ja alkaa noudattaa käskyä, on syytä varautua hankaluuksiin. Koska muutos ei miellytä vihollista, parannuksen aitous koetellaan yleensä nopeasti. Saatat kokea sellaisia perjantai päiviä, joiden lopuksi ei todellakaan tule mieleen leikkiä mitään sapattia. Entä jos on migreeni, kauhea stressi tai muu tilanne päällä? On jo ilta ja toivot vain pääseväsi nukkumaan. Äkkiä havahdut siihen että sapatin alkua ei ole huomioitu mitenkään. Silloin voi tulla kiusaus ajatella että ensi viikolla sitten.

Kreikkalainen filosofia on harrastus johon paneudutaan silloin kun on ylimääräistä aikaa. Hebrealainen usko taas on jotain muuta.

Jos valitsemme milloin meille sopii erottaa sapatti ja milloin ei, valitsemme oman viisautemme Jumalan viisauden sijaan. Usko Jeshuaan tarkoittaa että uskomme Hänen käskyjensä olevan leipää, ei kiveä. Hän lupasi antaa kalan, ei käärmettä. Me valitsemme luotammeko Häneen, vai omaan viisauteemme. Käsky ei ole koskaan mahdoton pitää. "Se ei ole meren takana, ei taivaassa, ei maan syvyydessä. Se on sinua aivan lähellä, suussasi ja sydämessäsi, (Paavalin saarnaama uskon sana) niin että voit sen pitää." (5.Ms.30:14)

Sapatin erottamiseen ei vaadita paljoa, ei suursiivousta, rituaaleja tai pitkiä rukouksia.

Eräs karaiittijuutalainen kertoi opetuksessaan kuinka monet juutalaiset tunnustivat hänelle etteivät pidä sapattia. He kokivat sen liian raskaaksi, sillä jos he noudattaisivat kaikkia ortodoksijuutalaisuuden säädöksiä sapatin valmistelussa ja vietossa, heille ei jäisi lainkaan aikaa levätä. Niinpä he olivat luopuneet kokonaan edes yrittämästä. He sanoivat kuten kristityt sanovat käskyistä: tätä käskyä on ihmisen mahdoton pitää.

Karaiittijuutalainen vastasi että hän on koko ikänsä pitänyt sapatin, joka ainoa viikko, eikä ole ikinä siis rikkonut kyseistä käskyä. Hän vähät välittää ihmisten säännöistä, siksi hänellä on aikaa levätä ja rentoutua. Toora ilman ihmisoppeja on aina siunaus, ei koskaan kirous.

Tilanne noilla sapatin hylänneillä juutalaisilla oli ihan sama kuin Jeshuan aikaan: "hyvin te teette tyhjäksi Jumalan käskyn perinnäissääntönne takia.."

Sapatin erottaminen muista päivistä ei vaadi kuin muutaman minuutin vaivannäön. Se ei todellakaan ole mahdotonta eikä ihmiselle liian korkealla. Onko vaikeaa sytytttää pari kynttilää? Istua hetkeksi alas syömään ja juomaan jotain. Jos perheen yhteinen ateria ei ole mahdollista aikataulujen takia, voi sapatin pyhittää kahvihetkellä, kaakaolla, jäätelöllä, tai vain perheen yhteisellä ehtoollisella. Se vie ehkä kaksi minuuttia. Toki ateria olisi parempi, sillä tarkoitus on rentoutua ja jakaa Elämän leipää eli Jeshuaa yhdessä. Yksinkin se onnistuu, eihän sapatin pyhittäjä ole koskaan yksin.

Meillä lapset muistavat lähestyvän sapatin aina vanhempia paremmin. On mielestäni makuasia, sytyttääkö kynttilät kun aurinko laskee omalla leveysasteella, vai haluaako kenties seurata Israelin auringonlaskua, tai ihan vain omaa kelloa ja perheen käytännön aikatauluja. Harva perhe on edes kotona keskitalvella auringon laskiessa.

Juutalaisten sapatti loppuu lauantai-iltana kun aurinko on laskenut ja kolme tähteä näkyy taivaalla. En tiedä mihin se perustuu, mutta ihan sama, ajatus on jotenkin liikuttavan kaunis. Lapsille sapatti voi tulla lihaksi vaikka tähtiä tähyämällä, ainakin maalla selkeänä pakkasiltana.

Ehkä tuo tähtisääntö on perua jo Eedenistä, ehkä Eeva kertoi sen lapsilleen. Ehkä me aurinkokultin lapset olemme vähän köyhiä näissä Todellisissa rikkauksissa.

Kun aloimme itsepäisesti viettää sen perjantai-illan kahvi / kaakaohetken, vaikka joku oli aina pahalla päällä, tai tärkeä peli kesken, vaikka oli migreeni tai juuri vahingossa syönyt mahansa täyteen, tai sitä tai tätä - huomasimme että joka kerta se pieni uhraus vain kannatti! Jotain ihmeellistä siinä on. Se lepo, rauha ja inspiraatio, kun sapatti on virallisesti talossa alkanut - miksi kukaan ei kertonut siitä aiemmin! Hän on aina hyvin hyvin lähellä pelkääväisiään, niitä jotka rakastavat Hänen Sanaansa käytännössä.

Ehtoollinen on aina kuulunut sapattiin.

Perimätieto kertoo, että kun Aabraham kohtasi Melkisedekin, ja sai tältä Elämän leipää ja viiniä, Melkisedek opetti hänelle leivän ja viinin siunauksen. Siitä lähtien sapatin viettäjät ovat aina käyttäneet näitä samoja sanoja.

Barukh ata Adonai Eloheinu melekh ha'olam hamotzi lehem min ha'aretz.

Barukh ata Adonai Eloheinu melekh ha'olam borei p'ri hagafen.

Suomeksi suunnilleen: Siunattu olet sinä Herramme, kaikkeuden kuningas, joka annat leivän kasvaa maasta.

Siunattu olet sinä Herramme, kaikkeuden kuningas, viinipuun hedelmän Luoja.

Vuosisatojen ajan Messiasta odottavat sapatinviettäjät tiesivät, että kun Messias tulee, Hän selittää noiden sanojen täyden merkityksen. Kun siis Jeshua viimeisellä sapattiaterilla otti leivän, siunasi sen noilla sanoilla ja kertoi sitten sen olevan Hänen ruumiinsa, Hän avasi Melkisedekin salaisuuden. Hän siunasi leivän ja viinin samoilla sanoilla, joilla juutalaiset olivat aina siunanneet ruuan viikoittain, ehkä jopa päivittäin, ja sitten selitti sanojen tarkoituksen. Tämän takia te olette sitä murtaneet näillä sanoilla joka sapatti. Tätä viinin siunaus tarkoitti. Tehkää se tästälähtien minun muistokseni. Minä se olen.

Jeshua ei tarkoittanut että ehtoollinen olisi jotain erityistilanteita varten. Ei, se on jokaista sapattiateriaa varten. Se on arkea ja elämää varten, kuten kaikki muukin Hänessä. Se on lapsia varten, perheen pyhitykseen, sekä ystävien kahvipöytää varten, että kiittäisimme Häntä.

 

Joh.14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.

1Joh.5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.