;list=WLYXUR0lcvqz5j2nnOKgrBOYA-QOBEXkzr

 

 

katiskoilla-normal.jpg

Surutyönä jo etukäteen tehty maalaus. Kesäinen ilta yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Isä osasi nauttia levosta ja harrastuksista töiden jälkeen. Järvellä hän oli aina onnellinen ja huoleton. Hän arvioi ihmisten talonpaikat ja tontit sen mukaan näkyykö ikkunasta järvi vai ei.

Isä hoiti maatilansa ja muut toimensa tarkkuudella ja taidolla, ei tuurilla.

Tämä maalaus on teknisesti kömpelö, mutta sain siihen palan kaipuustani, ikkunan ikuiseen kesään, lepoon ja huolettomuuteen. Nyt tiedän ettei hetkeäkään ole mennyt hukkaan, jokainen auringonsädekin on tallessa, odottamassa sitä todellista kesää.

 

Isälle

Suuren rikkauden sain sinulta

Aurinkoisen lapsuuden

ikuisen kesän sydämeen

suuret kalasaaliit

aidon ihmisen mallin,

tekoja, ei suuria sanoja

 

Olkoon ikuisessa kesässä järvi

Lämmin tuuli soittakoon sen kaisloissa

Hopeana kuhiskoon katiskojesi aarre

Mehiläistesi hunaja kuin juoksevaa kultaa

Metsäsi korkeina humiskoot

Sillä taidolla teit kaiken

ja puhtaalla sydämellä