Juutalaisessa kulttuurissa toisen ihmisen julkista häpäisyä verrataan moraalisesti murhaan. Heille toisten kunnioittaminen on erittäin tärkeää, mistä seuraa että heillä on myös itsekunnioitusta. Kunnioittaminen ei kuitenkaan tarkoita aina samaa mieltä olemista. Meidän kulttuurimme käsitys on, että jos kunnioitan jotakuta, annan hänen touhuta mitä hän haluaa, en sekaannu enkä arvostele. Väärin.

Ihminen on Jumalan kuva. Jos joku alentaa itsensä synnillä, toisin sanoen turmelee Jumalan kuvaa itsessään, on hänen kunnioittamistaan nuhdella siitä. Selän takana puhuminen sen sijaan on häpäisyä. Jos siis näemme jonkun tekevän vääryyttä, menemmekö huomauttamaan hänelle itselleen asiasta?     Vai puhummeko kenties naapurille? Se kumman valitsemme paljastaa rappiomme tai suoraselkäisyytemme, kyseessä on henkinen luuntiheyden mittaus.

Jo vuosia sitten teimme mieheni kanssa sopimuksen, että emme koskaan sano yhtäkään negatiivista sanaa henkilöistä jotka eivät ole paikalla.

Jos istumme pöydässä jossa puhutaan jostakusta, keksimme henkilöstä jotain hyvää sanottavaa tai pysymme hiljaa.

Tuo päätös pidensi meitä monta senttiä. Ihmiset painuvat kumaraan rikkoessaan sydämensä Tooraa vastaan, ja suoristuvat noudattaessaan sitä. Kyse on itsekunnioituksesta. Itseään ei voi pettää, vaikka muita voisikin.

Jos nyt joku luulee että kehuskelen, sanon heti että emme pysyneet aina tuossa päätöksessä. Kompuroinneista olen kuitenkin oppinut, että jokainen väärä sana nakertaa henkistä tukirankaa. Nimenomaan oma sana, ei toisen. Ihmisen ryhti ei painu milliäkään, vaikka häntä haukuttaisiin ja häpäistäisiin ulkoapäin, ellei hän itse tee samoin muille.

Sana sanoo "kielellä on vallassaan kuolema ja elämä". Jeshua tarkentaa, että "sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi tai tuomitaan syylliseksi".

Jaak.3:5,6 "Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä."

Suosittelen kielenhallinnan treeniohjelmaa jokaiselle. Aluksi töppäilemme varmasti, eikä siitä pidä masentua. Ihmisten "normaali" kahvipöytäkeskustelu koostuu juoruista. Kun alamme suoristaa ryhtiämme, erotumme ikävästi joukosta, eikä se miellytä kaikkia. Meitä pidetään ylpeinä. Sosiaalinen paine osallistua halpaan keskusteluun voi olla kovakin. Tuntuisi kohteliaalta edes vähän naurahtaa kun kuulee mehevän paljastuksen. Ihan vain toisen mieliksi.. Ettei tulisi suljetuksi ulkopuolelle, pois "piireistä"..

Sopii kysyä onko meillä tässä maailmassa jotain varjeltavaa "mainetta" joka kestäisi edes oman sisimpämme tuomiolla? Itsekunnioituksemme ja rohkeutemme voi perustua vain Totuuteen. Kenen mielipiteeseen arvomme perustuu? Jos myymme itsemme halvalla, mitä jää? On vain Yksi jolle tarvitsee kelvata, Yksi joka ylentää ja alentaa. Muiden mielipiteet eivät vaikuta.

Parannuksen teko on elinikäinen prosessi, tulos riippuu siitä kuinka läheinen suhde meillä on Häneen, ei omasta täydellisyydestämme. Olen varma että KUKAAN ei voi omin voimin vastustaa sosiaalista painetta olla kuten muutkin. Hänen Henkensä tekee meistä erilaisia, jos vain antaudumme Hänelle ja varaamme aikaa seurusteluun Hänen kanssaan.

Daavid vietti paljon laatuaikaa Herransa ja Kuninkaansa kanssa. Daavid joutui kovaan treeniin, jossa hänen ryhtinsä ja voimansa kasvoivat uskomattomalle tasolle. Yksi lihaskuntotesti oli tilanne jossa hänen miehensä yllyttivät tappamaan Saulin, olihan tilaisuus loistava. Daavid leikkasi miekallaan pienen palan vihollisensa Saulin viitasta - ja heti sen jälkeen hänen omatuntonsa syytti häntä tuosta teosta. (1.Sam.24)

Miekka kuvaa Raamatussa usein kieltä. Sanat ovat kuin miekanpistoja. Osana treeniohjelmaamme Herra järjestää meille herkullisia tilaisuuksia sivaltaa vihollistamme hänen tietämättään. Harjoitettu omatunto kuitenkin reagoi vaikka leikkaisimme vain pienen siivun toisen kunnian viitasta.

Älä osallistu edes puolikkaalla hymyllä väärään todistukseen lähimmäisestä, muuten olet mukana rikoksessa. Todistus on aina väärä - väärässä paikassa ja suussa. Jokaisesta turhasta sanasta tullaan tekemään tili - ellei sitten aidon parannuksen myötä Karitsan uhriveri pyyhi kaikkea entistä pois.