Omin sanoin referoituja parantumistarinoita Kathryn Kuhlmanin kirjasta Jumala voi. Ei suoraa kopiointia.

Fred Burdick, rakennusurakoitsija, San Francisco

23-vuotias Fred putosi rakennustelineeltä kerrostalon työmaalla kohtalokkain seurauksin. Hänen vakavat vammansa tutkittiin SeQuoia sairaalassa, Redwood Cityssä. Lihaksia ja jänteitä oli repeytynyt irti selkärangasta. Hermoihin kohdistui kova paine, ja jalat olivat osittain halvaantuneet. Tuska oli hirvittävä. Hoitona käytettiin vetoa (hermojen vapauttamiseksi paineesta) ja vahvaa kipulääkitystä. Leikkaus johtaisi täyteen halvaantumiseen 80 prosentin todennäköisyydellä. 

Fred tuli riippuvaiseksi kovasta kipulääkityksestä. Silti sietämättömät tuskat raastoivat häntä jatkuvasti. Hän vietti pitkiä kausia sairaalassa. Kotona hän oli täysin vaimonsa Franin hoidettava. Fred kykeni kävelemään vain vaivoin huoneesta toiseen kepin avulla. Jatkuva tuska teki hänestä vaikean hoidettavan. Heidän parisuhteensa oli riekaleina ja kaksi pientä tytärtä kärsivät. Toisinaan Fred kaatui, ja tytöt hakivat naapurin apuun nostamaan tuskaisen isänsä lattialta. 

Fred ei missään vaiheessa rukoillut. Hän halveksi uskoa ja uskovaisia. Hänen mielestään usko oli heikkoja, akkamaisia miehiä varten. 

Hänen vaimonsa Fran alkoi kuitenkin kiinnostua uskonasioista ja sattui kerran käymään Kathryn Kuhlmanin tilaisuudessa. Hän näki ihmisten paranevan siellä ja toivo heräsi. Vaimo alkoi puhua miehelleen kokoukseen menosta. Fred sanoi vaimonsa olevan järjiltään. Vaimo oli kuitenkin niin sitkeä, että lopulta Fred suostui lähtemään. Jo matkalla hän katui lupaustaan katkerasti. Bussin tärinä aiheutti sietämätöntä kipua. Hermot riekaleina he riitelivät, mutta vaimo Fran piti edelleen kiinni uskostaan että hänen miehensä parantuisi tässä kokouksessa. Hän oli jopa järjestänyt lapset hoitoon illaksi, että he voisivat mennä kahdestaan juhlimaan parantumista. Tämä paljastus aiheutti miehessä uuden raivokohtauksen. 

Kokoukseen päästyään Fred oli yhä syvemmän itsesäälin ja katkeruuden vallassa. Hän halveksi lavalla puhuvaa Kathryn Kuhlmania.

Kun parantumisia alkoi tapahtua eri puolilla salia, neiti Kuhlman osoitti sille parvelle jossa Fred istui. “Eräs nuori mies on juuri parantunut vakavasta selkävammasta”, hän sanoi ja pyysi kyseistä henkilöä nousemaan ylös, ottaakseen parantumisen vastaan. Fredin vaimo hoputti miestään nousemaan. Myös kokousavustaja tuli paikalle ja pyysi häntä ottamaan parantumisen vastaan. Fred oli niin negatiivisten tunteidensa vallassa, ettei halunnut nousta, ihmisten huomio suututti häntä. Jokin outo voima kuitenkin alkoi nostaa häntä jaloilleen. Hän aikoi ottaa käsillä tukea päästäkseen ylös, mutta huomasi ettei tarvinnutkaan tukea. Samalla hän tajusi että kipu oli täysin kadonnut. Hän käveli ja taivutteli itseään, ja lopulta alkoi juosta ja loikkia parvekkeen portaita ylös ja alas. 

Fred meni eteen lavalle ja Herran voima kaatoi hänet lattiaan. Sinä iltana aviopari juhli parantumista ravintolaillallisella. Kun he sen jälkeen menivät hakemaan tyttäriä hoidosta, Fred nosti heidät syliinsä, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. 

Kipulääkkeet jäivät saman tien pois, ilman vieroitusoireita. Fred palasi entiseen, fyysisesti vaativaan työhönsä rakennuksilla. Parantuminen oli pysyvä.