Ruutin kirja on yksi Raamatun kauneimmista. Se on vain muutaman luvun mittainen, mutta sen sisältö on paljon rikkaampi kuin päällepäin näyttää. Se käsittelee aivan evankeliumin ja pelastuksen ydintä, Jumalan kauniita salaisuuksia.

Ruutin kirja alkaa murhenäytelmällä. Elimelek niminen mies Beetlehemistä muuttaa nälänhätää pakoon Mooabin maahan. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo Noomi, sekä kaksi poikaa. On ironista että Beetlehem tarkoittaa "leivän taloa", kuitenkin juuri sieltä perhe joutui pakenemaan nälkää. Näytti pahasti siltä että Jumala oli pettänyt lupauksensa. Valitun kansan perhe joutui pakenemaan pakanoiden luo saadakseen leipää.

Kymmenen vuoden kuluttua perheen pää, Elimelek kuoli. Noomi leski ei todellakaan vaikuta ihmiseltä jolle Jumalan lupaukset toteutuvat.

Perheen pojat ottivat vaimot Mooabista. Mooseksen laki kuitenkin kieltää avioliitot moabilaisten kanssa.

5.Moos.23:3 Älköön mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan

Kova käsky. Se juontui siitä että mooabilaiset olivat yrittäneet kirota Israelin. Emme tiedä miksi Noomin pojat rikkoivat tätä käskyä, eivätkä menneet Israeliin etsimään puolisoa. Ehkä tuona kovana aikana ei vain jaksettu välittää. Tai ehkä he olivat katkeroituneet Jumalalle perheensä kovasta kohtalosta.

Seuraavaksi molemmat pojat kuolivat. Noomilla oli nyt todella syytä katkeruuteen, hän oli menettänyt miehensä ja molemmat poikansa. Noomin elämän ylpeys ja lohdutus oli ollut että hänen miesvainajallaan oli sentään perillisiä. Nyt hekin olivat kuolleet. Suku sammuisi. Kaikki toivo oli mennyttä ja millään ei enää ollut mitään väliä. Tässä vaiheessa tarinaa yleensä alkaa Jumalan osuus.

Noomi aikoi palata Israeliin, sillä siellä leskellä on Mooseksen lain takaama "sosiaaliturva". Hän kehoitti miniöitään jäämään Mooabiin, olivathan he nuoria ja löytäisivät varmasti uudet miehet omasta kansastaan. Toinen miniä suostuikin haikeasti anopin ehdotukseen, mutta Ruut oli toista maata. Hän oli sitoutunut miesvainajansa sukuun, ja halusi pysyä uskollisena. Hän sanoi Noomille:

1:16 "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani."

Mooabilainen Ruut oli löytänyt Israelin Jumalan ja rakasti Häntä, eikä aikonut luovuttaa Hänestä. Hän päätti olla miehensä suvulle viimeiseen asti uskollinen, Israelin Jumalan vuoksi. Niinpä Noomi ja Ruut muuttivat yhdessä Beetlehemiin, Noomin kotimaahan. He tulivat perille ohranleikkuun alkaessa.

Ruut lähti melkein heti ohrapelloille, keräämään leikkuuväeltä jääneitä lyhteitä. Tähän hänellä oli Mooseksen lain perusteella oikeus. Mooseksen laki on aina heikomman puolella. Kerta toisensa jälkeen Jumala kehoitti: älä sorra muukalaista, orpoa tai leskeä. Lain mukaan viljapeltojen kulmat piti jättää leikkaamatta, että köyhät saisivat ne, samoin pellolle tippuneet lyhteet piti jättää leskille ja orvoille.

Koska Ruut oli mooabilainen, viholliskansaa, häntä olisi laista huolimatta saatettu kohdella huonosti, jos pellon omistaja olisi rasistinen, Jumalaa pelkäämätön mies. Tässä vaiheessa Jumala alkoi maksaa Ruutille hänen uskollisuuttaan ja johdatti hänet juuri oikealle pellolle. Hän sai kerätä rauhassa, sai juoda työntekijöiden vesisäilöstä ja syödä heidän kanssaan. Pellon isäntä käski jopa jättää tarkoituksella paljon rippeitä peltoon. Niinpä Ruut keräsi sinä päivänä paljon viljaa ja vei ne iloisena anopilleen.

Pellon omistaja oli vaikutusvaltainen ja rikas mies nimeltä Boas. Hän on Ruutin kirjan Messias esikuva. Hän tuli Beetlehemistä, "leivän talosta" kuten Jeesuskin, ja armahti köyhää muukalaista. Hän tunsi Mooseksen lain ytimen, ei kuollutta kirjainta. Hän näki ettei se ole mooabilainen, joka geeneiltään on mooabilainen, vaan sisin ratkaisee. Mooabilaisen ei koskaan pitänyt päästä Herran seurakuntaan - eikä meidän pakanakristittyjen myöskään koskaan pitänyt syödä Elämän Leipää, Jeshuaa Messiasta.

Mooseksen laki ohjeisti että jos mies kuolee perillistä jättämättä, on miehen lähin sukulainen velvollinen ottamaan lesken vaimokseen. Liitosta syntyvä ensimmäinen poika luetaan kuolleen miehen pojaksi, että hänen sukunsa ei sammuisi.

Kun Ruut palasi suuren saaliinsa kanssa pellolta, ja kertoi kuka häntä oli kohdellut hyvin, Noomin sammunut toivo syttyi. Boas oli nimittäin sukua Noomin kuolleelle miehelle, Elimelekille. Noomi kehoitti Ruutia tekemään maan tavan mukaan ja pyytämään mieheltä suojelusta. Nainen ei tietenkään voinut kosia miestä, sen sijaan hän meni yöllä paikkaan jossa leikkuuväki yöpyi. Ruut meni salaa makaamaan nukkuvan Boaksen jalkopäähän. Tämä oli tapa pyytää miestä levittämään viittansa liepeet naisen yli, toisin sanoen ottamaan hänet suojelukseensa.

Vaati melkoista rohkeutta vierasmaalaiselta köyhältä leskeltä mennä vaikutusvaltaisen ja rikkaan miehen jalkopäähän. Ruutin voimana oli kuitenkin puhdas motiivi, siksi hän luotti Israelin Jumalan suosioon. Olihan hän tätä varten tullut Israeliin. Hän oli nimenomaan halunnut olla uskollinen miehensä suvulle, ja hän halusi päästä sisälle rakastamansa Jumalan kansaan. Hän oli hylännyt maansa, vanhempansa, ja kaikki mooabilaisten pakanalliset tavat tätä hetkeä varten.

Boas ei ajanut häntä pois, vaan lupasi selvittää voiko lunastaa sukulaisensa maat ja Ruutin, sukulaisensa lesken. Oli eräs läheisempi sukulainen, jolla olisi etuoikeus lunastukseen. Tämä ei kuitenkaan halunnut lunastaa Elimelekin maita, kuultuaan että kauppaan sisältyi myös vierasmaalainen leski. Niinpä Boas tuli Ruutin sukulunastajaksi.

Syy miksi Boas kunnioitti Ruutia oli tämän hyvä maine. Boas sanoi:

3:10-11 "..et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä, et köyhien etkä rikkaiden. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää; kaiken, mitä sanot, teen minä sinulle. Sillä minun kansani portissa jokainen tietää sinut kunnialliseksi naiseksi."

Todennäköisesti Ruut oli reilusti Boasta nuorempi ja kenties hyvin kaunis, sillä Boas antoi ymmärtää että tämä olisi voinut halutessaan juosta nuorempien miesten perässä. Mutta Ruut ei ollut kiinnostunut muusta kuin velvollisuudestaan kuollutta miestään ja anoppiaan kohtaan.
Boas tiesi Ruutin uskollisen sydämen, kuinka tämä oli uhrannut kaiken Israelin Jumalan vuoksi.

2:11-12 "Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään."

Uskollisuus ja puhtaus ei jäänyt palkkaansa vaille. Mooabilaisesta jonka ei koskaan pitänyt päästä pyhään kansaan, tuli kunigas Daavidin esiäiti. Näin ollen Ruut on myös Jeshuan esiäiti.

Jumalan luonne tulee esiin Hänen valinnoissaan. Hän ei katso ulkokuorta, eikä tuomitse väärin. Hän ei jätä palkitsematta niitä jotka valitsevat Hänet helpomman ratkaisun sijasta.

Kovan elämänsä katkeroittama Noomi löysi vanhoilla päivillään ilon kasvattaessaan poikaa joka luettiin hänen miesvainajansa pojaksi. Hän oli sittenkin pystynyt antamaan miehelleen perillisen, rakkaan miniänsä ansiosta.

Ruutin pojan Obedin voidaan ajatella edustavan uutta Herran kansaa, jossa juutalaiset ja pakanat ovat tulleet yhdeksi kansaksi, ei ulkoisen, vaan sisäisen sydämen ympärileikkauksen sinetillä. Obed on armon lapsi, sukulunastajan epäitsekkään teon hedelmä.

Ruut on esikuva koko maailman pakanakristityistä, jotka hyväksytään, ei vain valittuun kansaan, vaan vieläpä kantamaan Jeshuan uuttaluovaa elämää sisällään, kuten Ruut kantoi kohdussaan kunkaallista Messiaan sukua.

Jumalalla on uskomaton kyky kääntää synkin pimeys valoksi, aina kun Hän löytää jonkun joka on uskollinen Hänen sanalleen ja riippuu Hänessä kiinni. Beetlehem, leivän talo antoi koko maailmalle todellisen Elämän Leivän paljon myöhemmin, mutta siihen tarvittiin Ruutin uskollinen ja rohkea sydän.