2.Kun.33:17 Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalallensa.

Tottumus on toinen luonto. Suuri osa toiminnastamme perustuu vain tottumukseen. Muutos syö energiaa, siksi muutos jätetään usein tekemättä, vaikka tietäisikin sen olevan muutos parempaan.

Juuri tästä syystä Israelin kansa ei halunnut luopua uhrikukkuloista edes parannuksen teon aikoina. He olivat kulkeneet niillä lapsesta saakka, se oli perinne. Vuosi oli rytmitetty juhlilla, joihin liittyi jännitystä ja turvallisuutta, toistuihan kaikki aina samanlaisena.

Ihminen on luotu juhlimaan. Meillä kaikilla on rituaaleja, pyhiä hetkiä, ateistinkin arki on niitä täynnä. Tarvitsemme järjestystä, kohokohtia, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja antavat jatkuvuuden tunteen. Juhlat sitovat yhteisön yhteen.

Joulua on vietetty jo neljätuhatta vuotta sitten monissa kulttuureissa. Myös isralaelilaiset viettivät joulua palvoessaan Baalia. Keskitalven juhla, kanaanilaisten kielessä yule, oli jumalan pojan syntymäpäivä. Tammuksen.

Joulunviettomenot olivat jo muinoin hyvin samanlaisia kuin nykyään. Ylensyönti, juomingit, moraalittomat hedelmällisyysriitit, orgiat (pikkujoulut), taiat, veriuhrit, ruoka -ja juomauhrit epäjumalille. Yllättävää kyllä, tuo lista on ihan sama, puhutaan sitten muinaisista babylonialaisista, kanaanilaisista, germaaneista, viikingeistä - tai entisaikojen suomalaisista.

Jouluhalkoa, jätkänkynttilää - poltettiin Baalin kunniaksi. Tulella oli tärkeä merkitys sekä idässä että Euroopassa. Joulu ei ole lasten juhla, ellei sitten lasten polttamista tulessa katsota sellaiseksi.

Mistelikimpun alla suutelu, amerikkalaisten jouluperinne, tulee hedelmällisyysriitistä, hillittömistä orgioista joita vietettiin mistelipuun alla yule juhlassa.

Monilla kansoilla oli ikivihreä joulupuu, johon kiinnitettiin 12 kynttilää, sillä yule aika kesti 12 päivää. Druidit pitivät uskonnollisia henkienmanaus seremonioita joulupuun ympärillä.

Saatananpalvojat muuten nauravat mattimeikäläisille, koska jouluna otamme esiin heidän symbolejaan, tietämättä lainkaan mitä teemme. Joulukoristeemme ovat kuin rumia käsimerkkejä, joita näytämme Herralle, tietämättä niiden tarkoitusta. Hän rakastaa meitä, mutta varmaan haluaisi mieluummin kuulla kauniita sanoja demonisen kiroilun sijaan.

Kahdeksansakarainen tähti ei ole Betlehemin tähti vaan auringonkehrä, tai auringon vaunujen kahdeksanpuolainen pyörä. Suurin tällainen auringonpyörä löytyy Pietarinkirkon sisäpihasta Vatikaanista. Jopa vanteen puolat ovat selvästi nähtävissä. Keskellä auringon kehrää tönöttää obeliski, Baalin patsas, fallossymboli. Asetelma on täysin identtinen aurinkokultin uhripaikkojen kanssa. Sopii ihmetellä, miksi?

obelisk1.jpg

Nämä "tapulit" ovat löytäneet tiensä katolisen kirkon perintönä lähes kaikkien protestanttistenkin kirkkojen katoille. Tötterö kuvaa Baalin suosiollista läsnäoloa kaupungissa tai kylässä.

Nyt voidaan pohtia välittääkö Herra asiasta. Kysehän ei ole siitä mitä tötteröt tai yule juhlat meille merkitsevät, vaan mitä ne merkitsevät Hänelle. Muistuttavatko ne Häntä miljoonista uhratuista lapsista, joiden veri edelleen huutaa oikeutta.

Miksi Hän ei halunnut isralilaisten nousevan uhrikukkuloille, silloinkaan kun nämä menivät sinne palvellakseen vain oikeaa Herraa? Miksi he eivät saaneet käyttää valmiita käteviä uhrilehtoja tuodakseen Herralle polttouhria? Miksi Baalin obeliskit piti hakata murskaksi ja Astarten lehdot polttaa? Ehkä siksi että Jehovah on mustasukkainen, kiivas Elohim. Ei aviomieskään halua nähdä vaimon päällä hepeniä jotka tämä osti syrjähyppyä varten.

Me käytämme huoran vaatteita, Hänen näkökulmastaan. Hän suree tätä asiaa, koska olemme Hänelle rakkaita.

5Ms.12:3,4 Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa (pylväs, obeliski), polttakaa tulessa heidän asera-karsikkonsa (lehto) ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat, ja hävittäkää heidän nimensä (muistonsakin) niistä paikoista.
Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niinkuin he..

Emme voi ottaa pakanallista juhlapyhää tai rituaalia ja kristillistää sitä.

Joulun vietto "vain Jeesukselle" on kuin uhrikukkulalle meno, uhraamaan vain Herralle.

Välittääkö Herra siitä että otamme käyttöön Hänen vihollisensa syntymäpäivän juhliaksemme Hänen Poikansa syntymää. Kirjoituksissa on kuin onkin ennakkotapauksia:

12:28,29 Mietittyään asiaa kuningas (Jerobeam) teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.

12:31 Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä.

12:32 Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa..

12:33 ..viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt

Mitään tämän pahempaa Jerobeam ei koskaan tehnyt. Hän ei teknisesti ottaen luopunut Herrasta. Hän ei ollut Baalin palvoja. Kuitenkin, monissa jakeissa toistuu ajatus, että juuri Jerobeamin synti johti myöhemmin Israelin tuhoon. Jehovah suhtautui hänen tekoonsa niin raskaasti että tuhosi koko Jerobeamin suvun maan päältä. Paljon myöhemmin Herra heitti koko Israelin kymmenen heimoa selkänsä taakse, pakkosiirtolaisuuteen. Syyksi mainitaan taas Jerobeamin, Nebatin pojan synti, josta kansa ei ajoissa luopunut.

Mitä Jerobeam oikein teki? Hän teki vain käytännöllisen kompromissin, helpottaakseen Jehovan palvelua! Hän teki auringonjumalan kuvan, vasikan, ja sanoi sen edustavan Herraa, Israelin Jumalaa. Hän sovelsi hieman pappeutta. Kolmanneksi Jerobeam muutti Herran juhlapäivän.

Herra välittää näistä asioista.

Kaikki alkaa kompromissista. On helpompi mennä Beeteliin kuin Jerusalemiin. On helpompi verhota Rooman aurinkokultti kristinuskoksi kuin pysyä totuudessa. On helpompi tehdä niin kuin aina ennenkin on tehty. Mitä sukulaisetkin sanovat jos en vietä joulua?

Kunnes kauan sitten unohtunut Toora-käärö löytyy, hautautuneena temppelin saastaiseen roinaan. Kunnes löydämme Hänet, Elohimin sanan, ja repäisemme rikki sydämemme. Kunnes ymmärrämme miten paljon Hän meistä välittää.


Lisää joulusta